Jyväskylä-lehti

Nuorisotyö on saatavilla oloa

Kuva:Skeittialoitteet ovat edenneet hyvin, sanoo Nuorten ääni -hankkeen projektisihteeri Anita Mäntynen. Kuva: Mika Remes.

Tyttötoimintaa, bändikouluja, olohuoneita ja Salkkareita

Parikymmentä nuorta on sulloutunut nuorisotalon telkkarin ääreen hiirenhiljaisuuteen. Vasta kun Salatut elämät loppuvat, on aika vaihtaa kuulumisia, pelailla ja puuhailla.
Nuorisotila voi olla myös paikka, jossa pää nollataan.

– Joskus tuoreena nuorisotyöntekijänä hämmästyin, kun sisään astunut poika ei halunnutkaaan jutella kanssani. Hän heitti repun nurkkaan ja tiuskaisi haluavansa olla rauhassa, muistelee nuorisotyön koordinaattori Risto Kähkönen.
Hyvässä nuokkarissa nuori voi olla rauhassa olematta kuitenkaan täysin yksin.
– Nuorisotyötä tarvitaan, jotta nuori saisi mahdollisuuden rakentaa identiteettiään muunkin kuin median ja kaveriporukan varassa, Kähkönen sanoo.

Ammattimaisen nuorisotyön tunnistaa siitä, että työntekijä osaa hypätä kuvasta pois oikeassa kohdassa. Bändi-iltaa suunnittelevalle nuorelle annetaan tukea illan järjestämiseen liittyvissä asioissa, mutta hänen annetaan tehdä itse työt.

Nuori saa kontakteja, virikkeitä ja vaikutteita sekä mahdollisuuden osallistua innostaviin projekteihin.

Mutta onko sitä tarpeeksi?

Nuorisotyön voimavarat ovat Jyväskylässä niukahkot, sanovat koordinaattori Risto Kähkönen ja Nuorten Ääni -hankkeen projektisihteeri Anita Mäntynen.

Vajaan 8500 11–19-vuotiaan nuoren vapaa-ajan palveluita tuottaa kaupungissa kaksitoista kokoaikaista ja yksi puolipäiväinen nuorisotyöntekijä. Lisäksi nuorisotyötä tekee ostopalvelusopimusten kautta kolme henkilöä. Lahteen ja Kuopioon verrattuna Jyväskylällä on vähiten kaupungin nuorisotoimen työntekijöitä asukasta kohti.

Viidentoista kaupungin vertailussa Jyväskylä sijoittui viime keväänä häntäsijoille, koska tutkija Heikki Helinin raportin mukaan kaupunki käytti nuorisotoimeen vain 30 mk/asukas vuonna 2000. Tieto perustui virheeseen, joka on nyt korjattu. Todellinen luku on 94 markkaa/asukas.
Kunnat organisoivat nuorisotyönsä eri tavoin.
– Jyväskylän nuorisotyötä tehdään eri hallintokuntien alla ja yhteistyössä yhdistysten, järjestöjen, säätiöiden, oppilaitosten ja koulujen kanssa. Myös ostopalveluja, kuten Kulttuuriyhdistys Väristyksen palveluja käytetään. Kaupunki maksaa Väristyksen työntekijöiden palkat ja myöntää tilat, Risto Kähkönen kertoo.
Hän pitää Jyväskylän nuorisotyötä pienistä puitteista huolimatta sisällöltään dynaamisena. Nuorisotyön verkostokokouksista ei ideoita ja intoa puutu.

Palvelut muutoksen tilassa

Nuorisotiloja on tällä hetkellä Säynätsalossa, Lohikoskella, Keljonkankaalla, Keltinmäesssä, Huhtasuolla ja Kuokkalassa. Kaupunki tukee myös Päättymätön tarina -nuorisokahvilaa ja asukasyhdistyksen organisoimaa Ristikivitaloa.

Keskustassa sijaitsevassa Sepänkeskuksessa on Kulttuuriklubi Siperia, Nuorten Taidetyöpaja -työllistämishanke, nuorisotiedotus, neuvonnan Laturin nettipiste sekä bänditiloja.

Jelmun pyörittämän Lutakon tanssisalin lopettamisen ajankohta on vielä epävarma.
Ongelmana on, että nuorisojärjestöjen käyttöön kaavailtu Veturitalli ei tule toimimaan varsinaisena nuorisotalona eikä elävän musiikin konserttipaikkana.
– Lutakon kaltainen konserttipaikka tarvitaan Jyväskylän kokoisessa opiskelukaupungissa. Suuri nuorisojoukko jää muutoin tyhjän päälle, Risto Kähkönen sanoo.

Nuorten ääni kuuluu

Nuorten Ääni -hanke edistää nuorten vaikutusmahdollisuuksia kaupungissa ja Jyväskylän maalaiskunnassa.
– Nuorten Ääni -ryhmiä on Halssilassa, Huhtasuolla, Lohikoskella, Säynätsalossa ja Ristonmaalla. Lisäksi toiminnassa on tyttöjen ryhmä ja käynnistymässä myös maahanmuuttajaryhmä. Niissä on mukana nuorten lisäksi aikuisia alueellisesta nuorisotyöstä ja järjestöistä sekä eri hallintokuntien yhteyshenkilöitä, projektisihteeri Anita Mäntynen kertoo.
– Hallintokuntien nuorisovastaavat vievät nuorten aloitteet eteenpäin omissa organisaatioissaan. Esimerkiksi skeittialoitteet ovat johtaneet hyvään hallintokuntien väliseen yhteistyöhön, Mäntynen arvioi.

Syksyn uutuuksia
* Seiskaluokkalaisten yhteistoimintapäivät Viitaniemen, Kilpisen, Huhtaharjun ja Lehtisaaren kouluilla.
* Nuorisotyöntekijät tulevat Viitaniemen, Kilpisen, Huhtaharjun ja Lehtisaaren koulussa seiskaluokkien opettajien avuksi oppilaiden uusiin luokkiin. Nuorisotyön menetelmillä autetaan oppilaita tutustumaan toisiinsa.
* Sepänkeskukseen tulee väliaikainen nuorisotiedotuspiste.
* Uudet skeittipuistot Lohikosken liikuntapuistossa, Heinälammella Heinälammentien kääntöpaikan pallokentällä ja Säynätsalolla tehtaan paloaseman vieressä.

Joni Järvinen, 16, ja siskonpoika Tommi Järvinen, 10, harrastavat skeittailua.
Huhtasuon liikuntapuistoon vuosi sitten tullut skeittipuisto helpotti heidän elämäänsä, koska aiemmin ainoana harjoittelupaikkana oli Pupuhuhdan koulun tasainen asfalttipiha.
Nyt temppuja voi harjoitella funboxin (koroke, jonka molemmilta puolilta voi liukua alas) ja ditsien (liukumäki yhteen suuntaan) avulla.

Yksi tärkeä asia Huhtasuolta kuitenkin puuttuu: ramppi eli kouru, jonka laitoja voi liu’utella ylhäältä alas ja jälleen ylös erilaisia temppuja tehden. Joni ja Tommi toivovat myös, että puiston asfalttia uusittaisiin.

Alakuva: Joni ja temppu nimeltä popshove it. Joni skeittaa Huhtasuon liikuntapuistoon vuosi sitten rakennetussa skeittipuistossa. Aikaisemmin ainoa harjoittelupaikka oli Pupuhuhdan koulun asfalttipiha. Kuva: Ilkka Pietarinen.


Arja Liinamaa

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 28.8.2002.