Taiteilijat









Jalmari Ruokokoski (1886–1936)
Taidegraafikko, taidemaalari
Teos



”Jalmari Ruokokoski, armoitettu pelle, vitsinikkari, tempuntekijä, kyltymätön hummaaja,
tuhlaajapoika, toritaiteilija ja mestari samassa persoonassa, oli Suomen kuvataiteen ensimmäinen aito boheemi.”


”Ruokokosken taide oli yhtä täynnä vastakohtia kuin hänen elämänsäkin. Siinä on rinnan elämäniloa, taiteellista hehkua, kekseliäisyyttä ja maalaamisen riemua, mutta myös virtuositeettien väärinkäyttöä – kosiskelevaa kiiltoa, punahuulikoreutta, taiteilijanimen vaihtamista kaljapulloon. Ruokokoski oli yhtä paljon uuden ajan airut kuin sen uhri.”

Joel Jalmari Ruokokosken vanhempien sukujuuret olivat Pohjanmaalla ja Savossa. Äiti Maria oli kotoisin Tuovilanlahden kylästä pohjoisesta Savosta ja suutarina elantonsa ansainnut isä Joel Kalajoelta. Käsityöläisten tapaan perhe kuitenkin kierteli useilla eri paikkakunnilla töiden perässä. Jalmari syntyi perheen ollessa Pietarissa. Hän ehti käydä kaksi luokkaa venäläistä koulua ennen kuin perhe muutti Koivistolle ja sieltä Helsinkiin 1898.

Jalmari aloitti taideopinnot heti kansakoulun jälkeen. Taideteollisuuskoulusta hän siirtyi vuoden kuluttua Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Opinnot sujuivat mallikkaasti ja jo parin vuoden päästä Jalmari palkittiin sadan kultamarkan stipendillä. Samana vuonna 1905 hän debytoi taiteilijana osallistumalla Suomen Taiteilijain näyttelyyn.

Opiskeluaikana Ruokokosken tärkeimpiä esikuvia olivat symbolisti Magnus Enckell sekä Edvard Munch, jolla oli näyttely Helsingissä vuonna 1909. Ruokokosken teoksissa Munchin maalausten suurpiirteinen ja värikylläinen maailma näkyivät varsinkin 1910-luvun alussa. Vuosisadan vaihteen suurista taiteilijoista Henri de Toulouse-Lautrecin sirkus- ja varieteemaailma oli Ruokokoskelle jo aiheiden puolesta läheinen; hän viihtyi sirkuksen katsomossa ja esiintyi toisinaan itsekin improvisoiden sirkusklovnina. Opiskeluaikoinaan Jalmari, tai Jali, kuten häntä kutsuttiin, tunnettiinkin väsymättömänä hauskuuttajana. Opiskeluaikana muotoutuneeseen toveripiiriin kuuluivat muiden muassa Tyko Sallinen, Ville Mykkänen ja Heikki Tandefelt. Nuoret boheemitaiteilijat pitivät kantapaikkanaan aluksi Fagerin kahvilaa Mikonkadulla, myöhemmin Brondan vinttiä. 

Vuonna 1906 Jalmari Ruokokoski oli saanut opiskelusta tarpeekseen. Siitä alkoi hänen taiteilijanuransa, jota leimasivat ainainen uusien virikkeiden etsintä ja levoton liikkuvuus. Pian hän lähtikin Helsingistä suuntanaan äitinsä kotiseudut Tuovilanlahdessa. Siellä Ruokokoski perehtyi maalauksen ohella myös grafiikan menetelmiin ja käytti sittemmin ahkerasti viivasyövytystä, pehmeäpohjaa, kuivaneulaa ja monotypiaa.

Valtaosa hänen grafiikastaan on henkilöaiheita ja muotokuvia. Työväestöä kuvaaville teoksille (Kaksi työläistä, Kotiinpaluu heinäniityiltä) on ominaista staattisen komposition luoma jyhkeä vaikutelma. Oman ryhmänsä muodostavat taiteilijan omakuvat ja alastontutkielmat, ja harvojen varhaisten kaupunkiaiheiden joukkoon lukeutuva vauhdikas viivasyövytys Pont Neuf (1910). Taiteellisesti korkeatasoisimmat grafiikan lehdet ovat 1910-luvulta. Ne rakentuivat vapautuneesti hahmoteltujen valööripintojen varaan.

Ruokokoski kärsi jatkuvasta rahanpulasta; taide yksin ei tuonut elantoa. Hän hankki varoja tekemällä seinäkoristeluja, kylttejä ja muuta käyttötaidetta. Hän valmisti muun muassa postikortteja, pilapiirroksia, kuvallisia ilmoituksia Otavalle sekä mainosjulisteita Öflund & Petterssonin kivipainolle ja myös maalasi jäljennöksiä tauluista tilaajille. Hyvinkään Elokuvateatteri Areenassa on säilynyt Ruokokosken yhdessä ystävänsä Ville Mykkäsen kanssa maalama seinämaalaus, jossa on hilpeästi yhdistelty suomalaisia maisemia, antiikin aiheita ja eläinkuntaa eri puolilta maailmaa.

Vuonna 1909 Jalmari tapasi tulevan vaimonsa, italialaisen sirkusperheen tyttären Elvira Bonon. Viikon kuluttua tapaamisesta silmittömästi ihastunut nuori taiteilija oli jo tehnyt tytön kanssa tuttavuutta, puhellut ja tullut esitellyksi hänen äidilleen. Elvira oli taitava trapetsitaiteilijatar ja esiintyi sirkuksessa myös tanssinumeroissa. Pian pari kihlautui ja avioliitto solmittiin 1910. Ruokokoski piti eksoottista ja ilmeikästä vaimoaan mieluisana maalausten mallina ja Elvira innoitti lukuisia muitakin sirkusaiheisia teoksia.

1910-luvun alkuvuosina Ruokokoski teki nuoren rouvansa kanssa kaksi matkaa Pariisiin stipendien turvin. Vielä ennen matkaan lähtöä ”Ruokokoski istui ateljeessa ja maalasi palavan kynttilän loisteessa rakastettunsa muotokuvan. Hän esitti tämän kuvan kalpeat madonnankasvot säteilevine katseineen ja hajallisine hiuksineen valtavan boakäärmeen syleilemänä. Taulun hän nimitti ”Rakkaudeksi” - - - seuraavana päivänä tapahtui lähtö Pariisiin, uuteen maailmaan.”

Ulkomaisilla opintomatkoilla Ruokokoski tutustui impressionisteihin ja symbolistien unenomaisiin tunnelmiin. Myös Henri Matissen taide teki häneen vaikutuksen.

Vuonna 1913 Ruokokoski matkusti vielä Tanskan Helsingöriin, suomalaistaiteilijoiden mesenaatin, räätälimestari Rydengin perheen vieraaksi. Hän sai virkistäviä vaikutteita tanskalaisesta modernismista ja löysi maalauksiinsa ”värin mehevyyden ja ilmeikkyyden”. Viiden viikon aikana syntyi 59 teosta.

Matkan jälkeen Ruokokoski avasi Ateneumissa suuren näyttelyn, jossa matkojen tulokset merkitsivät taiteilijan lopullista läpimurtoa. Teokset saivat lähes haltioituneen vastaanoton ja näyttely oli suuri myynti- ja arvostelumenestys; jopa kirjailija Arvid Järnefelt näki töissä ”sisällistä näkemistä, sisällistä kuulemista, sisällistä tuntemista".

Ruokokosken entinen köyhä boheemielämä muuttui hetkessä vauraaksi juhlahumuksi. ”Iso sininen avoin vuokra-auto numero 24 oli aina hänen käytettävissään ja vei hänet seuroineen kapakasta kahvilaan, sirkuksesta teatteriin ja aina välillä Ateneumiin kassasaalista kokemaan.” Nuori rouva ei ollut järin innoissaan miehensä menemisistä. ” Oltuaan useita öitä poissa kotoaan hän pyysi taiteilija Lönnbergiä mukaansa ateljeehen katsomaan kuinka Elviran oli laita.”

Vuoden 1915 syksyllä Ruokokoski oli vajonnut yhteen elämänsä lukuisista aallonpohjista; City, Hult, Esplanadibiljardi ja Wieninkahvila vuorottelivat hänen päiväohjelmassaan ja riidat Elviran kanssa johtivat pian liiton kariutumiseen.

Taiteilijan elämäntyyli oli noihin aikoihin varsin vallaton, eikä sitä rauhoittanut edes muutto yksinäiseen erämaahan, Humala-ateljeehen 1916. Naapurissa eleli Tyko Sallinen, omassa Krapula-nimisessä ateljeessaan. Ruokokoski viihtyi Hyvinkäällä kuitenkin vain kaksi vuotta ja myi lopulta ateljeen maksuvaikeuksienkin takia. Myrskyisä avioliitto oli jo särkynyt Elviran kyllästyttyä miehensä jatkuvaan alkoholin käyttöön, mutta virallinen ero otettiin vasta vuonna 1918. Samana vuonna Ruokokoski solmi jo uutta avioliittoa Saima Forsströmin kanssa. Saima oli lähtenyt Ruokokosken mukaan malliksi, mutta pian pariskunta sai viisi lasta. Yhteiselämä jatkui kymmenen vuotta; taiteilija lähti sittemmin omille teilleen, mutta piti kuitenkin loppuun asti perheestään huolta.

Ateljeet olivat alunalkaen samoilla piirustuksilla rakennetut, mutta kun Ruokokoski myi Humalan Anton Lindforssille, tämän vaimo arkkitehti Elsi Borg piirsi taloon uuden päädyn. Myöhemmin Sallinen hankki ateljeen omistukseensa, ja hänen jälkeensä molemmat ateljeet siirtyivät Terho Sakin omistukseen. 

Taiteilijan teokset menivät hyvin kaupaksi sekä Helsingissä että sen ulkopuolella, mutta epäsäännöllinen elämäntapa ja juomakaudet johtivat jatkuviin takaiskuihin. Vuonna 1914 Ruokokoski oli lähdössä Amerikkaan, mutta poliisi esti jo laivan kannella seisovan matkamiehen reissun maksamattomien velkojen takia. Huonosti kävi myös 1924 Helsinkiin avatun antiikkiliikkeen, joka lopetettiin jo seuraavana vuonna. Hänen Kasarmikadulta Helsingistä ostamansa huoneisto ulosmitattiin 1931.

Rahavaikeuksien edessä Ruokokoski alkoi tehtailla kukkamaalauksia ja summittaisesti syövytettyjä grafiikan lehtiä, auringonlaskuja ja ruoka-asetelmia.

Ruokokosken viimeinen omakuva vuodelta 1935 on elämästä luopuneen miehen kuva. Se näyttää kummitusmaisen hahmon, jonka piirteet näyttävät hajoavan voimakkaassa valon vaihtelussa, ja sumeiden lasien takana katse on tyhjä. Taiteilija oli jo vakavasti sairas. Ruokokoski piti samana vuonna viimeiset näyttelynsä Helsingissä ja Savonlinnassa ja joutui Helsingissä sairaalaan reistailevan maksan, sydämen ja kurkkusyövän vuoksi. Hän kuoli seuraavan vuoden huhtikuun ensimmäisenä päivänä, vain 49-vuotiaana.





Lähteet:

Anttonen, Erkki
Taidegrafiikka 1895-1950
Kirjassa Suomen taide 5 (1990).

Bäcksbacka, L.
J. Ruokokoski. Ungdomsverk
Helsingfors 1943.

Humala & Krapula
http://www.humalajakrapula.net
Viitattu 15.1.2010.

Hämäläinen, Pirjo
Jalmari Ruokokoski.
Mestarit. Hyvinkään taidekeskus 7.10.-24.10.1982.

Kallio, Rakel
Suomen kansallisbiografia.
Artikkeli julkaistu 2006, tarkistettu 2008.
www.kansallisbiografia.fi

Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1226

Minä, Jalmari Ruokokoski
Hyvinkään taidemuseon näyttelyjulkaisu v. 1997

Sievinen, Irja
Sirkusprinsessan elämänilta
Jaana 2/1964.

Siltavuori, Eeva
Aikansa airut ja uhri
H.S. 15.10.1977.

Taiteilijaelämää
lehtileike
Nimimerkki X

Turun taidemuseo
http://www.turuntaidemuseo.fi/kokoelmat/ruokokoski/2161.shtml
   
Valkonen, Olli
Maalaustaide vuosisadan vaihteesta itsenäisyyden aikaan
Ars. Suomen taide 5 (1990).

Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi