Karoliina Otava (1901–1990)
Taidegraafikko, mainospiirtäjä, taideopettaja
Teos
Karoliina
Otava (joka uransa alkuaikoina käytti nimeä Saimi Törmänen) oli yksi
keskeisistä 1940-luvun kohopainograafikoistamme. Hän oli saanut
monipuolisen opetuksen taiteen tekemiseen; kotimaan opinahjojen lisäksi
hän opiskeli myös Pariisin maineikkaissa taidekouluissa. Hänen töitään
oli esillä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1925, mutta sen jälkeen hän
keskittyi mainosalan kuvitustöihin ja myös sota-aika hidasti osaltaan
taidegraafikon uran alkua. Sodan jälkeen Otava aloitti aktiivisemman
grafiikan tekemisen ja jatkoi sitä pitkälle 1950-luvulle. Myöhemmällä
iällään taiteilija teki vielä jonkin verran grafiikkaa, mutta
pääasiassa hän keskittyi muotokuvamaalaukseen. Taitelijanuransa ohella
Karoliina Otava teki pitkään töitä opettajana ja sai valtion
taiteilijaeläkkeen vuonna 1981.
Saimi Karoliina syntyi
oululaisen liikemies Antti ja rouva Edla (o.s. Sjöholm) Törmäsen
perheeseen lokakuussa 1901. Pohjoisessa taideopintoja oli vaikea
suorittaa, joten hän muutti Helsinkiin ja aloitti
kahdeksantoistavuotiaana opiskelun Taideteollisessa keskuskoulussa.
Sieltä
valmistuttuaan nuori taiteilija jatkoi opintoja Suomen Taideyhdistyksen
piirustuskoulussa ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1925. Samana
vuonna hän myös esiintyi ensimmäistä kertaa taiteilijana osallistumalla
Suomen Taiteilijain näyttelyyn. Kuusi vuotta myöhemmin hän matkusti
täydentämään opintojaan Pariisiin. Stipendi turvasi opinnot
arvostetuissa Académie Colarossissa ja Académie de la Grande
Chaumièressa.
Taiteilijanuransa
alkuaikoina Karoliina Otava käytti nimeä Saimi Törmänen, mutta
avioiduttuaan filosofian maisteri Taito Otavan kanssa hän otti käyttöön
avioliitossa saamansa sukunimen sekä vaihtoi etunimensä Karoliinaksi.
Perheeseen syntyi yksi tytär, Merja (1935) joka aikanaan valmistui
Ateneumista koristetaiteilijaksi ja sai myöhemmin mainetta ja
palkintoja nuortenkirjailijana.
Taiteen
tekemisen rinnalla Karoliina Otava työskenteli vuodesta 1926 saakka
lehtikuvittajana ja mainospiirtäjänä. Vuodesta 1938 eteenpäin hän teki
työtä myös opettajana, ensin neljäntoista vuoden ajan Taideteollisessa
oppilaitoksessa, jossa hän opetti kirjankuvitusta ja taittamista. Sen
jälkeen hän opetti kuvaamataitoa Ebeneser-seminaarissa vuodesta 1954
vuoteen 1972.
Sota-aika
hidasti omalta osaltaan Otavan mahdollisuuksia omistautua taiteen
tekemiselle. Yhteydet ulkomaille olivat katkenneet, työtarvikkeita oli
niukasti ja grafiikan opetus oli hyvin vähäistä. Työtilojakaan ei
taiteilijoille ollut tarjolla. Työnsä ohella Otava täydensikin
taideopintojaan heti mahdollisuuksien salliessa; monien muiden
graafikoidemme tapaan hän kävi Aukusti Tuhkan taidegrafiikan kurssin
1947. Neljä vuotta myöhemmin hän matkusti vielä uudelleen ulkomaille
opiskelemaan: vuonna 1951 hän opiskeli jo tutuksi tulleessa Pariisissa
maalausta ja grafiikkaa Louis Calavaert-Brunin johdolla.
Karoliina
Otava ei ollut ahkerimpia näyttelyissä kiertäjiä, mutta 1940- ja
50-luvuilla hänen teoksiaan oli esillä Suomen Taiteilijain näyttelyissä
sekä Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelyssä. Niihin aikoihin
hänen teoksensa kiersivät myös ulkomaisissa yhteisnäyttelyissä, muiden
muassa Kiinassa (1955), Espanjassa (1957) ja Tshekkoslovakiassa,
DDR;ssä, Unkarissa ja Länsi-Saksassa (1961). Erkki Anttonen nostaakin
hänet 40-luvun keskeisten kohopainograafikoidemme joukkoon muiden
muassa Vilho Askolan, Ina Collianderin, Erkki Tantun, Voitto Vikaisen
sekä Toimi Kiviharjun ohella.
Suomen
Taidegraafikoiden kokoelmassa Karoliina Otavalta on kahdeksan teosta
1940- ja 1950-lukujen taitteesta. Viisi niistä on kuivaneulatekniikalla
tehtyä, loput kolme värillisiä puupiirroksia.
Lähteet:
Anttonen, Erkki
Taidegrafiikka 1895-1950.
Teoksessa Suomen taide 5. (1990)
Kokkonen, Taina
Kolmen naistaiteilijan grafiikkaa vuosilta 1930 1960.
Pro Gradu. Jyväskylä 1992.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1059