Teos syntyi taiteilijan itsensä aloitteesta ja rakennuksen omistajan, Kauko Sorjosen, tilauksesta. Teknisenä apulaisena toimi Juhani Niemi. Osa teoksesta on maalattu seinään ja maalauksen päälle on kiinnitetty kehikko, jossa on tasalevyisistä metallinauhoista muodostuvia vinoja suunnikkaita. Teräsputket ovat noin 10 cm etäisyydellä seinäpinnasta, ja teos muuttaa muotoaan katselukulman vaihtuessa. Teos on toteutettu ja teräsputket hitsattu paikan päällä. Teos sijaitsee arkkitehti Wivi Lönnin, alun perin kanalaksi, suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus edustaa uusklassista tyyliä.

Onni Kosonen (1920-1999) vietti lapsuutensa Käkisalmella, josta hän lähti evakkoon toisen maailmansodan sytyttyä. Karjalainen ornamentiikka onkin vaikuttanut vahvasti hänen taiteeseensa. Oman ateljeensa takapihalle hän rakensi vuodesta 1966 teosta katoavasta kansankulttuurista. Teos on rykelmä 'toteemipaaluja', puuhun veistettyä ornamentiikkaa. Siitä huokuu taiteilijan nöyrä kunnioitus vanhaa karjalaista kansapuunveistotaidetta kohtaan. Taiteilijana Kosonen tunnetaan erityisesti kineettisistä töistään, joita hän teki 1970-luvulla. Hän on tehnyt myös konstruktivistista tyylisuuntaa edustavia teoksia, joissa anonyymit perusmuodot, kolmio ja neliö, ovat tärkeitä.

Lähteet:

Kirsti Vainio: Jyväskylän ja lähialueen julkisten veistosten ja muistomerkkien taustatietoja. 2001. (Saatavissa Jyväskylän taidemuseon arkistosta)

http://www3.jkl.fi/kulttuuri/artografia/sydantaiteilijat.htm (Marraskuu 2006).