Hilkka Silvekoski (1913–1972)
Taidegraafikko
Teos 1
Teos 2
Teos 3
”Taidegraafikko Hilkka Silvekoski oli ihmisenä hyvin persoonallinen.
Hän ei ollut tavallista arkityyppiä, vaan omaleimainen ihminen.
Tyynen, hiljaisen ulkokuoren sisällä oli voimakas annos syvästi tuntevaa taiteilijaa,
mikä vakuuttavasti ilmeni hänen tuotannossaankin.”
Itseoppineen
Hilkka Silvekosken puupiirroksissa on pehmeyttä ja haurautta, joka käy
ilmi etenkin hänen nais- ja lapsifiguureistaan. Hän pyrki viemään
sävyvastakohtien jyrkkyyden, viivan karkeuden ja mustien pintojen
käytön äärimmilleen. Kivipiirroksissaan hän taas käytti hyväksi
rakeisen pinnan tarjoamia sävymahdollisuuksia. Teoksissa on
piirustuksellista herkkyyttä ja kepeyttä. Toisinaan ääriviivat hiipuvat
pehmeästi häipyviksi täpliksi ilmaisten siten tunnelmaa tai keveää
liikettä.
Hilkka Ilona syntyi tammikuussa 1913 Jaakko ja
Hanna (o.s. Korhonen) Silvekosken tyttäreksi. Perheen isä oli
ammatiltaan maanmittaaja. Silvekosken perhe asui tuolloin Viipurissa ja
Viipurin tyttökoulussa Hilkka myös kävi keskikoulun. Sodan aikana
perhe joutui evakkoon ja Hilkka Silvekosken tie vei lopulta Lahteen,
josta tuli hänelle toinen kotikaupunki. Siellä hän hakeutui Lahden
Taiteilijaseuran jäseneksi ja osallistui alusta saakka monin tavoin
yhdistyksen toimintaan.
Ensimmäisen
kerran hänen teoksiaan oli näytteillä Hämeenlinnassa 1948 ja
Helsingissä 1949. Huolimatta yhteyksistään kotikaupunkinsa
taiteilijaseuraan hän oli taiteilijana kuitenkin lähes itseoppinut,
ainoa koulussa saatu oppi taiteen tekemiseen oli Aukusti Tuhkan
taidegrafiikan kurssi 1950–51. Sen käytyään Silvekoski keskittyi
tarmokkaasti piirtämiseen ja grafiikan tekemiseen.
1950-
ja 1960-luvuilla Hilkka Silvekoski osallistui aktiivisesti Lahden
taideyhdistyksen, Suomen taiteilijaseuran ja Suomen Taidegraafikoiden
näyttelyihin sekä valtakunnallisiin Nuorten näyttelyihin. Myös
ulkomailla hänen tuotantoaan oli esillä taajaan; hän osallistui
esimerkiksi suomalaisen grafiikan näyttelyihin Ålesundissa 1957 sekä
Weimarissa ja Tukholmassa 1960, mutta mikään yltiöpäisen ahkerana
näyttelyesiintyjänä hän ei halunnut tunnetuksi.
Samoihin aikoihin taiteilija kokeili
siipiään myös lastenkirjojen kuvittajana; Yrjö Hämäläisen Kettu
Repolaisen teatteri, johon hän teki kuvituksen, ilmestyi vuonna 1957.
Suomen
taidegraafikoiden kokoelmassa häneltä on kolmekymmentä teosta 1950–70
-luvuilta. Niistä 13 on puupiirroksia ja 17 kivipiirroksia. Teosten
aiheina ovat usein herkät ja keveät naishahmot sekä lapset, usein
pienet tytöt tai nuoret neidot. Useissa teoksissa kuvataan myös metsän,
kukkien ja ihmisten välistä yhteyttä.
Musta väri oli
olennaisinta omaa Hilkka Silvekosken tuotannossa. Hänen
puupiirroksissaan on tavatonta pehmeyttä ja haurautta, joka käy ilmi
etenkin eräistä nais- ja lapsifiguureista. Hän pyrki viemään
sävyvastakohtien jyrkkyyden, viivan karkeuden ja mustien pintojen
käytön äärimmilleen. Kivipiirroksissaan hän taas käytti hyväksi
rakeisen pinnan tarjoamia sävymahdollisuuksia. Teoksissa onkin
piirustuksellista herkkyyttä ja kepeyttä. Toisinaan ääriviivat hiipuvat
pehmeästi häipyviksi täpliksi ilmaisten siten tunnelmaa tai keveää
liikettä.
Onkin sanottu, että Silvekosken
”hienostuneelle, vähäeleiselle grafiikalle on ominaista elämänilon ja
inhimillisen lämmön säteily” . Taiteilija itse puolestaan kertoi vuonna
1970 viimeisimmän teossarjansa lähtökohdasta: "Metsästä kaikki alkoi ja
puiden rakkaudesta. Metsän henki on kaunis ja hyvä, sieltä on kotoisin
runous, musiikki ja pienet linnut, myös voima ja hiljaisuus."
Hilkka
Silvekosken taiteilijanura katkesi yllättäen; hän
kuoli liikenneonnettomuudessa saamiinsa vammoihin maaliskuussa
1972.
Lähteet:
Helsingin Sanomat 21.3.1972.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1347
Käyhkö, Unto
Ääriviivoja
Hilkka Silvekoski. Muistonäyttely Lahden taidemuseossa 29.1.-22.2.1976.
Lahden Taidemuseo
Hilkka Silvekoski -kokoelma
www.lahdenmuseot.fi/main.php?id=101
Mattila, Ahti
In Memoriam
Hilkka Silvekoski. Muistonäyttely Lahden taidemuseossa 29.1.-22.2.1976.