Taitelijapari Väinö ja Lyyli Hervon poika Erkki sai ensimmäisen taidegrafiikan oppinsa kotona jo kouluaikoinaan. Varsinaiset taideopintonsa hän suoritti Vapaassa Taidekoulussa ja Suomen Taideakatemian koulussa 1940-luvun lopulla. Läpimurtonsa taiteilijana hän teki 1960-luvulla suurikokoisilla, värikkäillä puupiirroksillaan. Hän hoiti lukuisia luottamustoimia ja opetti vuodesta 1972 saakka puupiirrosten tekemistä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän sai myös useita palkintoja ja kunnianosoituksia, Pro Finlandialla hänet palkittiin vuonna 1974.   

Erkki Johannes Hervo syntyi Helsingissä kesäkuussa 1924. Hänen molemmat vanhempansa, Lyyli (o.s. Lehtoranta) ja Väinö Hervo olivat taidemaalareita ja taidegraafikkoja. Erkki oppikin puupiirrostekniikan alkeet omalta isältään jo kouluaikana ennen kuin aloitti varsinaisen taideopiskelun. Kodin kirjahyllystä löytynyt vanhoja kiinalaisia puupiirroksia esittelevä taidekirja oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen nuoreen taiteilijanalkuun.

Jo sodan aikana Erkki Hervo opiskeli katkonaisesti Vapaassa Taidekoulussa. Tiiviimmin hän pääsi opiskelemaan sodan jälkeen 1945–46. Sen jälkeen hän opiskeli kolmen vuoden ajan Suomen Taideakatemian koulussa, josta hän valmistui taidemaalariksi. Hän piti ensimmäisen näyttelynsä Helsingissä heti valmistumisensa jälkeen 1949 ja osallistui siitä pitäen ahkerasti ryhmänäyttelyin sekä kotimaassa että ulkomailla.

Yhtenä syynä tähän aktiivisuuteen oli se, että hän oli mukana taiteilijajoukossa, joka tapasi kokoontua Kumlinin kehysverstaalle pohtimaan taiteen ongelmia. Joukko päätti myös yhteisestä näyttelystä, joka tulisi esille eri puolilla Suomea ja myös muissa Pohjoismaissa. Ryhmä X/10:n jäsenillä ei ollut juurikaan aatteellisia tai ilmaisukieleen perustuvia siteitä, vaan ryhmän syntymiseen vaikuttivat lähinnä taloudelliset seikat.

Suomen Taideakatemiassa Erkki Hervo oli saanut metalligrafiikan opetusta Reino Harstilta. Hänen ensimmäinen puupiirroksensa kaivertui sikarilaatikon kanteen ja sitä seurasi sarja mustavalkoisia puupiirroksia. Niiden joukossa olivat herkkä ja itämaisvaikutteinen Kevät sekä vauhdikkaan liikevaikutelman innoittama Vappukulkue. Ensimmäinen monivärinen puupiirros syntyi 1949. Sitä seuranneet kokeilut olivat väreiltään himmeitä ja aiheiltaan perinteisiä.

Jo ennen 50-luvun puoliväliä Hervo alkoi kuitenkin herättää huomiota uudenlaisilla figuratiivisilla väripuupiirroksilla, joiden sommittelu oli taitavaa ja hallittua, muodot tyyliteltyjä ja värisoinnut himmeitä. Viisikymmenluvun puolivälissä hän teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Venetsian biennaaliin. Siellä erityisesti Piet Mondrian, Jackson Pollock, Giorgio de Chirico ja Carlo Carrà tekivät häneen suuren vaikutuksen.

Hervo avioitui vuonna 1949 kuubalaissyntyisen Felicia Vainion kanssa. Vaimon äiti oli suomalainen, isä kuubalainen. Perhe oli asunut siirtolaisina Kuubassa isän kuolemaan saakka, silloin äiti oli muuttanut kaksine tyttärineen takaisin Suomeen. Felicia oli tuolloin kymmenvuotias. Erkki ja Felicia asuivat avioliittonsa alkuvuodet anoppilassa, yhden huoneen asunnossa. Myöhemmin, kun Erkki oli jo alkanut saada mainetta ja nimeä taiteilijana, pariskunta muutti avarampaan asuntoon ja matkusteli mielellään yhdessä.  Yhteinen suosikkikohde oli Rooma, taiteilijoiden kaupunki.

1960-luvulla Erkki Hervon taide kehittyi puhtaasti abstraktiin suuntaan. Hän tutki taiteessaan yksinkertaisten perusmuotojen ja loisteliaiden tai herkkien värien avulla erilaisten sommitelmien muodostamaa tila- ja syvyysvaikutelmaa.

Puupiirrosten koko alkoi vähitellen kasvaa, mutta värit pysyivät edelleen himmeinä. Informalismin vaikutus näkyi muotojen pirstaleisuudessa. Vuonna 1964 Hervon taiteessa tapahtui muutos, jota on kuvattu ”kaarevan ja kulmikkaan muodon dialogiksi”. Abstraktit muodot alkoivat pelkistyä, sommittelu muuttui symmetrisemmäksi ja värit heleämmiksi. Erkki Hervon 60-luvun lopun suurikokoiset väripuupiirrokset ovatkin komeita ja loisteliaita.

Hän myös kehitti alaa teknisesti eteenpäin luodessaan ns. bokashi-tekniikan (joka merkitsee tietynlaista, geometrisia muotoja pehmentävää värien häivyttämistä), ja ottaessaan ensimmäisenä suomalaisena graafikkona käyttöön japanilaisesta puupiirrostaiteesta omaksutun vesiliukoisten painovärien tekniikan.

Peltola 1983, 138. Bokashi viittaa perinteikkäisiin japanilaisiin tatuointeihin, jotka tehtiin bamburuokoihin kiinnitetyillä, musteeseen kastetuilla neuloilla. Tatuoinneissa oli kolme elementtiä, rajaus (sujibo), sävytys (bokashi) ja punainen väri (shu). Aikoinaan näitä tebori-tatuointeja käyttivät esimerkiksi taiteilijoille työskentelevät puun kaivertajat. (Päivi Hintsanen, www.coloria.net). 

”Eräänlaisena haasteena minulle on puupiirroksen ajattomuus: ikivanha käsityötaito yhdistyy nykyaikaiseen ilmaisuun. - - - Minua kiinnostaa sen keinovarojen rikkaus ja työn vaatima pitkäjännitteisyys. Elävän materiaalin, puulaatan luonne ja sen antama vastus, mahdollisuus sekä vesi- että öljyvärin käyttöön sekä vivahdusrikkaus, voimakkaista vastakohdista hienoihin nyansseihin, rikastuttavat työskentelyäni. Mutta keinojen runsaudesta huolimatta tavoitteenani on aina yksinkertaisuus ja selkeys”, taiteilija mietti Kotilieden haastattelussa 1979.

Suomen taidegraafikoiden kokoelmassa hänen teoksiaan on peräti 83, joukossa sekä varhaisia töitä, 60-luvun lopun kehuttuja suurikokoisia väripuupiirroksia että 70-luvun tuotantoa. Viimeisin kokoelmassa oleva Hervon työ on puupiirros 8-82 vuodelta 1982.

Vuodesta 1972 alkaen Erkki Hervo opetti puupiirrosten tekemistä Taideteollisessa Korkeakoulussa.  Monien opetustehtävien ohella Hervo hoiti kymmeniä luottamustoimia alkaen valtion kuvataidelautakunnan jäsenyydestä 1966–1968. Suomen taidegraafikoiden liiton puheenjohtajaksi hänet valittiin 1979 ja 1981. Hänet on palkittu kuvataiteen valtionpalkinnolla 1984, ja Pro Finlandia hänellä on vuodelta 1974.  Valtion taiteilijaeläkettä hän nautti vuodesta 1986 saakka.  





Lähteet:

Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=357

Mattsson, Maija-Liisa
Erkki Hervo on taiteilijoittemme eturivistöä.
Me Naiset 50/1983.

Peltola, Leena
Suomalaista taidegrafiikkaa 1910-luvulta 1960-luvulle.
Teoksessa Suomen taidetta 1900-1960.  Helsingin kaupungin taidemuseo 1983.

Peltola, Leena
Grafiikan nousukausi 1945–1970.
Teoksessa Suomen taide 6. Otava 1990.

Rekola, Anna-Liisa
Näin syntyy puupiirros.
Kotiliesi 17/1979.