Taiteilijat









Ernst Mether-Borgström (1917–1996)

Taidemaalari, taidegraafikko, kuvanveistäjä, akateemikko
Teos

En tavoittele mitään uutta ja sensaatiomaista, mikä herättää huomiota olemalla toisenlaista kuin kaikki muu. Toisenlaisella ei ole mitään arvoa sinänsä. Etsin sen sijaan kuvakieltä ilmaisutarpeelleni.
 Pyrin löytämään väri- ja muotokielen, jonka avulla pystyn ilmaisemaan ideoitani ja kokemuksiani.


Ernst Mether-Borgström tunnettiin jo 40-luvulla omaperäisenä graafikkona. Hän oli yksi Suomen abstraktin taiteen uranuurtajista ja hyvin monipuolinen kuvataiteilija. Hän teki öljyvärimaalauksia, veistoksia, piirustuksia ja grafiikkaa useilla eri tekniikoilla.  50-luvulla hän osallistui Viiva ja väri -näyttelyihin ja esitteli niissä leikillisiä, kekseliäitä, herkän viivan ja osittain myös värin avulla tehtyjä etsauksia ja kivipiirroksia. Työt viitoittivat tietä kohti hänen myöhempää tuotantoaan leimannutta konkretismia

Konkreettinen taide (ransk. art concret) on yksi abstraktin taiteen suuntauksista. Termiä käytti ensimmäisen kerran eräs De Stijl -ryhmään kuulunut taiteilija Theo van Doesburg. Taidesuuntaus korosti järkeä, suunnitelmallisuutta ja hallintaa – tunteiden ilmaisua, luonnonmuotoja, vertauskuvia ja ylipäänsä kaikkea sellaista, joka voitiin liittää ulkomaailmaan, tuli välttää.  Niiden sijaan kuva tuli rakentaa viivoista, väreistä ja pinnoista, elementeistä vailla symbolisia viittauskohteita. Konkretismissa värit ovat usein kirkkaita, väripinnat sileitä, tasasävyisiä ja selkeäreunaisia, eikä niissä voi havaita ihmiskäden jälkeä ja siveltimenvetoja. 

Pitkän uransa aikana Mether-Borgström sai lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia, muiden muassa Valtion kuvataidepalkinnon (1980 ja 1987) ja Pro Finlandian (1965).

Isänsä mukaan nimetty Ernst Johan Mether-Borgström syntyi Helsingissä elokuussa 1917 kartanonomistajan perheeseen. Ernst jätti oppikoulun kesken ja kirjoittautui kaksikymmenvuotiaana Taideteolliseen keskuskouluun. Hän sai opetusta Reino Harstilta, joka oli yksi niitä harvoja ajan taiteilijoita, joka oli keskittynyt lähes yksinomaan taidegrafiikan tekemiseen. Osaavassa ohjauksessa nuori taiteilija sai hyvät lähtökohdat metalligrafiikan tekemiselle ja taidegrafiikasta tuli portti mielessä kangastelevalle vapaan taiteilijan uralle. Neljä vuotta myöhemmin, välirauhan aikana, Ernst valmistui mainosgraafikoksi. Hän sai pian paikan Tilgman Oy:n painotalossa ja toimeentulo oli turvattu.

Ernstin ensiesiintyminen taiteilijana tapahtui Nuorten näyttelyssä 1941. Häneltä oli siellä esillä viisi metalligrafiikan työtä, niiden joukossa hupaisa omakuva Kahvikutsut sekä romanttisemmat Satuprinssi ja Suudelma. Kaikkiaan kokoelma oli melko epäyhtenäinen, mutta nuori taiteilija sai siitä rohkaisua jatkaa taideopintojaan Suomen Taideakatemian piirustusluokalla.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Mether-Borgström piti Taide ja kehys -liikkeessä vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Samana vuonna hän teki myös ensimmäisen Pariisin-matkansa. Opintomatkalla oli mukana toinen nuori taiteilija, Lars-Gunnar Nordström. Matkan aikana he tutustuivat monien ajan mestarien, kuten Paul Kleen ja Wassily Kandinskyn teoksiin sekä uusien taitajien, kuten Alberto Magnellin konkretismiin. Ulkomaanmatkat toisaalta avasivat tietä abstrakteihin kokeiluihin, mutta toisaalta pidättivät taiteilijaa perinteisillä linjoilla, kun hän etsi vaikutteita impressionistissävyisistä maisemamaalauksista. Ensimmäisen Pariisin-matkansa jälkeen Mether-Borgström alkoi kuitenkin tehdä määrätietoisesti ei-esittäviä teoksia. Kahdella laatalla, punaisella ja sinisellä tehty Kosmos (1945) oli yksi hänen ensimmäisistä abstrakteista grafiikan töistään. Hän ei kuitenkaan tohtinut laittaa työtä näytteille, ja uusien ajatusten kehittely jäi vielä siinä vaiheessa kesken.

1940-luvun lopulla Mether-Borgström löysi uuden kiehtovan aiheen: sirkuksen. Jo ennen ensimmäistä Pariisin-matkaansa hän oli keksinyt aivan kotinurkiltaan Messuhallin kentältä sirkuksen värikkään maailman. Paikan päällä tehtyjen luonnospiirustusten pohjalta syntyi seuraavina vuosina sarja valloittavia ja taidokkaasti tehtyjä viivasyövytyksiä. Näille teoksille, kuten Sirkusväkeä (1951) ja Sirkus harjoittelee (1948), oli ominaista herkkä viivankäyttö. Joitakin taiteilijan tuon ajan viivasyövytyksiä leimaa italialaista pittura metafysicaa muistuttava unenomainen tunnelma. Tuotantoon kuuluu kuitenkin myös muodoltaan kiinteämpiä teoksia, kuten 

1950-luvulla Mether-Borgströmillä oli kaksi yksityisnäyttelyä Galerie Artekissa ja hän edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1958 viiden maalauksen ja seitsemän grafiikanvedoksen kokoelmalla. Seuraavana vuonna hänen teoksiaan oli esillä São Paulon biennaalissa. Nämä olivat ensimmäisiä kertoja, kun abstrakti taiteilija lähetettiin Suomen edustajaksi biennaaleihin.


Toisin kuin monilla muilla kollegoilla, Mether-Borgströmin matka ei-esittävään taiteeseen oli sangen hidas. Abstrakteja sommitelmia oli ollut näytteillä jo ensimmäisessä Artekin näyttelyssä, mutta vasta seuraava näyttely siellä merkitsi hänen läpimurtoaan konkretistina. Ensimmäisten abstraktien kokeilujen ja 1960-luvun kokonaisvaltaisen abstraktiin ilmaisuun siirtymisen välillä hän tutki erilaisia ilmaisutapoja – kubismia, surrealismia, lyyristä abstraktismia ja konkretismia.

Taiteilijan siirtyminen abstraktiin ilmaisuun tapahtuikin erikoisen välivaiheen kautta: hän valikoi viivasyövytystensä aiheiksi rautaromua, putoavia kiviä ja muuta abstraktin vaikutelman luovia kohteita, jotka kuitenkin lähemmin tarkasteltuina muuntuivat esittäviksi. Teokset kuten Lintuja (1955) ja Särkynyt kone (1957) muistuttavat yhtälailla Paul Kleen puoliabstrakteja sommitelmia kuin Fernand Légerin koneromantiikkaakin. Myös intiaanitaide inspiroi taiteilijaa herkkiin, otteeltaan romanttisiin grafiikanvedoksiin.

Konkretismiin Mether-Borgstöm siirtyi vasta 1960-luvulla löydettyään serigrafiatekniikan. Vuonna 1969 valmistui väreiltään loistelias, seitsenosainen Antilooppi-sarja, jolla on keskeinen asema taiteilijan koko tuotannossa. Hänen omien sanojensa mukaan koko sarja oli käänteentekevä oman ilmaisukielen löytämisessä. Siinä hän oli kokeillut selkeitä, yksinkertaisia muotoja ja voimakkaita värejä, mikä rohkaisi häntä jatkamaan samalla tiellä myös myöhemmässä grafiikassaan ja maalauksissaan.

Vaikka Ernst Mether-Borgström tavoitteli konkretismin avulla objektiivisuutta, hän tunnisti itsessään myös romantikon, joka arvosti erilaisten tunnetilojen kuvaamista. Taidetta ei hänen mukaansa saanut uhrata älyllisyydelle, vaan "taideteos syntyy tunnetilan kiteytyessä väreiksi ja muodoiksi". Vuoden 1973 näyttelyluettelonsa esipuheessa taiteilija toteaa päätyneensä konkretismiin naturalismin ja romantiikan välityksellä. Hänen mielestään taideteoksen oli osoitettava suuntaa, ”annettava toivoa meitä ympäröivän kurjuuden keskellä, annettava virikkeitä ja ennen kaikkea käsiteltävä elinkelpoisia arvoja. Taiteen tulisi olla sielun arkkitehtuuria ja taiteilija humanismin arkkitehti.”

Taitelija itse korostaa myös vaiston merkitystä: ”Vaistonvaraisuus on itse asiassa perustavaa laatua oleva tekijä kaikessa inhimillisessä toiminnassa – tekniikassa, tieteessä ja taiteessa. Tämä vaistonvarainen vaihe on puoli askelta ajatuksen edellä, tiellä kohti tulevaisuutta ja tuntematonta, ja kuitenkin se on ajatuksen synnyttämä. Juuri ajatus ja vaisto noidankehänä vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti hedelmällisen luomistyön yhteydessä.”





Lähteet:

Malme, Heikki
Graafikko Ernst Mether-Borgström
Teoksessa Ernst Mether-Borgström. Muistonäyttely 6.6.-31.8.1997.

Peltola, Leena
Suomalaista taidegrafiikkaa 1910-luvulta 1960-luvulle.
Teoksessa Suomen taidetta 1900-1960.  Helsingin kaupungin taidemuseo 1983.

Peltola, Leena
Grafiikan nousukausi 1945-1970.
Teoksessa Ars. Suomen taide 6. 1990.

Saarikivi, Sakari
Ernst Mether-Borgström
H.S. 7.4.1968

Sakari, Marja
Suomen kansallisbiografia. Artikkeli julkaistu 2005.  
www.kansallisbiografia.fi

Siltavuori, Eeva
Sielun arkkitehtuuria
H.S. 13.5.1979.

Valkonen, Markku
Huumorista humanismiin
H.S. 27.10.1973.

Valkonen, Markku
Värin ja ilon semaforit
H.S. 20.11.1983.



Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi