Jyväskylä-lehti

Jyväskylän erityisliikuntaa tarjotaan seutukunnalle

Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän maalaiskunta ovat käynnistämässä laajempaa erityisliikunnan seutukunnallista hanketta, jonka tavoitteena on kehittää erityisliikunnan palveluja aiempaa joustavammin yli kuntarajojen.

Kuntayhteistyön tiivistämiseksi on pyydetty Jyväskylän seudun kuntia, maalaiskunnan ja Jyväskylän lisäksi Laukaata ja Muuramea, nimeämään viranhaltijoiden lisäksi poliittisia päättäjiä Rajatonta erityisliikuntaa –neuvottelukuntaan.

Erityisliikunta on vahvuutemme

Jyväskylä on saanut tunnustusta toimimisesta valtakunnallisena erityisliikunnan järjestämisen malliesimerkkinä.
– Jyväskylässä on toimittu jo aikaisemminkin yhteistyön hengessä ja niinpä ryhmiin on myös otettu muiden kuntien puolella asuvia erityisryhmien liikuntaa tarvitsevia henkilöitä, erityisesti vammaisia henkilöitä ja erityislapsia. Myös erilaiseen kurssitoimintaan, kuten erityisuimakouluihin ja vammaisten talviliikunnan kursseihin ja tapahtumiin on olut osallistujia muiden kuntien puolelta, kertoo erityisliikunnanopettaja Pirjo Huovinen.

Muiden kuntien ongelmana ovat olleet vähäiset resurssit kehittämiseen, sekä myös ohjaajien ja avustajien puute. Erityisliikunnasta vastaavia viranhaltijoita on Jyväskylän lisäksi ainoastaan Laukaassa ja maalaiskunnassa.
– Toivomme saavamme neuvottelukunnan kautta lisää varoja kuntien liikuntatoimen budjettiin käytettäväksi palveluiden laajentamiseen. Erityisliikunnan järjestäminen vaatii enemmän kuljetuspalveluita, henkilökohtaisia avustajia, erikoisvälineita ja soveltuvia tiloja. Lisäksi oleellista on myös oikeiden palveluiden kohdentaminen erilaisille ryhmille ja liikuntaneuvonta, Huovinen sanoo.

Joka viides on erityisliikkuja

Tällä hetkellä Jyväskylän kaupungin ryhmiin ei voida ottaa juurikaan enempää erityisliikunnan tarvitsijoita, vaikka erityisryhmiin lasketaan kuuluvaksi joka viides kuntalainen. Tässä laskentatavassa mukana on myös iäkkäiden ohjattu liikunta.

Kunnat ja liikuntapalveluiden käyttäjät sekä lasten vanhemmat rahoittavat tällä hetkellä pääosan erityisliikunnan palveluista. Valtion apua ei ole suoraan osoitettavissa, vaan kuntakohtaisesti päätetään osuudesta, joka käytetään liikuntaan/asukas. Keskimäärin Suomessa liikuntamenoihin käytetään 100 euroa/asukas. Valtion tuella on näin ollen ainoastaan symbolinen merkitys kuntien liikuntatoimen menoihin.

Todellisuudessa kyse erityisliikunnan rahoittamisessa on priorisoinnista.
– Voimavaroja tulee suunnata jatkossakin siihen, että kuntalaiset ovat tasa-arvoisia kunnan jäseniä, myös erityispalveluiksi laskettavan vapaa-ajan palveluiden edessä. Liikuntalaissa on tuotu esille tasa-arvon sekä terveysliikunnan velvoite. Näin ollen kunnat ovat velvollisia järjestämään palveluita niitä tarvitseville. Erityisliikunta on terveyttä tuottavaa ja hyvin monille henkilöille suoranainen toimintakyvyn ehto, toteaa Pirjo Huovinen.



Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 12.3.2003.