Aune Mikkonen (1922–2002)
Taidegraafikko, kuvataiteilija
Teos 1
Teos 2
”Parhaimmillaan Mikkonen ei kuvaa jylhää hongikkoa, vaan arkisen kaunista pellonlaitaa.
Hänen kuvissaan asustaa liikkumaton, vaatimaton tunnelma.”
Surumielisen
suomalaismaiseman hienovarainen tulkki Aune Mikkonen aloitti
taideopintona Vapaassa taidekoulussa ja Suomen Taideakatemiassa
1940-luvun lopulla. Hän sai koulutuksen myös maalariksi, mutta ei
koskaan tuntenut värejä omimmaksi alakseen. Taitavana piirtäjänä hän
keskittyi metalligrafiikkaan. Hän sai useita palkintoja
taidekilpailuissa ja Pro Finlandialla hänet palkittiin vuonna 1973.
Aune
Annikki Mikkonen syntyi Oulussa huhtikuussa 1922. Hänen vanhempansa
olivat Jenny (o.s. Pyykkö) ja vahtimestari Matti Mikkonen. Opiskeltuaan
ensin Vapaassa taidekoulussa hän pääsi Suomen Taideakatemiaan ja
opiskeli siellä vuosina 1948–1952.
Siellä hän sai sekä taidemaalarin että taidegraafikon
koulutuksen, mutta keskittyi lähinnä metalligrafiikkaan. Maalaus sai
jäädä syrjemmälle, sillä hän ei itse kokenut olevansa omimmillaan
taidemaalarina. Piirtäjänä hän sen sijaan oli hyvin lahjakas.
Vaatimattomuuttaan hän kuitenkin vähätteli omia taiteellisia kykyjään
ja tuumi että maalariksi synnytään, mutta piirtämään oppii kuka hyvänsä.
Aune
Mikkonen esiintyi ensimmäistä kertaa taidegraafikkona Nuorten
näyttelyssä 1952. Hänet nähtiin heti yhtenä tulevaisuuden nimenä.
Vuosikymmenen puolivälissä hän lähti Pariisiin ja opiskeli Atelier
Calevaert-Brunissa ja osallistui seuraavana vuonna Taideakatemiassa
Tuulikki Pietilän pitämälle grafiikan jatkokurssille. Kurssi tarjosi
myös jo valmistuneille graafikoille mahdollisuuden kokeilla uusia
menetelmiä. Yksi niistä oli sinkkilitografia, jonka Pietilä itse oli
oppinut Ranskassa. Menetelmä sopi hyvin taitavalle piirtäjälle ja Aune
Mikkonen teki vuoden aikana kaksitoista sinkkilitografiatyötä.
Seuraavana vuonna vuorossa oli serigrafia, mikä merkitsi värikokeiluja,
jotka olivat siihen saakka olleet Mikkoselle vieraita.
Kaupunkielämä
oli Mikkosen ominta aihepiiriä koko 1950-luvun ajan. Hän osallistui
useilla töillään Helsingin kaupungin kuvataidetoimikunnan järjestämiin
grafiikan kilpailuihin ja voitti niissä lukuisia palkintoja. Hänet
palkittiin myös valtion taidekilpailussa (1957 ja 1968) sekä myöhemmin
hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1973.
Vuonna
1961 Suomen Taidegraafikoitten 30-vuotisjuhlanäyttelyssä oli yhtenä
taiteilijavieraana eräs ranskalaisen taidegrafiikan keskeisistä
vaikuttajista, André Dunoyer de Segonzac (1884–1974). Hänen
viivasyövytyksensä tekivät Mikkoseen suuren vaikutuksen. Töitten
inspiroimana hänkin kiinnostui maiseman kuvauksesta. Kiinnostus
maiseman piirtämiseen ohjasi taiteilijan tutkimaan luontoa ja sen
yksityiskohtia, ja vähitellen Mikkonen eteni yhä tiukempaan rajaukseen
ja yhä pienempien yksityiskohtien tutkimiseen. Häntä kiehtoivat myös
maanpinnan muodot ja ihmisen jättämät jäljet; hänen on sanottu olleen
koruton realisti siinä missä vaikkapa Helmi Kuusi oli intiimi lyyrikko.
50-luvun
puolivälistä lähtien Aune Mikkosen töitä nähtiin säännöllisesti sekä
kotimaisissa yhteisnäyttelyissä että suomalaisen taidegrafiikan
näyttelyissä ulkomailla. Hänen töitään oli esillä mm. Prahassa,
Pekingissä, Berliinissä ja Moskovassa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä
hän piti vasta aivan 60-luvun lopulla Helsingissä.
Mikkosen
grafiikka perustui luonnossa tehtyihin piirustuksiin. Suuri osa
luontokuvien maisemista ja aiheista löytyi Mikkelin läheltä
Ristiinasta, jossa hän vietti kesät. Runsaan luonnosmateriaalin avulla
hän muokkasi lopullisen kuvan laatalle. Mikkonen käytti
laattamateriaalina yksinomaan kuparia, joka soveltui hyvin kaikkiin
hänen suosimiinsa tekniikoihin: viivasyövytykseen, akvatintaan ja
erityisesti kuivaneulaan.
Suomen
Taidegraafikot ry:n kokoelmassa häneltä on 47 grafiikan lehteä. Niistä
varhaisimpia ovat Talonpoika ja Pyykkärit vuodelta 1953. Valtaosa
teoksista on Mikkosen myöhäisempää tuotantoa. Töistä uusin on
kuivaneula Kaksi puuta (1990).
Lähteet:
Ateneum
http://www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/exhibit/coming/mikkonen.htm
Peltola, Leena
Grafiikan nousukausi 1945–1970 (Kirjassa Suomen taide 6).
Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
(http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=899)
Lavonen, Kuutti
Taidetta lyhyesti. Liikkuva lepo.
H.S. 14.2.1983.
