Jyväskylä-lehti

SUOMEN LIPUN VAIHEITA: Siniristilippu venee perässä

Kesällä 1908 Kalasaaren paviljongin laituriin kiinnittyneissä moottori- ja purjeveneistä neljässä on peräsalossaan Päijänteen Purjehdus Seuran alkuperäinen lippu. Laiturin päätyyn kiinnittyneen höyrysluupin perälippuna on Venäjän kauppalippu, joten alus on ollut ammattimaisessa liikenteessä. Moottoriveneet alkoivat yleistyä Jyväsjärvellä ja Päijänteellä vuoden 1904 jälkeen. Kuva Keski-Suomen Museo.

Päijänteen purjehtijoilla oli siniristilippu jo 1880-luvulla. 1900-luvun alussa asiaan kiinnitti huomiota venäläinen hallitusvalta.

Järjestäytynyt purjehdusseuratoiminta alkoi Venäjän keisarikunnassa 1846, kun pietarilaiset purjehduksen harrastajat perustivat Nevajoelle pursiseuran. Sen lippu vahvistettiin toukokuussa 1846.

Seura järjestettiin uudelleen 1860 Keisarilliseksi Pietarin Jokipursiseuraksi, jolloin sen säännöt ja jo aiemmin vahvistettu lippu virallistettiin. Pursiseuran eli "jahtiklubin" lippu oli laivaston lipun tavoin sinivalkoinen ristilippu, mutta sen sininen risti oli suora risti eikä vinoristi kuten laivaston lipussa.

Samankaltainen sinivalkoinen ristilippu on tunnettu Ranskassa mm. Marseillen kaupungin lippuna. Hahmoltaan samantapainen lippu on myös pohjoisitalialaisella Marosticon pikkukaupungilla, kuitenkin siten, että ristikuvion pystypalkki on siinä sinisen sijaan punainen.

Purjealusten kaudella ja vielä höyryalustenkin yleistyessä yksityiseen purjehdusharrastukseen liittyi runsaasti merisodankäyntiin liittyviä intressejä. Keisarillisen Pietarin Jokipursiseuran sääntöihin oli kirjattu: " 73 § Sodan sattuessa Jahtiklubin jäsenet, jotka omistavat aluksen, sitoutuvat klubin hallituksen määräyksestä välittömästi saapumaan heille määrätylle paikalle, ottaakseen osaa merisotatoimiin.".

Hallitusvalta sekä suosi ja innosti että valvoi ja sääteli vähitellen laajentunutta purjehdusharrastusta. Jahtiklubin osakseen saama keisarillisen perheen osoittama suopeus, oma lippu sekä virallisesti vahvistetut univormut olivat omiaan antamaan seuralle ja sen jäsenistölle arvostusta. Keisari Aleksanteri II:n aikana muotoutunut purjehdusseurojen hierarkisuus kommodoreineen ja muine toimihenkilöineen sekä keskeiset symbolit lippuineen ja lippuseremonioineen ovat säilyneet edelleen tunnistettavina ja vain vähän muuttuneina 2000-luvulle suomalaisten purjehdusseurojen toiminnassa.

"Perälippu on valkoinen sinisellä ristillä"

Maamme vanhin virallisen toimintaluvan saanut purjehdusseura on Helsinkiin 1861 perustettu Nyländska Jaktklubben (NJK). Jo tätä ennen 1856 olivat tosin porilaiset purjehduksenharrastajat perustaneet oman purjehdusseuransa, jolla ei alkuvaiheissaan näyttäisi olleen sen enempää sääntöjä kuin lippuakaan.

Nyländska Jaktklubbenin säännöt perustuivat Pietarin Jokipursiseuran sääntöihin sillä erotuksella, että niihin ei sisällytetty sotilaallisia velvoitteita. Vaikka NJK:sta tuli yksityinen yhdistys eikä sitä siis alistettu Venäjän sotilashallinnon alaisuuteen, sai se sääntöihinsä määräykset laivaston hierarkian mukaisista toimihenkilöiden arvoasteista, uniformuista ja päähineistä sekä omasta lipusta.

Sääntöjen 13 § määritteli lipusta: "perälippu on valkoinen sinisellä ristillä ja vasemmassa yläkulmassa on Uudenmaan läänin vaakuna täydellisenä." Tämä lippu tuli suomalaisten purjehdusseurojen lippujen esikuvaksi. Virallisesti hyväksytty lippu rinnastettiin Venäjän kauppalippuun, jolla oli virallisen lipun asema myös ulkomaille purjehdittaessa.

Päijänteen purjehtijoilla siniristilippu 1880-luvulla

Purjehdusharrastuksen laajennuttua Päijänteellä 1880-luvulla päätettiin jyväskyläläisten ja lahtelaisten yhteisvoimin perustaa Wesijärvi-Päijänne Segelföreningen 1884. Alkuinnostuksen laannuttua toiminta hiipui jo 1880-luvun lopulla.

Jyväskyläläiset purjehtijat elvyttivät toimintaa uudelleen 1896, jolloin myös seuran nimi suomentui ja lyheni Päijänteen Purjehdusseuraksi. Yli 170 kilometrin etäisyys kahden harrastajajoukon välillä haittasi toimintaa, joten lahtelaiset purjehtijat erosivat 1908 jyväskyläläisten haltuun jääneestä Päijänteen Purjehdusseurasta omaksi Lahden Purjehdusseurakseen.

Päijänteen Purjehdusseuran 1897 virallistettu, mutta jo paljon aiemmin käyttöön otettu lippu tuli NJK:n lipun kaltaiseksi, siten että sen vasempaan yläkenttään sijoittui Uudenmaan vaakunan sijaan Jyväskylän kaupungin 1838 vahvistettu vaakuna. Esikuvansa mukaisesti vahvistettiin purjehdusseuralle myös kunniajäsenen (sininen alareuna), hallituksen jäsenen (punainen alareuna) liput sekä kommodorin ja varakommodorin kielekkeiset viirit.

Päijänteen Purjehdusseura sai tukikohdakseen 1896 oman paviljongin Kalasaaresta Pohjois-Päijänteellä. Siniristilippu on siten liehunut paviljongin lipputangossa Kalasaaren kalliolla jo 106 kesän ajan.

Venäläinen hallitusvalta oli kiinnittänyt 1900-luvun alussa huomiota suomalaisten huvialusten tapaan osoittaa siniristilipullaan kaikkialla Itämeren piirissä esiintyessään selviä itsenäisyyden ilmauksia tai ainakin riippumattomuuden piirteitä.

Jotta alukset voitaisiin perälipusta tunnistaa Venäjältä lähtöisiksi, annettiin tammikuussa 1910 uusi asetus purjehdusseurojen lipuista. Sen mukaisesti "lipputangon puoleiseen yläkulmaan pitää olla kuvattuna Venäjän kansallislippu, siis valko-sini punainen lippu, sekä alakulmaan sen kaupungin tai läänin vaakuna missä minkin pursiklubin kotipaikka on."

Päijänteen Purjehdusseuran tuli tämän asetuksen mukaisesti teettää säädöksen mukaiset uudet liput jo kesän 1910 purjehduskaudeksi.

Sortokaudella ilmennyttä venäläisvastaisuutta kuvaa tästä lipusta jyväskyläläispurjehtijoiden keskuudessa käytetty nimitys surulippu.

Joillakin Purjehdusseuran jäsenillä oli kertoman mukaan tapana peittää purjehdusseuran lipusta se osa, jossa oli Venäjän lipun värit, kiinni harsotulla mustalla kankaalla.

Siniristilippu saatettiin nähdä myös ammattimaista liikennettä harjoittavissa aluksissa. Sellainen liehui Päijänteelläkin luotsilaitoksen alusten perässä, sillä luotsilaitoksen lippu oli nykyisen siniristilippumme kaltainen kompassiruusu-tunnuksella varustettuna.

Nykyisessä Suomi-laivassakin on siniristilippu liehunut vesillelaskusta lähtien, sillä laivan ensimmäinen varustamo Päijänteen Höyrylaiva Osakeyhtiö hankki varustamolipukseen PLH tunnuksin varustetun siniristilipun. Laivan peräsalossa tosin liehui vuoteen 1917 saakka muiden laivojen tavoin Venäjän trikolori.

Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen kukistettua keisarinvallan poistettiin Venäjän trikolorin värit purjehdusseurojen lipuista ja otettiin lyhyeksi ajaksi uudelleen käyttöön ennen vuoden 1910 lippu-uudistusta käytössä olleet peräliput.

Kun Suomi itsenäistyi ja tasavallalle hyväksyttiin monivaiheisen prosessin jälkeen 28.5 1918 eduskunnan hyväksymä siniristilippu, jouduttiin valtiollisen lipun kanssa miltei samanlaisia purjehdusseurojen lippuja muuttamaan. Jottei näitä sekoitettaisi valtiolippuun lisättiin kunkin sinisen raidan sisään valkea raita. Ristikuvion levetessä lipun muutkin mittasuhteet muuttuivat jonkin verran.

Joidenkin kaupunkien, kuten esimerkiksi Jyväskylän muutettua kaupunkivaakunaansa 1920-luvulla tuli myös purjehdusseurojen lipun vasemmassa yläkentässä sijaitsevien vaakunoiden ulkoasuun muutoksia.

Purjehdusseurojen viirien ulkoasu muuttui vastaavalla tavalla. Huvialusten liputuskäytännöksi muodostui edelleen voimassaoleva tapa, että purjehdusseuroihin kuuluvat liputtavat seuransa lipulla ja seuroihin kuulumattomat käyttävät pienikokoista valtakunnan lippua. Laajan jäsenkunnan yhteisönä toimivan Jyväskylän Veneseuran lipussa on tätä perinnettä noudattaen Jyväskylän kaupungin vaakuna.


Keski-Suomen museon Aatteet marssilla -näyttely esittelee lipun ja liputtamisen vaiheita Keski-Suomessa. Näyttely on avoinna museon neljännessä kerroksessa 15.9. saakka. Keski-Suomen museo, Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä. Tiedustelut puh. 624 930. Avoinna ti-su 11-18. Pääsymaksu 4 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Perjantaisin vapaa pääsy.

Erkki Fredrikson

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 29.5.2002.