Igor Eriksson (1925–1996)
Kuvataiteilija, taidegraafikko
Teos
Karl
Igor Eriksson syntyi Helsingissä vuonna 1925. Hän opiskeli
Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1942–1943 sekä 1946–1947. Sen
jälkeen hän opiskeli vielä Suomen Taideakatemian koulussa vuodesta 1947
vuoteen 1951 saakka.
Opiskelujen
päätyttyä 1950-luvun alkuvuosina Igor Eriksson tutustui
taiteilijaryhmittymään, joka kokoontui Kumlinin kehysverstaassa
Uudenmaankadulla. Ryhmä X/10 päätti yhteisestä näyttelystä, joka tulisi
olemaan esillä ympäri Suomea ja myös muissa Pohjoismaissa. Jo
kuljetussyistä päädyttiin siihen, että esillä olisi grafiikkaa tai
ainakin muita paperille tehtyjä teoksia.
Ryhmän
johtohahmon Eino Ruutsalon mukaan ”periaatteena oli työskennellä ilman
valmiiksi saneltuja dogmeja ja jokainen jäsen toimi omana jurynään.
Jäsenillä ei ollut enempää yhtenäistä aatteellista kuin tyylillistä
ilmaisukieltäkään, vaan taloudelliset seikat olivat vaikuttaneet ryhmän
syntymiseen.”
Suomen
Taidegraafikoiden kokoelmassa häneltä on 11 työtä. Niistä varhaisimmat
ovat Malli ja Pyykkinuora vuodelta 1953 sekä Talvimaisema vuodelta
1954. Näissä varhaisimmissa töissä tekniikkana on käytetty
viivasyövytystä ja akvatintaa, osa töistä on myös värillisiä. Valtaosa
kokoelmassa olevista vedoksista on kuitenkin 1960-luvun lopulta. Aiheet
kuvailevat modernin maailman ilmiöitä, mm. Uimapuvussa (1967),
Ryhmän
näyttelyiden lisäksi Eriksson oli mukana myös Suomen Taiteilijan
näyttelyissä läpi 50- luvun ja 60-luvun lopun ja osallistui muiden
kotimaisten näyttelyiden ohella myös kansainvälisiin näyttelyihin.
Hänen teoksiaan oli esillä muiden muassa Prahassa, Tshekkoslovakiassa
ja DDR:ssä 1954, Kiinassa 1955, Norjassa, Neuvostoliitossa, Israelissa,
Kanadassa ja Tanskassa 1969 sekä monena eri vuonna Ruotsissa.
Suomalaista pop-taidetta -näyttelyssä Helsingissä
1996 häneltä oli mukana kaksi grafiikanvedosta, molemmat kivipiirroksia
vuosilta 1968 ja 69. Toisen sävymaailma on kellansininen, toisen
punakeltainen. Suomalaisen pop-taiteen synty lasketaan yleensä Nuorten
näyttelystä 1966. POP oli yhden sukupolven ilmiö, mutta sillä oli suuri
merkitys taiteen kuvakielen uudistajana. Kuvien teemat olivat arkisia,
värit kirkkaita ja pinnat selkeitä. Erikssonin grafiikassa näkyy
yksi pop-taiteen ilmiöistä: ajan ihannenaisen, suurisilmäisen ja
minihameisen gasellitytön nostaminen teoksen keskeiseksi objektiksi.
Lähteet:
Peltola Leena,
Grafiikan nousukausi 1945 – 1970
Teoksessa Ars. Suomen taide 6. 1990.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=202
Suomalaista pop-taidetta. Helsingin kaupungin taidemuseo 1.2.-17.3.1996.