Tuomas von Boehm (1916–2000)
Taidemaalari, kuvataiteilija, taidegraafikko
Teos 1
Teos 2
Tuomas
von Boehm tuli varsinaisesti tunnetuksi taidemaalarina, mutta hän
vaikutti myös ratkaisevasti suomalaisen taidegrafiikan tunnetuksi
tekemiseen toimiessaan Viiva ja väri -näyttelyiden keskushahmona.
Väripuupiirroksissaan Tuomas von Boehm esitti taidokkaasti
sommiteltuja, klassisen kauniita asetelmia. Hän oli myös Suomen
Taidemaalariliiton ja Taidegraafikoiden jäsen. Hänelle myönnettiin Pro
Finlandia -mitali 1967.
Aarne Tuomas Herbert syntyi
varatuomari Eero von Boehmin ja hänen vaimonsa Aino Zittingin
perheeseen joulukuun 12. päivänä vuonna 1916. Suku oli korotettu
aatelisarvoon 1903 hänen isoisänsä, kuvernöörinä ja senaattorina
toimineen Edvard von Boehmin ansioista. Perhe asui Tuomaksen syntyessä
Joutsenossa, mutta muutti Helsinkiin pojan ollessa noin vuoden ikäinen.
Siteet Itä-Suomeen säilyivät kuitenkin vahvoina, sillä koko suku jatkoi
kesien viettoa isovanhempien huvilalla lähellä Joutsenon kirkonkylää.
Kouluaikanaan
Tuomas ei juuri harrastanut piirustusta, mutta katseli kyllä mielellään
ulkomaisia taidekirjoja. Kotona taiteen ja kirjallisuuden harrastusta
rohkaistiin; isä oli innokas kirjojen keräilijä ja äiti oli valmistunut
piirustuksenopettajaksi Taideteollisuuskeskuskoulusta ennen kuin jäi
kotiin hoitamaan perheen kahta lasta. Myös isän suvussa oli
taiteilijoita: isän sisko Alli oli Ateneumissa opiskellut taidemaalari
ja piirustuksenopettaja.
Perhe
muutti Köydenpunojankadulle Tuomaksen ollessa kahdeksan ja pikkusisko
Carmenin ollessa viiden vanha. Koti oli tilava, siinä oli viisi
huonetta ja keittiö sekä apulaisen huone. ”Kotimme sijaitsi
Hietalahdessa Köydenpunojankadulla neljännessä kerroksessa. Vanhempamme
muuttivat sinne 1920-luvun alussa Kruunuhaasta. Sukulaiset pitivät tätä
tekoa hyvin rohkeana – Köydenpunojankatuhan oli siihen aikaan
laitakaupunkia. Aluksi kodissamme oli paljon valoa ja merinäkymä, mutta
hyvin pian vesijohtoliike Huber rakennutti korkean toimitalon aivan
talomme eteen. Tämä oli kova pettymys vanhemmilleni. Näköala hävisi,
mutta aurinkoa sentään jäi”, kirjoitti Carmen myöhemmin muistelmissaan.
Ylioppilaaksi
valmistuttuaan Tuomas aloitti yliopisto-opiskelun lainopin parissa.
Samaan aikaan hän kuitenkin harrasti piirustusta paitsi yliopiston
piirustussalissa, myös ajoittain Ateneumissa Suomen Taideyhdistyksen
piirustuskoulussa. Aino-äiti oli jatkanut opiskeluaan 1920-luvun
lopulla, ja vuonna 1938 hän voitti Suomalaisen Yhteiskoulun
seinämaalauskilpailun.
Aino
kuoli Helsingin pommituksessa talvisodan alkamispäivänä, 30.
marraskuuta 1939. Tuomas sai armeijasta pari kuukautta lykkäystä, mutta
lähetettiin jo tammikuussa aliupseerikouluun Kuopioon. Eero-isä lähti
Carmenin kanssa sotaa pakoon sukulaisten luokse maalle. Sota ennätti
kuitenkin päättyä ennen kuin Tuomas joutui rintamalle. Hän sai siirron
takaisin Helsinkiin, ensin kaasunsuojelujoukkoihin, sitten päämajan
viestiosastoon salakirjoituskurssille. Samoissa tehtävissä hän toimi
myös jatkosodan aikana. Työ salakielimenetelmien ja niihin liittyvien
painotöiden parissa oli itsenäistä ja sangen vapaata – välillä painossa
oli aikaa tehdä myös linopiirroksia…
Uudenvuodenpäivänä
1943 Tuomas von Boehm solmi avioliiton musiikinopettaja Kirsti Sihtolan
kanssa. Kirstin isä Jalo oli tehtaan johtaja ja insinööri, sekä myös
taidemesenaatti. Avioliitto lujitti siteitä Itä-Suomeen, suvun huvilan
ympärille muotoutui vakinaisista asukkaista ja kesävieraista oma
taiteenharrastajien ryhmä. Tuomaksen sisar Carmen oli edellisenä vuonna
avioitunut samaan piiriin kuuluvan nuoren pianistin Erik Tawastjernan
kanssa.
Tuomaksen
ja Kirstin esikoinen Juhani syntyi vielä samana vuonna 1943. Perhe
asettui Köydenpunojankadulle, jonka ullakolle, kaupungin kattojen
yläpuolelle, valmistui komea ateljee kaksi vuotta myöhemmin. Tuomaksen
isä kuoli seuraavana kesänä ja jätti poikansa perheelle myös talossa
sijaitsevan asunnon. Myöhemmin Tuomaksen pojista Juhani ja Eero (1949-)
tulivat tunnetuiksi taitelijoina, Aarnesta (1947-) tuli arkkitehti ja
Timosta (1958) oikeustieteen kandidaatti. Myös Eeron poika tunnetaan
taiteilijana.
Köydenpunojankadun
ateljeesta tuli paitsi loistava paikka työskennellä, myös nuorten
taiteilijoitten kokoontumispaikka. Varsinaista taiteilijaryhmää
Köydenpunojankadulla ei kuitenkaan syntynyt, siksi erilaisia olivat
kokousten osanottajien taiteelliset pyrkimykset. Eniten heitä yhdisti
kiinnostus taidegrafiikkaan.
Tuomas
von Boehm osallistui Nuorten näyttelyyn vuodesta 1946 alkaen sekä
Suomen taiteilijain näyttelyyn vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän sai
myös oman näyttelyn. Debyyttinäyttely oli tulos pitkästä
työskentelystä; Taideakatemian päättymisestä oli aikaa jo kymmenen
vuotta, mutta toisaalta Tuomas oli ehtinyt työskennellä itsenäisesti
vasta kolmisen vuotta – samoin oli käynyt myös monelle muulle
taiteilijalle sota-ajan pyörteissä.
Näyttelyn
jälkeen von Boehm alkoi todenteolla haaveilla Pariisin-matkasta. Hän
lähti matkaan yhdessä vaimonsa kanssa. Appensa kautta Tuomas sai
runsaasti hyödyllisiä ohjeita, osoitteita ja kontakteja suoraan
ranskalaisiin taiteilijoihin. Syksy vietettiin Pariisissa ja jouluna
jatkettiin kohti Roomaa, joka puolestaan oli Kirstille tuttu. Hän oli
opiskellut siellä viulunsoittoa 1930-luvun lopulla. Pariskunta asui
Roomassa kaksi kuukautta ja teki sieltä pieniä matkoja pohjoisen
Italian kaupunkeihin. Kotimatkalle lähdettiin Provencen halki. Matkalla
syntyneitä akvarelleja oli syksyllä näytteillä Nuorten näyttelyssä.
Ensimmäiseen
Viiva ja väri -näyttelyyn (1951) osallistui 14 nuorta taiteilijaa,
joita ei yhdistänyt mikään selkeä yhteinen aate, vaan ryhmä oli
erilaisten taiteilijoiden keskusteleva ja uusia tekniikoita kokeileva
joukko.
Onnistuneesta ja yleisön
innostuksen herättäneestä näyttelystä kirjoitettiin Taide-lehdessä
5-6/1951. Tuomas von Boehmin kehuttiin hallitsevan luontevasti
erilaisia ilmaisutapoja, mutta säilyttävän silti eheän ja yhtenäisen
linjansa. ”Von Boehmin korrektiutta ja itsekuria elävöittää
herkkätunteisuus - - - älykkäästi harkitseva ja niukka keinojen
käyttely ovat hänessä oikeita graafikon avuja”.
Vielä
1940-luvulla von Boehmin grafiikka oli voimakasta ja realismiin
pohjautuvaa, mutta seuraavien vuosikymmenien kuluessa hänen teostensa
maailma muuttui. Taiteilijana hän lukeutui lähinnä surrealistisen
taidesuunnan perillisiin. Teosten aihemaailmassa korostuvat
surrealismin ikonit, kuten simpukat, harlekiinit, kannut ja pikarit.
Hän maalasi paljon asetelmia, joiden tunnelma on viipyilevä, hauras ja
odotteleva. Asetelmat ovat tavallaan inhimillisiä teatterilavastuksia,
joissa esineillä tuntuu olevan katsojalle jokin tuntematon symboliarvo.
Ne ovat kuin pienoiskertomuksia, impressioita, maailmasta sanojen
tuolta puolen.
”Tuomas von
Boehmilla on ollut erityinen taito syventyä esineellisyyden maailmaan
luomalla asetelmia, jotka ovat antaneet muodon runsaalle tulkinnalle ja
värisävyjen tutkivalle rinnastukselle”, kirjoitettiin Helsingin
Sanomissa hänen näyttelystään marraskuussa 1958. Varsinkin grafiikassa
”taiteilijan yksityiskohtiin menevä taito, hienopiirteinen ilmaisukyky
on erityisen hyvin päässyt oikeuksiinsa. Grafiikan suomin keinoin hän
on pystynyt mustalla ja valkoisella luomaan mitä runsaimpia
sävyvaikutelmia työn kuitenkin säilyttäessä piirustuksellisen
luonteensa. - - - Tiivistämisellä ja yksityiskohtaisuudella hän saattoi
luoda asetelmiinsa tietynlaisen läheisyyden ja intiimiyden
vaikutelman.”
Tuomas von Boehm
myös maalasi paljon maisemia. Suomalaisten aiheiden lisäksi hän maalasi
ennen kaikkea maisemia Espanjasta. Hän oli ihastunut Espanjan valoon ja
elämään ja asui talvikaudet 38 vuoden ajan Fuengirolassa, joka oli
tuolloin vielä pieni kalastajakylä. Näin hänen asetelmiinsa tulivat
espanjalaiset esineet ja maisemiinsa ennen kaikkea espanjalaiset
auringonvalon kultaamat näkymät. Ennen kaikkea von Boehm yritti
tavoittaa teoksissaan valon, sen miten se muovailee maisemat ja esineet
tai miten se väreilee seinien pinnoilla. Hänen teostensa värisävyt ovat
tarkkaan punnittuja, korostetun tasapainoisia ja hillittyjä. Hänen
palettinsa oli värien määrältä varsin rajattu, ja hän käytti paljon
harmaan, ruskean ja valkoisen vivahteita.
Tuomas
von Boehm oli Suomen Taidemaalariliiton ja Suomen Taidegraafikot ry:n
jäsen sekä Suomen Taideakatemian hallituksen ja museojaoston jäsen.
Taiteilijantyönsä ohessa hän opetti Suomen Taideakatemian koulussa
1953–1956. Pro Finlandialla hänet palkittiin 1967.
Lähteet:
A.K.
Tuomas von Boehm.
Helsingin Sanomat 11.11.1958.
Karjalainen, Tuula
Tuomas von Boehm. Artikkeli julkaistu 2007.
www.kansallisbiografia.fi
Peltola, Leena
Suomalaista taidegrafiikkaa 1910-luvulta 1960-luvulle.
Teoksessa Suomen taidetta 1900-1960. Helsinki 1983.
S. A-la.
Viiva ja väri
Taide 5-6/1951
Valkonen, Olli
Tuomas von Boehm – kiintopiste.
Teoksessa Tuomas von Boehm. Tampere 1993.
Viiva ja Väri.
www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/exhibit/archive/viiva.htm
Järvenpää, Eeva
Taiteilijasuvun koti lehmusten varjossa
Helsingin Sanomat. Artikkeli julkaistu 5.4.2009.
www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Taiteilijasuvun+koti+lehmusten+varjossa/HS20090405SI1KA02r6s.
Viittaa myös: Carmen Tawastjerna: Elämän kultareuna.