Taiteilijat









Frans Toikkanen (1926 – 2008)
Taidegraafikko, kuvanveistäjä, maanviljelijä
Teos 1
Teos 2

Frans Toikkanen oli taiteessaan oleellisimman etsijä ja pelkistämisen mestari. Hänen taiteensa keskeinen lähtökohta on luonto, jota hän on kuvannut tiivistunnelmaisissa puupiirroksissaan mestarillisesti. Nämä enimmäkseen mustavalkoiset puupiirrokset ovat usein pitkälle abstrahoituja luontokuvia, joissa on kuvattu luonnossa koettuja elämyksiä ja tunnelmia - sadetta, usvaa, tuulta. 1970-luvulla hänen grafiikkaansa ilmestyivät ilmeikkäät kissat, jotka saavuttivat suurta suosiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pro Finlandialla hänet palkittiin vuonna 1981.

Frans Uuno Matias Toikkanen syntyi Saarijärven Hoikankylällä 26. kesäkuuta vuonna 1926. Hänen äitinsä Anna oli sukuaan Toikkanen, Mikkolan tilan perillisiä. Isäänsä Urho Ahosta Frans ei juuri tuntenut, sillä tämä oli jättänyt Annan jo ennen Fransin syntymää. Mikkolassa asuvat sisarukset auttoivat Annaa lapsen kanssa parhaansa mukaan. Ennen kuin Frans ehti täyttää yhden vuoden, Anna-äiti kuitenkin kuoli. Emma-täti otti pojan omakseen ja kasvatti tämän yhdessä veljiensä kanssa. Frans kutsui Emmaa äidikseen ja Otto-enoa isäkseen.

Otto opetti Fransille kaikki maatilan työt, niin viljelemisen kuin metsätyötkin. Jo varhain Frans alkoi oivaltaa, että ainoan perillisen taakasta tulisi raskas kantaa, niin paljon siihen oli toiveita ja odotuksia ladattu. Tilalla oli parisataavuotiset perinteet ja Frans yhdeksännessä polvessa niitä jatkamassa. Toisaalta Emma-äiti ja Heikki-eno olivat kuitenkin pojan piirustusharrastuksen ensimmäisiä kannustajia. Jo lapsena Frans tapasi seurata tuvan lattialla leikkiviä kissanpentuja ja vuoleskella puusta eläimiä ja käyttöesineitä. Eno toi Fransille matkoiltaan tuliaisiksi kyniä ja paperia ja äiti kustansi pojalle ABC-piirustuskoulun, jota käytiin kirjekurssina. Koulun loppuvaiheessa Frans sai opetusvihkojen lisäksi oppimateriaalikseen Piirtäjän käsikirjan, jossa oli lyhyesti käsitelty myös puupiirroksia.

Grafiikasta innostuttuaan Frans aloitti kuvaamalla oman elinympäristönsä maisemaa. Hänen ensimmäinen puupiirroksensa Kattoja (1952) esittää kodin tuttua pihapiiriä, Mikkolan talon pihaa navettoineen ja liitereineen. Työ voitti toisen palkinnon Saarijärven kulttuurikilpailuissa. Palkintorahoilla Frans osti Akseli Gallen-Kallelan elämäkerran, koska ihaili tämän puupiirroskuvitusta Kalevalassa.

Varsinaiset taideopintonsa Frans Toikkanen aloitti vuonna 1956, jolloin hän myi lehmänsä, vuokrasi hevosensa ja lähti ystävänsä Väinö Rusasen houkuttelemana opiskelemaan Helsinkiin. Ensin nuorukaiset opiskelivat Vapaassa Taidekoulussa, mutta seuraavana syksynä molemmat tulivat valituiksi Taideakatemiaan. Samalla luokalla Fransin kanssa oli myös eräs Tuula Anneli Aalto (taiteilijanimeltään Anneli Klemola), josta sittemmin tuli Fransin vaimo.

Toikkasen taiteen on sanottu kasvaneen siitä maalaisympäristöstä, jossa hän syntyi ja eli. Hänen puupiirroksensa ovat enimmäkseen mustavalkoisia, ja yleensä hyvin pitkälle pelkistettyjä luontokuvia. Akatemian viimeisellä luokalla Fransin grafiikanopettaja Tuulikki Pietilä neuvoi hänet alkuun uuden tekniikan, mezzontintan kanssa. Siitä tuli puupiirrosten ohella toinen hänen keskeisistä ilmaisukeinoistaan. Kissojaan varten Toikkanen kehitteli aivan oman tekniikan: hän ei rouhinut laatan pintaa perinteiseen tapaan koko leveydeltään, vaan jätti reunat paljaiksi. Hän myös rouhi raudalla esiin pelkän kuvan ja veti kissankarvat piirtimellä erikseen. Ensimmäinen mezzotinta-kissa valmistui vuonna 1960. Se sai pian seuraa Jäniksestä ja Karvamadosta; vuonna 1961 taiteilija osallistui Nuorten näyttelyyn näillä kolmella teoksella, ja ne ostettiin suoraan Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.

Akatemiasta valmistuttuaan Fransu, kuten häntä oli alettu kutsua, palasi Saarijärvelle ja meni naimisiin Annelinsa kanssa. Perheeseen syntyi neljä tytärtä: Tiina, Anna-Maija, Pauliina ja Leena. Fransu jatkoi viljelyä ja karjanpitoa ja teki taidetta yömyöhään. Vuonna 1969 pellot laitettiin uuden lain myötä pakettiin. Viljelystä luopuminen merkitsi perheelle suurta helpotusta: voimien jakaminen maanviljelyn ja taiteen kesken oli ohi, ja myös Anneli saattoi keskittyä pitkään tauolla olleeseen taiteilijan uraansa.

 ”Sen jälkeen ei ole tarvinnut kahta herraa palvella”, Toikkanen itse on todennut.

Kissat, joista Toikkanen on erityisen kuuluisa, alkoivat ilmestyä kuviin vuonna 1970. Venetsian biennaalin 1972 jälkeen kissoista tuli myyntimenestys niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Taiteilija sai tehdä yleisön pyynnöstä kissatauluja väsymiseen saakka. ”Nyt kissat on loppuun kulutettu aihe”, hän kertoi haastattelussa 1976, ”Olen väsynyt kissoihin.”  Myöhemmin taiteilija palasi vielä moneen kertaan kissojen pariin, mutta myönsi, että lähinnä yleisön toivomuksesta.

1980-luvulla Toikkanen pääsi lopultakin matkustelemaan, mistä hän oli koko ikänsä haaveillut. Kalligrafiaan ja kalliomaalauksiin hän tutustui lähinnä kirjojen välityksellä, mutta hieroglyfejä hän pääsi ihailemaan omin silmin Egyptin-matkalla 1984. Matkaa seurasi kuvataideleiri Puolassa, ja seuraavana vuonna Toikkanen osallistui Hollannissa kansainväliselle taiteilijoiden shamaanileirille. Seuraavien teosten leimallisin elementti, merkit, alkoivat vähän kerrassaan esiintyä hänen teoksissaan, vaikka hän palasikin aina välillä vanhoihin aiheisiinsa.




 



Lähteet:

Castrén, Hannu & Janhila Jaana
Fransu. Frans Toikkanen. Talonpoika ja taiteilija. Jyväskylä 1999.

Kulmala, Teppo
Hokankylän kissakuvia syntyy yleisön pyynnöstä. Toikkanen kiintyi Egyptiin ja aikoo inkojen maisemiin.
KSML 20.6.1986.

Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1493

Mertaniemi, Maarit
Kissagraafikon luomisvoima kestää.
KSML 22.6.2001.

Vaajakallio, Maire
Frans Toikkasen uudet kuvat syntyvät vanhan pirtin rauhassa.
Me Naiset 48/1976.

Ylioja, Merja
Frans Toikkanen.
(www.saarijarvi.fi/fi/palvelut/museo/taiteilijat/frans_toikkanen/?id=2961)





Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi