Frans Toikkanen (1926 – 2008)
Taidegraafikko, kuvanveistäjä, maanviljelijä
Teos 1
Teos 2
Frans
Toikkanen oli taiteessaan oleellisimman etsijä ja pelkistämisen
mestari. Hänen taiteensa keskeinen lähtökohta on luonto, jota hän on
kuvannut tiivistunnelmaisissa puupiirroksissaan mestarillisesti. Nämä
enimmäkseen mustavalkoiset puupiirrokset ovat usein pitkälle
abstrahoituja luontokuvia, joissa on kuvattu luonnossa koettuja
elämyksiä ja tunnelmia - sadetta, usvaa, tuulta. 1970-luvulla hänen
grafiikkaansa ilmestyivät ilmeikkäät kissat, jotka saavuttivat suurta
suosiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pro Finlandialla hänet
palkittiin vuonna 1981.
Frans
Uuno Matias Toikkanen syntyi Saarijärven Hoikankylällä 26. kesäkuuta
vuonna 1926. Hänen äitinsä Anna oli sukuaan Toikkanen, Mikkolan tilan
perillisiä. Isäänsä Urho Ahosta Frans ei juuri tuntenut, sillä tämä oli
jättänyt Annan jo ennen Fransin syntymää. Mikkolassa asuvat sisarukset
auttoivat Annaa lapsen kanssa parhaansa mukaan. Ennen kuin Frans ehti
täyttää yhden vuoden, Anna-äiti kuitenkin kuoli. Emma-täti otti pojan
omakseen ja kasvatti tämän yhdessä veljiensä kanssa. Frans kutsui Emmaa
äidikseen ja Otto-enoa isäkseen.
Otto
opetti Fransille kaikki maatilan työt, niin viljelemisen kuin
metsätyötkin. Jo varhain Frans alkoi oivaltaa, että ainoan perillisen
taakasta tulisi raskas kantaa, niin paljon siihen oli toiveita ja
odotuksia ladattu. Tilalla oli parisataavuotiset perinteet ja Frans
yhdeksännessä polvessa niitä jatkamassa. Toisaalta Emma-äiti ja
Heikki-eno olivat kuitenkin pojan piirustusharrastuksen ensimmäisiä
kannustajia. Jo lapsena Frans tapasi seurata tuvan lattialla leikkiviä
kissanpentuja ja vuoleskella puusta eläimiä ja käyttöesineitä. Eno toi
Fransille matkoiltaan tuliaisiksi kyniä ja paperia ja äiti kustansi
pojalle ABC-piirustuskoulun, jota käytiin kirjekurssina. Koulun
loppuvaiheessa Frans sai opetusvihkojen lisäksi oppimateriaalikseen
Piirtäjän käsikirjan, jossa oli lyhyesti käsitelty myös puupiirroksia.
Grafiikasta
innostuttuaan Frans aloitti kuvaamalla oman elinympäristönsä maisemaa.
Hänen ensimmäinen puupiirroksensa Kattoja (1952) esittää kodin tuttua
pihapiiriä, Mikkolan talon pihaa navettoineen ja liitereineen. Työ
voitti toisen palkinnon Saarijärven kulttuurikilpailuissa.
Palkintorahoilla Frans osti Akseli Gallen-Kallelan elämäkerran, koska
ihaili tämän puupiirroskuvitusta Kalevalassa.
Varsinaiset
taideopintonsa Frans Toikkanen aloitti vuonna 1956, jolloin hän myi
lehmänsä, vuokrasi hevosensa ja lähti ystävänsä Väinö Rusasen
houkuttelemana opiskelemaan Helsinkiin. Ensin nuorukaiset opiskelivat
Vapaassa Taidekoulussa, mutta seuraavana syksynä molemmat tulivat
valituiksi Taideakatemiaan. Samalla luokalla Fransin kanssa oli myös
eräs Tuula Anneli Aalto (taiteilijanimeltään Anneli Klemola), josta
sittemmin tuli Fransin vaimo.
Toikkasen
taiteen on sanottu kasvaneen siitä maalaisympäristöstä, jossa hän
syntyi ja eli. Hänen puupiirroksensa ovat enimmäkseen mustavalkoisia,
ja yleensä hyvin pitkälle pelkistettyjä luontokuvia. Akatemian
viimeisellä luokalla Fransin grafiikanopettaja Tuulikki Pietilä neuvoi
hänet alkuun uuden tekniikan, mezzontintan kanssa. Siitä tuli
puupiirrosten ohella toinen hänen keskeisistä ilmaisukeinoistaan.
Kissojaan varten Toikkanen kehitteli aivan oman tekniikan: hän ei
rouhinut laatan pintaa perinteiseen tapaan koko leveydeltään, vaan
jätti reunat paljaiksi. Hän myös rouhi raudalla esiin pelkän kuvan ja
veti kissankarvat piirtimellä erikseen. Ensimmäinen
mezzotinta-kissa valmistui vuonna 1960. Se sai pian seuraa Jäniksestä
ja Karvamadosta; vuonna 1961 taiteilija osallistui Nuorten näyttelyyn
näillä kolmella teoksella, ja ne ostettiin suoraan Ateneumin
taidemuseon kokoelmiin.
Akatemiasta
valmistuttuaan Fransu, kuten häntä oli alettu kutsua, palasi
Saarijärvelle ja meni naimisiin Annelinsa kanssa. Perheeseen syntyi
neljä tytärtä: Tiina, Anna-Maija, Pauliina ja Leena. Fransu jatkoi
viljelyä ja karjanpitoa ja teki taidetta yömyöhään. Vuonna 1969 pellot
laitettiin uuden lain myötä pakettiin. Viljelystä luopuminen merkitsi
perheelle suurta helpotusta: voimien jakaminen maanviljelyn ja taiteen
kesken oli ohi, ja myös Anneli saattoi keskittyä pitkään tauolla
olleeseen taiteilijan uraansa.
”Sen jälkeen ei ole tarvinnut kahta
herraa palvella”, Toikkanen itse on todennut.
Kissat,
joista Toikkanen on erityisen kuuluisa, alkoivat ilmestyä kuviin vuonna
1970. Venetsian biennaalin 1972 jälkeen kissoista tuli myyntimenestys
niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Taiteilija sai tehdä yleisön
pyynnöstä kissatauluja väsymiseen saakka. ”Nyt kissat on loppuun
kulutettu aihe”, hän kertoi haastattelussa 1976, ”Olen väsynyt
kissoihin.” Myöhemmin taiteilija palasi vielä moneen kertaan
kissojen pariin, mutta myönsi, että lähinnä yleisön toivomuksesta.
1980-luvulla
Toikkanen pääsi lopultakin matkustelemaan, mistä hän oli koko ikänsä
haaveillut. Kalligrafiaan ja kalliomaalauksiin hän tutustui lähinnä
kirjojen välityksellä, mutta hieroglyfejä hän pääsi ihailemaan omin
silmin Egyptin-matkalla 1984. Matkaa seurasi kuvataideleiri Puolassa,
ja seuraavana vuonna Toikkanen osallistui Hollannissa kansainväliselle
taiteilijoiden shamaanileirille. Seuraavien teosten leimallisin
elementti, merkit, alkoivat vähän kerrassaan esiintyä hänen
teoksissaan, vaikka hän palasikin aina välillä vanhoihin aiheisiinsa.
Lähteet:
Castrén, Hannu & Janhila Jaana
Fransu. Frans Toikkanen. Talonpoika ja taiteilija. Jyväskylä 1999.
Kulmala, Teppo
Hokankylän kissakuvia syntyy yleisön pyynnöstä. Toikkanen kiintyi Egyptiin ja aikoo inkojen maisemiin.
KSML 20.6.1986.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1493
Mertaniemi, Maarit
Kissagraafikon luomisvoima kestää.
KSML 22.6.2001.
Vaajakallio, Maire
Frans Toikkasen uudet kuvat syntyvät vanhan pirtin rauhassa.
Me Naiset 48/1976.
Ylioja, Merja
Frans Toikkanen.
(www.saarijarvi.fi/fi/palvelut/museo/taiteilijat/frans_toikkanen/?id=2961)