Väinö Hämäläinen (1876–1940)
Taidemaalari, taidegraafikko
Teos
Helsingissä,
Pariisissa ja Roomassa opiskelleen Väinö Hämäläisen taidetta on yleensä
luonnehdittu perisuomalaisen rehelliseksi ja harrastunnelmaiseksi
luonnonlyriikaksi, joka ei pyri herättämään huomiota ulkokohtaisilla
tehokeinoilla. Häntä on luonnehdittu myös hieman myöhäsyntyiseksi
karelianistiksi, mutta hän ei ottanut vaikutteita vuosisadan vaihteen
symbolismista, vaan pysyttäytyi paljolti perinteisessä realistisessa
ilmaisussa. Hänen taiteilijan luonteelleen oli ominaista uutteruus ja
eräänlainen nöyryys taidemaalarin ammattia kohtaan.
Väinö Hämäläinen syntyi Helsingissä heinäkuussa 1876. Hänen vanhempansa
olivat Emma (o.s. Kekoni) ja Lars Hämäläinen.
Perheen isä toimi Helsingin Vanhan kirkon urkurina ja
urkujen soiton opettajana. Häneltä Väinö peri rakkauden musiikkiin. Hän
oli jo suuntautumassa musiikin pariin ja ehti käydä pari vuotta
orkesterikouluakin, kunnes tuhkarokon jälkitautina menetti osittain
kuulonsa. Siitä huolimatta hän jatkoi viulun soittoa ja sävelsi jonkin
verran omia teoksia, joita esitettiin toisinaan hänen näyttelyidensä
avajaisissa.
Perheen
isä kuoli vuonna 1888 ja kolme vuotta myöhemmin Emma solmi uuden
avioliiton taiteilija Albert Gebhardin kanssa. Tämä oli vain seitsemän
vuotta Väinöä vanhempi. Paljolti juuri isäpuolensa innostamana Väinö
aloitti 1898 taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa –
saaden opettajakseen juuri Gebhardin.
Hämäläisen
taidetta oli esillä näyttelyssä ensimmäistä kertaa jo seuraavana
syksynä 1899 Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä, jossa Albert
Edelfelt kiinnitti huomiota nuoren taiteilijan teoksiin. Kun Hämäläinen
seuraavan vuoden alussa matkusti yhdessä toverinsa Gabriel Engbergin
kanssa Pariisiin jatkamaan opintojaan, Edelfeltin suosittelukirjeet
auttoivat heitä pääsemään Académie Carrièren oppilaiksi. Myöhemmin
Hämäläinen opiskeli myös Académie Colarossissa. Hän asui Engbergin
kanssa samassa rakennuksessa kuin Emil Halonen, Hilda Flodin ja Ester
Helenius, joten he muodostivat eräänlaisen pienen suomalaisen
taiteilijakolonian Pariisissa.
Hämäläinen
teki myös kolme Italian-opintomatkaa, joista ensimmäiselle hän lähti
1901 suoraan Pariisista. Seuraavan kerran hän kävi Italiassa valtion
matkarahan turvin 1902, jolloin hän opiskeli Regio Instituto di Belle
Arti di Romassa parin kuukauden ajan. Kolmannelle matkalle hän lähti
1904 yhdessä vaimonsa Helmi Hämäläisen (o.s. Mäkinen) kanssa.
Pariskunnan esikoinen Lauri syntyi seuraavana vuonna, Outi ja Olli
hieman myöhemmin. Laurista tuli isänsä tavoin taidemaalari ja
taidegraafikko, Olli taas toteutti isänsä haaveen urasta musiikin
parissa orkesterinjohtajana.
Hämäläisen
graafinen tuotanto käsittää suunnilleen 60 - 70 teosta. Hänen
taiteellinen työnsä painottuu 1910- ja 1920-luvuille. Seuraavalla
vuosikymmenellä hän teki vielä muutaman perinteisen realistiseen
tyyliin kuvatun maiseman, esimerkiksi pehmeäpohjana toteutetun
Torppa-aiheen (1931). Se oli tiettävästi ainoana hänen myöhemmin
valmistuneena grafiikan lehtenään mukana Helsingin Taidehallin
yhteispohjoismaisessa grafiikan näyttelyssä 1931 sekä seuraavina
vuosina Oslossa ja Koshicessa.
Suomen
taidegraafikot ry:n kokoelmassa häneltä on neljä teosta: mainitun
Torpan lisäksi Hirvenhiihtäjä (1920) sekä Neulova nainen ja Pirunvuori,
joitten valmistumisajankohdasta ei ole varmuutta. Kaikki kokoelmassa
olevat teokset ovat Torpan tavoin pehmeäpohjana toteutettuja.
Väinö
Hämäläisen grafiikalle on ominaista maalauksellinen ja eloisa
piirrostyyli. Ääriviivoja ei yleensä korosteta, vaan ne muodostuvat
useista ohuista ja poimuilevista piirroista, jotka paikoitellen
sulautuvat varjostusviivastoihin. Myös akvatintoissa on tavoiteltu
maalauksellista vaikutelmaa.
Hämäläinen
suosi grafiikassaan paljolti samanlaista aihepiiriä kuin
maalauksissaankin: hän kuvasi usein maaseutumiljöötä sekä järvimaisemia
ja metsiköitä kuusineen ja mäntyineen, mutta toisaalta hän teki myös
muotokuvia ja henkilötutkielmia perheenjäsenistään. Monet hänen
luonnonmaisemistaan esittävät talvisia näkymiä. Muutamat kaupunkiaiheet
ovat pääasiallisesti puisto-, tori- ja satamakuvia. Yksi Hämäläisen
tunnetuimpia grafiikan lehtiä, Lemminkäinen ja Hiiden hirvi (noin
1920), on toisinto hänen aikaisemmasta maalauksestaan, kuten eräät
muutkin hänen syväpainotöistään.
Taiteilijan
tekemistä kuvitustöistä huomattavimpia ovat hänen piirroksensa Otavaan,
Pääskyseen ja Merimieslähetysseuran lehteen. Lisäksi hän teki Arvid
Lydeckenin kanssa lasten kuvakirjan Ihmeellinen kalaretki, johon
liittyi myös neljä hänen säveltämäänsä laulua.
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun
taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Anttonen, Erkki
Väinö Hämäläinen. Artikkeli julkaistu 2004, päivitetty 2009.
www.kansallisbiografia.fi
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=417
