Aito vai kopio?
Tuntemattomat mestarit -näyttelyssä on esillä teoksia, joiden tekijästä tai teoksen aitoudesta ei ole varmaa tietoa. Kopiolla tarkoitetaan tavallisesti taideteosta, jota taiteilija ei itse ole tehnyt. Teos on tällöin esim. taideopiskelijan jäljentämä. Toisinto tai kaksoiskappale viittaa taiteilijan samasta aiheesta tekemään teokseen. Toisinnoissa saattaa olla pieniä muutoksia. Toisintoja omista teoksistaan tekevät tänäkin päivänä monet taiteilijat. Väärennös on toisen taiteilijan nimissä, ilman lupaa tuotettu ja aitona esitetty teos.
Muiden taiteilijoiden teosten kopiointi oli taiteen normaalia käytäntöä 1800-luvulle saakka mm. taideopetuksessa. Antiikin Roomassa kreikkalaisten veistosten massakopiointi oli merkkinä Kreikan taiteen arvostuksesta ja kopioiden hyvästä markkina-arvosta. Kopiointi maalaamalla, grafiikan tekniikoilla tai kipsivaloksina oli tärkeä keino välittää tietoa taideteoksista ennen joukkotiedotusvälineiden ja valokuvan syntymistä. Teosten kopionti esim. harjoituksena ja omaan käyttöön on sallittua, sen sijaan kopion levittäminen ja myyminen alkuperäisenä on rikollista toimintaa.
Taideteokselta alettiin vaatia aitoutta ja alkuperäisyyttä vasta romantiikan ja modernismin myötä. Tähän liittyy osaltaan jo renessanssista alkanut taiteilijakäsityksen muuttuminen. Taiteilija muuttui ensin käsityöläisestä oppineeksi tiedemieheksi, romantiikan aikana (1700-1800 -lukujen vaihteessa) taiteilijasta tuli luova nero. Nykytaiteessa vanhojen teosten tai aiheiden tietoinen lainaaminen on suosittua, koska käsitykset alkuperäisyydestä ovat jälleen uudelleenarvioitavina.
Kuvat: Kari Flinkman
Teksti: Teija Luukkanen
m u s e o t o i m i n t a
|
