Säästöpankin
talon tarinoita
Kauppakatu 23
Pankki puisessa lippaassa
Jyväskylän
Säästöpankin tarina alkaa 1800-luvun puolivälissä. Perusteellisessa
satavuotishistoriassa tohtori Sakari Kuusi on todennut, että tärkein
syy pankin perustamiseen oli halu auttaa vähävaraisia kaupunkilaisia
saamaan rahansa säästöön ja kasvamaan korkoa. Samalla toivottiin, että
tulevaisuudessa pankin tuottamalla voitolla voitaisiin perustaa koulu
suomalaisia lapsia varten.
Pankin
perustaminen olikin osa piirilääkäri Wolmar
Schildtin laajaa ohjelmaa,
johon kuului kansan sivistäminen ja suomenkielisen sivistyneistön
luominen suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja perustamalla.
Markkanen
1992, 20-24 Erityisesti Schildt unelmoi oman yliopiston
perustamisesta Jyväskylään ja loi pankin suojiin rahaston tätä
päämäärää varten. Säästöpankin ympärille muodostunut piiri ajoi
kouluasioita muutoinkin, ja työ myös tuotti tulosta: yläalkeiskoulu
aloitti toimintansa Vaasankadun ja Seminaarinkadun kulmatalossa vuonna
1858.
Pankkia
perustettaessa Wolmar Schildt oli taustavoimista tärkein, mutta pankin
perustamiseen tarvittiin myös pohjarahasto. Jyväskylästä mukaan lähti
viisi virkamiestä, lähialueilta neljä virkamiestä lisää sekä
kirkkoherra. Suurimman rahallisen panoksen antoivat kuitenkin Schildtin
ja tämän nuoren vaimon, Sysmästä kotoisin olevan Mathilda Wilhelmina
Wadenstjernan sukulaiset ja tuttavat. Alkurahasto kertyi varakkailta,
uudistuksista innostuneilta säätyläisiltä. 25 ruplan ja 57 kopeekan
suuruinen alkukassa kirjattiin talvimarkkinoiden aikaan 29. tammikuuta
1942.
Piirilääkäri
perheineen ja palveluskuntineen asusti tuolloin Kirkkopuiston reunalla
osoitteessa Kauppakatu 23. Tontti oli jo osoittautunut alueen
arvokkaimmaksi. Tuohon aikaan Kauppakadun tonttien hinta asettui 50 ja
100 ruplan välille, mutta tuosta Kauppakadun ja Kilpisenkadun
kulmatontista oli edellinen omistaja tamperelaissyntyinen kauppias Carl
Wesander saanut maksaa 181 seteliruplaa. Wesander ei rakennuttanut
tonttia, vaan myi sen eteenpäin. Vasta piirilääkäri Schildt tilasi
tontille yksikerroksisen hirsitalon, ja hänen kauttaan talo tunnettiin
Säästöpankin talona yli sata vuotta. Toimelias Schildt nimittäin hoiti
sekä lääkärin että pankin tehtäviä kodin työhuoneesta käsin. Jyväskylän
ensimmäinen pankki – tilitositteet, kirjanpito ja rahavarat – sijaitsi
alkuun työhuoneen puisessa kassa-arkussa.
Kun rakentamisessa
oli alkuun päästy, sai tontti pian lisää rakennuksia. Ajan tapaan
lääkärin perhe eli miltei kokonaan omavaraistaloudessa: maito saatiin
omista lehmistä ja lihaa, jauhoja ja voita omalta maatilalta Sysmästä.
Hirsitalon viereen rakennettiin aittoja, ulkorakennuksia ja leivintupa.
Istutettiinpa tontille vehmas puutarhakin.
Jyväskylän
Säästöpankki toimi lääkärin työhuoneessa aina vuoteen 1880 saakka.
Wolmar Schildtin kuoltua hänen poikansa Aatos möi tontin taloineen
Säästöpankille. Se kunnostettiin pankkitoiminnalle paremmin sopivaksi,
mutta remontista huolimatta entinen asuintalo kävi kasvavalle pankille
pian ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi. Jo vuonna 1916 kaavailtiin
kivisen pankkitalon rakentamista, mutta suunnitelma viivästyi
sotavuosien epävarmuudessa. Alvar Aaltokin teki pankille
lisärakennussuunnitelman, mutta sitä ei koskaan toteutettu.
Samainen
Aatos perusti vuonna 1902 Jyväskylän Kunnan Säästöpankin, joka kasvoi
nopeasti kilpailijaksi Jyväskylän Säästöpankille. Aikalaisten mieltä
askarrutti, miksi Wolmar S. Schildtin poika perusti uuden säästöpankin,
mutta asia kuitattiin viittaamalla hyväntekeväisyysnäkökohtiin. Aatos
oli myös innokas osuuskassa-ajatuksen puolustaja. Käytännössä pankki
vahvisti vastakkainasettelua kaupunki- ja maaseutupankkien välillä.
Tuohon aikaan Maalaiskunta alkoi Tourujoen takaa ja sitä riitti
kaupungin ympärillä. Kaupungin ulkopuolelle jäivät myös Kankaan
tehtaat, ja nopeasti vahvistuvat Vaajakoski ja Tikkakoski.
Maalaiskunnassa oli jo vuosisadan alussa merkittäviä
teollisuuslaitoksia. Pankin muuttoa Kauppakadulla pohjustettiin jo
vuonna 1914, mutta muutto toteutui vasta sotavuosien jälkeen.
Heinäkuussa 1924 pankki aloitti toimintansa Kauppakatu 27:ssa.
Kauppakadun ja Kilpisenkadun kulmatontin (Kauppakatu 25) pankki hankki
keväällä 1935 tekemällään päätöksellä.
Kivitalon kynnyksellä
Vielä
vuosisadan alussa Kirkkopuistoa ympäröivät matalat puurakennukset.
Kunnallistalo, Kirkko ja Kauppakatu 17:n kaksikerroksinen kivitalo
olivat ainoat suuret maamerkit, kunnes vuonna 1915 valmistunut
Kansallis-Osake-Pankin nelikerroksinen kivirakennus valmistui.
Kaupunkilaisten silmissä se toi Jyväskylään ison kaupungin henkeä ja
”suurkaupungin talotyypin”.
Salmela 2000, 28.
Kirkkopuiston ympäristö alkoi muuttua 1920-luvun lopun suurten
kerrostalohankkeiden myötä. Säästöpankin rakennushanke käynnistyi
uudelleen vuonna 1928, jolloin pankki tilasi piirustukset
viisikerroksisesta kivitalosta arkkitehti Oiva Kalliolta. Yhtä aikaa
sen kanssa olivat rakenteilla Keskisuomalaisen toimitalo,
asunto-osakeyhtiö Toritalo sekä suojeluskuntatalo. Niiden tieltä saivat
vanhat puutalot väistyä.
Hän
on kommentoinut Kallion suunnittelemien pankkitalojen olleen
julkisivuiltaan varsin samanlaisia. Niiden yksityiskohdat viittasivat
renessanssipalatsien tyyliin. Jyväskylän rakennus oli tyyliltään hieman
modernimpi kuin samaan aikaan valmistunut Hämeenlinnan pankkitalo ja
siinä on nähty vaikutteita funktionalismista (kerrosten erottaminen
toisistaan vaakalistoilla). Oiva Kalliosta lisää (esim.
Suomen
rakennustaiteen museo, arkkitehtiesittely.
Rakentaminen
edistyi nopeasti ja Jyväskylän Säästöpankki muutti uusiin toimitiloihin
17. heinäkuuta 1930. Pankkisali sijaitsi aluksi rakennuksen toisessa
kerroksessa ja sinne noustiin keskeltä julkisivua, komean portaikon
kautta. Toisessa kerroksessa oli myös tilat pankinjohtajalle sekä
muutamille toimihenkilöille. Katutasossa oli liikehuoneistoja ja
yläkerroksissa asuntoja.
Sotavuosinakin
rakennus säästyi tuholta ja pommituksilta – jatkosodan loppupuolella
sitä tosin varauduttiin suojelemaan laudoin ja hiekkasäkein – ja
laajennushankkeita käynnisteltiin jo 30-luvun lopulla. Suurista
suunnitelmista huolimatta käytännön toimiin päästiin kuitenkin vasta
olojen vakiinnuttua. Pankkitalo korotettiin kuusikerroksiseksi vuonna
1948.
Suunnitelman
tehneestä arkkitehdistä on eriäviä näkemyksiä, Immosen mukaan
arkkitehtinä toimi useita julkisia rakennuksia ja niiden joukossa myös
pankkirakennuksia suunnitellut Harry W. Schrek, Markkanen puolestaan
kiittää suunnitelmista Matti Hämäläistä.
Pankkisaliakin
uusittiin useana vuonna, perusteellisimmin vuonna 1953. Pylväiden
tummanvihreä marmori oli tuotu Italiasta ja seinäpaneeleihin ja
pankkipöytiin oli hankittu pähkinäpuuta Kaliforniasta. ”Jo
pääsisäänkäynti tekee juhlallisen ja arvokkaan vaikutuksen. Varsinainen
yleisön palvelupuoli on avara ja valoisa”, kuvaili Jyväskylän Sanomat.
Lehden mukaan kutsuvieraat olivat haltioissaan myös valaisimista ja
messinkitöistä.
Samoihin
aikoihin rakennettiin Kilpisenkadun puolelle kaksikerroksinen
siipirakennus, jonka suunnitteli arkkitehti Matti Hämäläinen. Hänen
käsialaansa on myös pankkitalon viereen Keskustielle vuonna 1961
rakennettu modernimpi viisikerroksinen asuin- ja liiketalo.
Koko maakunnan pankiksi
1960-luvulla
maaseudun ilme muuttui ja Suomi kaupungistui kovaa vauhtia. Selkein
aatteellinen ja taloudellinen murros ajoittuvat vuosikymmenen
puoliväliin. Ilmiöt peilautuivat myös Jyväskylän Säästöpankin
muuttumisena kaupunkipankista koko maakunnan pankiksi.
Ensimmäisiä
ajatuksia pankkien yhteistoiminnasta ja suuresta Säästöpankista
esitettiin jo 1960-luvun alkupuoliskolla ja maakunnan pienet
säästöpankit yhdistyivät Jyväskylän Säästöpankkiin. Idea tuntui
oikeansuuntaiselta, ja hallituksen kokouksessa 1966 pankinjohtaja Erkki
Punamäki esitteli Säästöpankkiliiton kirjettä, jossa samalla
paikkakunnalla toimivia säästöpankkeja kehotettiin yhteistoimintaan.
Hallituksen puheenjohtaja Ilmari Karpio otti yhteyttä Jyväskylän Kunnan
Säästöpankkiin ja ajatus yhdestä suuresta pankista alkoi tosissaan itää.
Uusi
säästöpankkilaki annettiin elokuussa 1969 ja tämä antoi sysäyksen myös
Jyväskylän Säästöpankin sääntöjen muuttamiselle. Sääntömuutoksen
yhteydessä vaihdettiin nimikin. Pankin hallitus perusteli nimenmuutosta
toimialueen laajuudella, olihan pankilla konttoreita jo useissa
Keski-Suomen pitäjissä.
”Vaikkakin
Jyväskylän Säästöpankilla on vanhat ja kunniakkaat perinteet,
täyttäähän pankkimme ensi tammikuussa 130 vuotta, on pankin hallitus
kuitenkin sitä mieltä, että pankin toiminimen tulee kattaa koko
toimialue --- Esitetty Keski-Suomen Säästöpankki täyttää tämän
edellytyksen ja on hallituksen käsitysten mukaan myöskin jatkuvaa
laajentumista silmälläpitäen oikea uudeksi toiminimeksi.”
Päätös
tehtiin lokakuussa 1971 ja valtiovarainministeriö vahvisti säännöt
joulukuussa. Voimaan muutos tuli vuoden alusta ja niin Keski-Suomen
Säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1972 koko maakunnan pankkina.
Samalla
tuli pankin osalta täytetyksi myös W.S. Schildtin haave: hän oli jo
1800-luvun alussa haaveillut Keski-Suomen maakunnan yhtenäisyydestä.
Kun Jyväskylän Säästöpankki aikanaan perustettiin, ei käsitettä
Keski-Suomi edes ollut juuri muualla kuin eri alojen
asiakirjamaininnoissa, jotka käsittelivät Sisäsuomen asukkaiden
haaveita omasta lääninhallinnosta ja yhteisestä identiteetistä.
Kauppakadun
rakennus toimi Keski-Suomen Säästöpankin pääkonttorina, mutta edessä
oli rakennuksen ja toimitilojen saneeraaminen suurpankin vaatimuksia
vastaaviksi. Talon valmistumisvaiheessa pankille oli riittänyt osa
toisen kerroksen tiloista, mutta nyt pankki tarvitsi paitsi tilavan
pankkisalin, myös kaikki neljä kerrosta tiloja toimintaansa.
Pääkonttorin ulkomuoto säilytettiin ennallaan ja rakennus kunnostettiin
ulkopuolelta myös väreiltään entiseen asuunsa.
Kauppakatu
23:n pankkirakennus toimi Keski-Suomen Säästöpankin pääkonttorina,
kunnes pankkitalo siirtyi Säästöpankkiryhmän hajoamisen myötä
omaisuudenhoitoryhmän haltuun. Jyväskylän taidemuseo muutti rakennuksen
ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen vuonna 1997.
Inka Tuomaala
Säästöpankin pankinjohtajat:
Piirilääkäri Wolmar Schildt 1842-1880
Seminaarin lehtori, lääketieteen tohtori Erik Hagfors 1880-1895
Taloudenhoitaja Herman Flander 1895-1913
Pankinjohtaja Otto Mansnerus 1913-1938
Varatuomari, ekonomi Armas Rostedt 1938-1962
Varatuomari Erkki Punamäki 1963-1986
Valtiotieteiden maisteri Markku Palander 1986-1992.
Kuvatiedot:
(KSM 225:8701) Kuva: Valokuvaamo Päijänne, Jyväskylä. (Keski-Suomen
museon kuva-arkisto.)
(KSM 1429:403) Kuva: Juho Korpimäki. (Keski-Suomen museon kuva-arkisto.)
Lähteet:
Liisa Immonen
Pankkitoimintaa yli 150 vuotta – Kauppakatu 23
Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu
ympäristö 1837-2000.
Toimittaneet Tarja Kydén ja Ulla Salmela. 2000.
Jussi Jäppinen & Erkki Fredrikson
Jyväskylän kauppakatu. Kärrytiestä kävelykaduksi.
Jyväskylä 1995.
Tarja Kydén
Asutuksen muodostuminen torin ympärille.
Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu
ympäristö 1837-2000.
Toimittaneet Tarja Kydén ja Ulla Salmela. 2000.
Tarja Kydén & Ulla Salmela
Kerrostalo vakiintuu osaksi Kirkkopuiston katukuvaa
Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu
ympäristö 1837-2000.
Toimittaneet Tarja Kydén ja Ulla Salmela. 2000.
Erkki Markkanen,
Säästöpankki ja maakunta. Keski-Suomen säästöpankin historia. Jyväskylä
1992.
Ulla Salmela
Kunnalisteknistyvä Kirkkopuisto
Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu
ympäristö 1837-2000.
Toimittaneet Tarja Kydén ja Ulla Salmela. 2000.
