Suomen valtio tilasi Paavo Nurmen veistoksen 1.10.1924. Juoksijalegenda toimi Wäinö Aaltosen mallina Hirvensalon ateljeessa Turussa, mutta sen lisäksi taiteilija käytti myös juoksijasta otettuja valokuvia apunaan. Kuvanveistäjä Aukusti Veuro valoi patsaan Sääksmäellä syksyllä 1925 ja valtioneuvosto vastaanotti sen 14.10.1925.

Ensimmäinen valos 1925 sijoitettiin Ateneumiin ja sittemmin se deponoitiin 1983 Jyväskylän yliopiston kampusalueelle. Valos ei kuitenkaan saanut lopullista kotiaan Jyväskylästä, sillä Ateneum halusi patsaan takaisin Helsinkiin Aaltosen juhlanäyttelyn yhteydessä, eikä suunnitelmia deponoinnin palauttamisesta ollut. Patsaan huonontunut kunto antoi myös syyn pitää patsas suojassa, Ateneumin sisätiloissa. Patsaan siirtäminen pois Jyväskylästä aiheutti harmistusta Jyväskylässä. Keskisuomalainen otsikoi: ”Kulttuuriskandaali – Jyväskylästä viety Nurmen patsas tuskin palaa takaisin”.

Kaupunki ei toipunut menetyksestä ja Jyväskylä Seuran jäsen kaupunkineuvos Jaakko Lovén esitti ajatuksen, että tyhjäksi jääneelle jalustalle olisi saatava uusi Paavo Nurmen patsas, koska paikka on arvokas ja Jyväskylässä sijaitsee Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Veistoksesta sai tehdä viisi valosta ja yksi oli vielä tekemättä. Jyväskylä Seura keräsi veistoksen rahoituksen liikelaitoksilta. Lisäksi hanketta rahoittivat Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän yliopisto ja Yliopistoyhdistys sekä opetusministeriö. Uusi patsas valettiin Kellokoskella ja Jyväskylä Seura luovutti uuden valoksen yliopistolle paljastustilaisuudessa maaliskuussa 2001. Muut veistoksen kolme valosta on sijoitettu Helsingin olympiastadionille 1952, Turkuun 1955 sekä Lausanneen, Olympiamuseoon.

Valmistuttuaan 1920-luvulla Nurmen juoksijapatsas sai paljon myönteistä huomiota ulkomailla ja Aaltosestakin tuli taiteilijana kansallissankari. Patsaan kuva-aihetta on käytetty erilaisissa yhteyksissä kuten julisteissa, postimerkissä, setelissä ja mainoksissa. Aikakauden yleistä ilmapiiriä kuvaa, että Nurmen patsasta arvioitiin rotupiirteiden valossa ja sen katsottiin edustavan koko suomalaisen kansan ja rodun ominaisuuksia. Nurmi-patsaasta tuli osa suomalaisten kollektiivista omakuvaa.

Wäinö Aaltonen (1894–1966) oli aikansa näkyvimpiä kuvanveistäjiä maassamme ja häntä pidetään 1900-luvun ensimmäisen puoliskon merkittävimpänä kuvanveistäjänä Suomessa. Aleksis Kiven muistomerkit Tampereella ja Helsingissä, Paavo Nurmen juoksijamuotokuva, Eduskuntatalon istuntosalin veistokset sekä Tampereen Hämeensillan figuurit ovat monien muiden rakastetuimpien monumenttiemme ohella Aaltosen luomia. Aaltosen muotokieli on omaperäistä ja hänen myöhemmissä töissään näkyy voimakas kiinnostus kubismia kohtaan.

Lähteet:

Siekkinen, Saara: Väinö Aaltosen Paavo Nurmi. Juoksijapatsas ja Suomi-kuva. Taidehistorian proseminaari 20.3.1991. (Saatavilla Jyväskylän yliopiston museon arkistosta)

Keskisuomalainen 3.11.1995.