Taiteilijat









Tuomas von Boehm (1916–2000)
Taidemaalari, kuvataiteilija, taidegraafikko
Teos 1
Teos 2

Tuomas von Boehm tuli varsinaisesti tunnetuksi taidemaalarina, mutta hän vaikutti myös ratkaisevasti suomalaisen taidegrafiikan tunnetuksi tekemiseen toimiessaan Viiva ja väri -näyttelyiden keskushahmona. Väripuupiirroksissaan Tuomas von Boehm esitti taidokkaasti sommiteltuja, klassisen kauniita asetelmia. Hän oli myös Suomen Taidemaalariliiton ja Taidegraafikoiden jäsen. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1967.

Aarne Tuomas Herbert syntyi varatuomari Eero von Boehmin ja hänen vaimonsa Aino Zittingin perheeseen joulukuun 12. päivänä vuonna 1916. Suku oli korotettu aatelisarvoon 1903 hänen isoisänsä, kuvernöörinä ja senaattorina toimineen Edvard von Boehmin ansioista. Perhe asui Tuomaksen syntyessä Joutsenossa, mutta muutti Helsinkiin pojan ollessa noin vuoden ikäinen. Siteet Itä-Suomeen säilyivät kuitenkin vahvoina, sillä koko suku jatkoi kesien viettoa isovanhempien huvilalla lähellä Joutsenon kirkonkylää.

Kouluaikanaan Tuomas ei juuri harrastanut piirustusta, mutta katseli kyllä mielellään ulkomaisia taidekirjoja. Kotona taiteen ja kirjallisuuden harrastusta rohkaistiin; isä oli innokas kirjojen keräilijä ja äiti oli valmistunut piirustuksenopettajaksi Taideteollisuuskeskuskoulusta ennen kuin jäi kotiin hoitamaan perheen kahta lasta. Myös isän suvussa oli taiteilijoita: isän sisko Alli oli Ateneumissa opiskellut taidemaalari ja piirustuksenopettaja.

Perhe muutti Köydenpunojankadulle Tuomaksen ollessa kahdeksan ja pikkusisko Carmenin ollessa viiden vanha. Koti oli tilava, siinä oli viisi huonetta ja keittiö sekä apulaisen huone. ”Kotimme sijaitsi Hietalahdessa Köydenpunojankadulla neljännessä kerroksessa. Vanhempamme muuttivat sinne 1920-luvun alussa Kruunuhaasta. Sukulaiset pitivät tätä tekoa hyvin rohkeana – Köydenpunojankatuhan oli siihen aikaan laitakaupunkia. Aluksi kodissamme oli paljon valoa ja merinäkymä, mutta hyvin pian vesijohtoliike Huber rakennutti korkean toimitalon aivan talomme eteen. Tämä oli kova pettymys vanhemmilleni. Näköala hävisi, mutta aurinkoa sentään jäi”, kirjoitti Carmen myöhemmin muistelmissaan.

Ylioppilaaksi valmistuttuaan Tuomas aloitti yliopisto-opiskelun lainopin parissa. Samaan aikaan hän kuitenkin harrasti piirustusta paitsi yliopiston piirustussalissa, myös ajoittain Ateneumissa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Aino-äiti oli jatkanut opiskeluaan 1920-luvun lopulla, ja vuonna 1938 hän voitti Suomalaisen Yhteiskoulun seinämaalauskilpailun.

Aino kuoli Helsingin pommituksessa talvisodan alkamispäivänä, 30. marraskuuta 1939. Tuomas sai armeijasta pari kuukautta lykkäystä, mutta lähetettiin jo tammikuussa aliupseerikouluun Kuopioon. Eero-isä lähti Carmenin kanssa sotaa pakoon sukulaisten luokse maalle. Sota ennätti kuitenkin päättyä ennen kuin Tuomas joutui rintamalle. Hän sai siirron takaisin Helsinkiin, ensin kaasunsuojelujoukkoihin, sitten päämajan viestiosastoon salakirjoituskurssille. Samoissa tehtävissä hän toimi myös jatkosodan aikana. Työ salakielimenetelmien ja niihin liittyvien painotöiden parissa oli itsenäistä ja sangen vapaata – välillä painossa oli aikaa tehdä myös linopiirroksia…

Uudenvuodenpäivänä 1943 Tuomas von Boehm solmi avioliiton musiikinopettaja Kirsti Sihtolan kanssa. Kirstin isä Jalo oli tehtaan johtaja ja insinööri, sekä myös taidemesenaatti. Avioliitto lujitti siteitä Itä-Suomeen, suvun huvilan ympärille muotoutui vakinaisista asukkaista ja kesävieraista oma taiteenharrastajien ryhmä. Tuomaksen sisar Carmen oli edellisenä vuonna avioitunut samaan piiriin kuuluvan nuoren pianistin Erik Tawastjernan kanssa.

Tuomaksen ja Kirstin esikoinen Juhani syntyi vielä samana vuonna 1943. Perhe asettui Köydenpunojankadulle, jonka ullakolle, kaupungin kattojen yläpuolelle, valmistui komea ateljee kaksi vuotta myöhemmin. Tuomaksen isä kuoli seuraavana kesänä ja jätti poikansa perheelle myös talossa sijaitsevan asunnon. Myöhemmin Tuomaksen pojista Juhani ja Eero (1949-) tulivat tunnetuiksi taitelijoina, Aarnesta (1947-) tuli arkkitehti ja Timosta (1958) oikeustieteen kandidaatti. Myös Eeron poika tunnetaan taiteilijana.

Köydenpunojankadun ateljeesta tuli paitsi loistava paikka työskennellä, myös nuorten taiteilijoitten kokoontumispaikka. Varsinaista taiteilijaryhmää Köydenpunojankadulla ei kuitenkaan syntynyt, siksi erilaisia olivat kokousten osanottajien taiteelliset pyrkimykset. Eniten heitä yhdisti kiinnostus taidegrafiikkaan.

Tuomas von Boehm osallistui Nuorten näyttelyyn vuodesta 1946 alkaen sekä Suomen taiteilijain näyttelyyn vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän sai myös oman näyttelyn. Debyyttinäyttely oli tulos pitkästä työskentelystä; Taideakatemian päättymisestä oli aikaa jo kymmenen vuotta, mutta toisaalta Tuomas oli ehtinyt työskennellä itsenäisesti vasta kolmisen vuotta – samoin oli käynyt myös monelle muulle taiteilijalle sota-ajan pyörteissä.

Näyttelyn jälkeen von Boehm alkoi todenteolla haaveilla Pariisin-matkasta. Hän lähti matkaan yhdessä vaimonsa kanssa. Appensa kautta Tuomas sai runsaasti hyödyllisiä ohjeita, osoitteita ja kontakteja suoraan ranskalaisiin taiteilijoihin. Syksy vietettiin Pariisissa ja jouluna jatkettiin kohti Roomaa, joka puolestaan oli Kirstille tuttu. Hän oli opiskellut siellä viulunsoittoa 1930-luvun lopulla. Pariskunta asui Roomassa kaksi kuukautta ja teki sieltä pieniä matkoja pohjoisen Italian kaupunkeihin. Kotimatkalle lähdettiin Provencen halki. Matkalla syntyneitä akvarelleja oli syksyllä näytteillä Nuorten näyttelyssä.

Ensimmäiseen Viiva ja väri -näyttelyyn (1951) osallistui 14 nuorta taiteilijaa, joita ei yhdistänyt mikään selkeä yhteinen aate, vaan ryhmä oli erilaisten taiteilijoiden keskusteleva ja uusia tekniikoita kokeileva joukko.
Onnistuneesta ja yleisön innostuksen herättäneestä näyttelystä kirjoitettiin Taide-lehdessä 5-6/1951. Tuomas von Boehmin kehuttiin hallitsevan luontevasti erilaisia ilmaisutapoja, mutta säilyttävän silti eheän ja yhtenäisen linjansa. ”Von Boehmin korrektiutta ja itsekuria elävöittää herkkätunteisuus - - - älykkäästi harkitseva ja niukka keinojen käyttely ovat hänessä oikeita graafikon avuja”.

Vielä 1940-luvulla von Boehmin grafiikka oli voimakasta ja realismiin pohjautuvaa, mutta seuraavien vuosikymmenien kuluessa hänen teostensa maailma muuttui. Taiteilijana hän lukeutui lähinnä surrealistisen taidesuunnan perillisiin. Teosten aihemaailmassa korostuvat surrealismin ikonit, kuten simpukat, harlekiinit, kannut ja pikarit. Hän maalasi paljon asetelmia, joiden tunnelma on viipyilevä, hauras ja odotteleva. Asetelmat ovat tavallaan inhimillisiä teatterilavastuksia, joissa esineillä tuntuu olevan katsojalle jokin tuntematon symboliarvo. Ne ovat kuin pienoiskertomuksia, impressioita, maailmasta sanojen tuolta puolen.

”Tuomas von Boehmilla on ollut erityinen taito syventyä esineellisyyden maailmaan luomalla asetelmia, jotka ovat antaneet muodon runsaalle tulkinnalle ja värisävyjen tutkivalle rinnastukselle”, kirjoitettiin Helsingin Sanomissa hänen näyttelystään marraskuussa 1958. Varsinkin grafiikassa ”taiteilijan yksityiskohtiin menevä taito, hienopiirteinen ilmaisukyky on erityisen hyvin päässyt oikeuksiinsa. Grafiikan suomin keinoin hän on pystynyt mustalla ja valkoisella luomaan mitä runsaimpia sävyvaikutelmia työn kuitenkin säilyttäessä piirustuksellisen luonteensa. - - - Tiivistämisellä ja yksityiskohtaisuudella hän saattoi luoda asetelmiinsa tietynlaisen läheisyyden ja intiimiyden vaikutelman.”

Tuomas von Boehm myös maalasi paljon maisemia. Suomalaisten aiheiden lisäksi hän maalasi ennen kaikkea maisemia Espanjasta. Hän oli ihastunut Espanjan valoon ja elämään ja asui talvikaudet 38 vuoden ajan Fuengirolassa, joka oli tuolloin vielä pieni kalastajakylä. Näin hänen asetelmiinsa tulivat espanjalaiset esineet ja maisemiinsa ennen kaikkea espanjalaiset auringonvalon kultaamat näkymät. Ennen kaikkea von Boehm yritti tavoittaa teoksissaan valon, sen miten se muovailee maisemat ja esineet tai miten se väreilee seinien pinnoilla. Hänen teostensa värisävyt ovat tarkkaan punnittuja, korostetun tasapainoisia ja hillittyjä. Hänen palettinsa oli värien määrältä varsin rajattu, ja hän käytti paljon harmaan, ruskean ja valkoisen vivahteita.

Tuomas von Boehm oli Suomen Taidemaalariliiton ja Suomen Taidegraafikot ry:n jäsen sekä Suomen Taideakatemian hallituksen ja museojaoston jäsen. Taiteilijantyönsä ohessa hän opetti Suomen Taideakatemian koulussa 1953–1956. Pro Finlandialla hänet palkittiin 1967.



Lähteet:

A.K.
Tuomas von Boehm.
Helsingin Sanomat 11.11.1958.

Karjalainen, Tuula
Tuomas von Boehm. Artikkeli julkaistu 2007.
www.kansallisbiografia.fi

Peltola, Leena
Suomalaista taidegrafiikkaa 1910-luvulta 1960-luvulle.
Teoksessa Suomen taidetta 1900-1960. Helsinki 1983.

S. A-la.
Viiva ja väri
Taide 5-6/1951

Valkonen, Olli
Tuomas von Boehm – kiintopiste.
Teoksessa Tuomas von Boehm. Tampere 1993.

Viiva ja Väri.
www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/exhibit/archive/viiva.htm

Järvenpää, Eeva
Taiteilijasuvun koti lehmusten varjossa
Helsingin Sanomat. Artikkeli julkaistu 5.4.2009.
www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Taiteilijasuvun+koti+lehmusten+varjossa/HS20090405SI1KA02r6s.
Viittaa myös: Carmen Tawastjerna: Elämän kultareuna.




Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi