Greta Schalin (1897–1993)
Taidemaalari, taidegraafikko
Teos 1
Teos 2
Teos 3
Teos 4
”Taiteilija ei lopeta maalaamistaan
eivätkä kesän niityt kukkimistaan.”
Greta
Schalin oli yksi ensimmäisistä turkulaisista naisgraafikoista ja Turun
piirustuskoulun kasvateista ensimmäinen nainen, joka loi tältä pohjalta
nimeä taiteilijana. Hänet tunnetaan ennen kaikkea taidokkaista
kukka-aiheisista maalauksistaan, mutta hän saavutti nimeä myös
graafikkona 1930-luvulta lähtien. Hän innostui grafiikasta
aviomiehensä, piirustuksenopettaja ja taiteilija Teodor Schalinin
kannustamana. Perheenäidin oli myös helpompaa tehdä grafiikkaa kuin
maalauksia, jotka olisivat vaatineet luonnonvaloa – ja työrauhaa
päiväsaikaan. Hän sai paljon huomiota sekä kotimaisissa että
ulkomaisissa grafiikan näyttelyissä, ja valtion taiteilijaeläkettä hän
nautti vuodesta 1976 saakka.
Greta, eli Margareta Ester
Ingeborg syntyi kirjansitojamestari Herman ja rouva Edla Kegelin
perheeseen marraskuussa 1897. He asuivat Turussa ja Greta opiskeli
Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1915–1918. Myöhemmin
hän toimi taideyhdistyksen piirustuskoulussa myös opettajan sijaisena.
Alkuun
Greta Schalinin tuotantoa hallitsivat kukka-aiheiset akvarellit, joita
arvioitsijat yleensä luonnehtivat herkiksi ja siroiksi. Vuonna 1921 hän
avioitui piirustuskoulun opettajan, taiteilija Teodor Schalinin kanssa.
Willner-Rönnholm
2004, 22; Suomen kuvataiteilijamatrikkeli. Non sine arte – ei elämää
ilman taidetta kaiverrettiin vihkisormuksiin.
Avioliittonsa
solmimisen jälkeen Greta innostui grafiikasta – aviomies oli paitsi
piirustuksen opettaja ja taiteilija, myös grafiikan taitaja. Hän
rohkaisi vaimoaan grafiikan pariin, vaikka tämän varsinainen opettaja
olikin Viljo Lehmussaari (kuten muillakin 1930-luvun alun
graafikoilla). Pariskunnan kotiin myös hankittiin vedostustyötä
helpottava prässi, joten molemmat ennättivät taiteen pariin, vaikka
heille syntyi varsin pian liiton solmimisen jälkeen kolme lasta:
Birgitta (1923), Ursula (1926–1961) ja Olle (1930).
Lehtihaastattelussa
Greta Schalin on myös kertonut, että lasten ollessa pieniä oli
helpointa keskittyä grafiikkaan, vaikka maalaaminen hänen suurin
rakkautensa olikin. Grafiikkaa saattoi tehdä myös keinovalossa illalla
lasten nukkumaanmenon jälkeen. ”Kuvaavasti tytär Birgitta Willner
kertoo, että isän työskennellessä piti olla hiljaa. Sen sijaan äiti
pystyi keskeyttämään taiteen tekemisen silloin, kun lapsilla oli
asiaa.”
Tyttöjen
syntymän jälkeen Greta ja Teodor tekivät yhdessä pitkän Euroopan
matkan. Greta piirsi matkan aikana valtavan määrän luonnoksia, joiden
aiheita hän hyödynsi monissa myöhemmissä grafiikan teoksissaan.
Suunnilleen puolet hänen esillä olleista teoksistaan onkin
kaupunkinäkymiä. Usein kohteena on Pariisi tai joku italialainen
kaupunki. Muita hänen suosimiaan aiheita olivat maaseutua ja saaristoa
esittävät näkymät sekä maalauksista tutut kukka-asetelmat.
Henkilöaiheita hän teki sangen vähän. Yhtenä onnistuneimmista on
pidetty teosta Ikkunan luona (1934), joka esittää taiteilijan tytärtä
istumassa ikkunan ääressä.
Hänen grafiikalleen on ominaista realistinen ja
taidokas piirustustyyli sekä tarkoin harkittu sommittelu. Myös Schalin
itse on korostanut sommittelun tärkeyttä grafiikassaan ja yleensäkin
taiteessaan.
Schalinin
teoksia oli näytteillä ensimmäistä kertaa Turussa vuonna 1919.
Nimenomaan graafikkona hän sai kuitenkin ensimmäistä kertaa mainetta
vasta myöhemmin, Suomen Taidegraafikkojen Helsingin näyttelyssä 1934.
Moni helsinkiläisarvostelija kiitteli hänen tyylitajuaan,
valöörikäsittelyään ja ammattitaitoaan.
Yhteisnäyttelyihin hän osallistui vuoden 1934 Moskovan
näyttelystä lähtien. Häneltä oli niissä esillä kaikkiaan 20 eri työtä.
Lisäksi Schalin osallistui ainakin vuosina 1934 ja 1938 Turun
Taidegraafikkojen yhdistyksen vuosinäyttelyyn.
Hän sai paljon huomiota myös
ulkomaisissa näyttelyissä; esimerkiksi Saksassa nähtiin yhtäläisyyksiä
hänen teostensa ja saksalaisen grafiikan välillä. Valtion
taiteilijaeläkettä hän sai vuodesta 1976 saakka.
Parhaiten
Schalin tunnetaan kuitenkin kukkamaalarina. Rakkaus kukkiin syntyi jo
lapsena eikä näyttänyt sammuvan koskaan. Lehtihaastattelussa 1981
taiteilija kertoi, kuinka hänen tyttärenpoikansa Johan Willner auttoi
keräämällä suopursut ja muut vaikeakulkuisten paikkojen kasvit ja pieni
lapsenlapsenlapsi Jennykin osasi jo kerätä isomummulle oman kimppunsa
pihamaalta. ”Inspiraatiota ei pidä odotella”, taiteilija vielä mietti,
”työhön vaan!”
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Lappalainen, Marja-Liisa
Taitelija Greta Schalin: ”En voi elää maalaamatta”
J.S. 2.6.1981.
Lindell, Maisa
Greta Schalinin näyttely toi kesän T:saareen
Etelä-Uusimaa 7.10.1981.
Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1318 Ja
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taideopetus_muu_tyo.asp?id=1319 (Teodor Schalin)
Willner-Rönnholm, Margareta
Turun koulun naiset 1920 – 1950. Turun taidemuseo.
