o p e t u s
TAITEILIJA
Alvar Cawén syntyi Korpilahdella Mutasen pappilassa (linkki pappilaan), jossa hänen isänsä toimi kappalaisena. Hänen vanhempansa harrastivat maalausta ja muutenkin pappilassa oli voimakas kiinnostus kulttuuria ja musiikkia kohtaan. Lapsuusvuotensa Cawén vietti Keski-Suomessa. Tuon ajan muistot, kokemukset ja varhaiset henkilösuhteet leimasivat hänen tuotantoaan koko elämän ajan. Mutasen pappilan ajoilta oli peräisin myös voimakas kiinnostus erämaaluontoon, eränkäyntiin ja eläinten hoitoon. Suuri vaikutus oli myös eno Knut Boijella, joka harrastelijataiteilijana sai nuoren Cawénin innostumaan taiteesta. Boije toi Korpilahdelle taiteilijaystäviään ja järjesti erilaisia huviretkiä, joille otettiin maalaustarvikkeet mukaan. Enon vieraina kävi mm.Gallen-Kallela, Ville Vallgren ja Albert Edelfelt, jotka oleskelivat pitkiä aikoja pappilassa.

Cawén aloitti opintiensä Hämeenlinnan lyseossa, jossa hän opiskeli vuosina 1898-1901 kolmannelle luokalle asti. Tuolloin hän asui setänsä lääninarkkitehti Alfred Cawénin luona. Vuonna 1901 Cawén palasi Keski-Suomeen ja kävi koulunsa loppuun Jyväskylän lyseossa. Hän kulki 30 kilometrin kotimatkat koulukortteeristaan Jyväskylästä Korpilahdelle (30 km) polkupyörällä , joka oli vielä harvinaisuus tuohon aikaan. Kerran matkallaan hän kaatui pahasti pyörällään ja loukkasi näköhermonsa. Vaikka Cawénia kiinnosti musiikki ja lääkärin ammatti, toipilasaikana kypsyi vakaa päätös ryhtyä taiteilijaksi. Toivuttuaan hän lähti vuonna 1904 opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuosien 1908-1909 aikana Cawén työskenteli Pariisin eri akatemioissa ja vuonna 1910 hän palasi matkoiltaan Korpilahdelle. Perhe joutui saman vuonna muuttamaan isän kuoleman takia äidin kotitilalle Porvooseen. Muutosta huolimatta Cawén kuvasi keskisuomalaisia ihmisiä ja maisemia aina 1920-luvun puoliväliin asti. 1920-luvun vaihteessa Cawén toimi opettajana ja virkaatekevänä johtajaopettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Alvar Cawénin varhaistuotantoa leimaa kubistinen kausi. Monissa hänen Korpilahdella maalaamissa kansankuvauksissa ja maisemissa näkyy impressionismin ja ekspressionismin vaikutus. Kuitenkin melko pian Cawén siirtyi väriekspressionismista takaisin kubismiin, jota hän oli opiskellut ulkomaan matkoillaan. Suurimmassa osassa hänen teoksiaan onkin kubistinen kuvarakenteen rytmi. Cawénin tuotannolle on ominaista kotoisten aiheiden kuvaaminen kansainvälisellä tyylillä.


Alvar Cawén ateljeessaan Mutaisten pappilan leipomistuvassa, Keski-Suomen museon kuva-arkisto
TAITEILIJA
Närpiöstä kotoisin oleva Carl Bengts halusi nuorena tulla monipuoliseksi taiteilijaksi. Opettajansa Akseli Gallen-Kallelan esimerkkiä seuraten hän maalasi, piirsi, kokeili taidegrafiikkaa, suunnitteli huonekaluja, ryijyjä sekä rakennuksia. Ennen kuin Bengts pääsi mestarin oppiin, oli hän opiskellut Helsingissä koristemaalausta Karl Hellstenin ohjauksessa sekä Taideteollisuuskeskuskoulussa. Vuosina 1897- 98 hän opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Gallenin oppilaaksi hän saapui Ruovedelle kesällä 1899.

Kesällä 1912 Carl Bengts saapui ensimmäiselle maalausmatkalleen Keski-Suomeen. Täällä hän innostui erityisesti tutkimaan ja maalaamaan alueen savupirttejä. Kaksi vuotta myöhemmin Bengts muutti vaimonsa kanssa Jyväskylään, jossa hänen anoppinsa asui Tourujoen vieressä. Hän maalasi täällä useita kaupunkimaisemia ja joitakin tunnelmallisia sisäkuvia. Bengts työskenteli mielellään myös Laukaan ja Hankasalmen suunnalla tutkien maisemaa ja suuria keskisuomalaisia tupia. Vuonna 1915 taiteilija piti yksityisnäyttelyn Jyväskylän seminaarin piirustussalissa. Oltuaan välillä pois Jyväskylästä hän muutti tänne takaisin vuonna 1927 ja asui Kuokkalan Äijälänsalmella Kumpulan talossa.

Carl Bengts arvosti suuresti käsityötaitoja, jotka olivat hänen mielestään kaiken taiteen perusta. Kiinnostus Suomen kansan alkuperäiseen kulttuuriin innoitti häntä kansallisten aiheiden pariin. Bengts oli Suomen ensimmäisiä ekspressionisteja. Vuosisadan alussa Bengts teki matkan Pariisiin, jossa hän ihastui erityisesti Vincent van Goghin teoksiin ja alkoi käyttää teoksissaan puhtaita värejä, tumman sinisiä varjoja ja iskeviä siveltimen vetoja. Hän ei kuitenkaan koskaan luopunut kokonaan realistisesta kansan kuvauksesta.


KUVA

TAITEILIJA
Taidemaalari ja piirtäjä Urho Lehtinen syntyi Tampereella, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Turussa ja teki varsinaisen elämäntyönsä Keski-Suomessa. Lehtisen harvinaisen pitkä ura kesti yli seitsemän vuosikymmentä. Hänen lapsuudenkodissaan suhtauduttiin myönteisesti taiteen harrastamiseen. Kodin henkinen ja uskonnollinen ilmapiiri vaikutti syvästi Lehtisen tuotantoon. Nuorena hän kulki mielellään luonnossa piirtämässä ja maalaamassa. Turussa Lehtinen opiskeli Reaalilyseossa ja piirustuskoulussa, jossa hänen opettajanaan oli mm. Victor Westerholm ja Elias Muukka. Tämän jälkeen hän siirtyi Helsinkiin jatkamaan taideopintojaan. Siellä hän osallistui 1910-luvulla useisiin näyttelyihin, joissa myi paljon teoksiaan. Tämä sai hänet jättämään koristemaalarin työt vuonna 1916 ja ryhtymään päätoimiseksi taiteilijaksi.

Vuosi 1917 oli taloudellisesti vaikeaa aikaa Urho Lehtiselle, joten hän päätti lähteä pois Helsingistä ja muuttaa perheineen Jämsään, missä hän asui vuoteen 1919 asti Kaakkolahdessa ja Edessalon saaressa. Jämsässä Lehtinen tutustui keskisuomalaiseen kansan elämään sekä luontoon. Jämsän vuodet olivat erittäin tuotteliaita. Vuonna 1920 Lehtinen muutti Jyväskylään, jossa oli paremmat toimintaedellytykset. Perhe hankki Älylän rajamailta Pälvelä-nimisen talon, jonka pihapiiri inspiroi Lehtistä maalaamaan runsain värein. Jyväskylän taide-elämässä Urho Lehtinen toimi aktiivisesti monin tavoin. Hänen pitämiään näyttelyitä odotettiin, niissä kävi paljon väkeä ja teoksia myytiin runsaasti. Hänestä tulikin keskisuomalaisten ihailema ja kunnioittama taiteilija, joka viihtyi täällä elämänsä loppuun asti.

Urho Lehtisen ura oli tuottelias ja monipuolinen. Hän maalasi maisemia, henkilösommitelmia, muotokuvia ja kukka-asetelmia. Värit merkitsivät Lehtiselle paljon ja hänen varhaistuotantoaan leimaakin impressionistiset väritulkinnat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lehtisen värit tummenivat ja tyyli muuttui ekspressionistisemmaksi. Tyypillistä olivat harmaat, sinertävät ja vihertävät sävyt sekä voimakkaat muodot ja leveät pinnat. Lehtisen taide on aina lähtenyt suomalaiselta, kansanomaiselta pohjalta, vaikka eri taide-virtaukset vaikuttivatkin häneen. Varsinkin 1930-luvulla Lehtinen teki paljon kirkkojen koristuksia ja kirkkomaalauksia.


KUVA

TAITEILIJA
Jonas Heiska syntyi Toivakan Oravasaaren kylässä. Heiska sairasti lapsena riisitautia ja tuberkuloosia, joiden vuoksi hänen pituuskasvunsa pysähtyi puberteetti-iässä ja hänelle muodostui kyttyräselkä. Koska Heiska ei kyennyt maatalon töihin, hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän lyseoon. Sieltä opintie jatkui vuonna 1898 Ateneumiin ja Helsingin yliopiston piirustussaliin. Häntä opettivat mm. Väinö Blomstedt ja Eero Järnefelt. Opiskelutovereinaan oli Juho Rissanen, Ester Helenius, Jalmari Ruokokoski, Yrjö Ollila ja Tyko Sallinen.

Hänen taiteilijauransa alkutaival sijoittui Suomen kuvataiteen kultakauteen ja hän sai paljon vaikutteita tuon ajan mestareilta kuten Akseli Gallen-Kallelalta ja Eero Järnefeltiltä. Vuodesta 1904 lähtien hän otti osaa muutamiin näyttelyihin Helsingissä ja sai osakseen paljon positiivista huomiota. Vuonna 1908 Heiska pääsi edustamaan Suomea Pariisin maailmannäyttelyyn. Huolimatta siitä, että hän ei päässyt siellä esille, hän sai Ranskasta, ja myöhemmin Italiasta, paljon virikkeitä ja innoitusta työhönsä. Opiskelujen jälkeen Heiska palasi Toivakkaan kotitalonsa pihapiiriin työskentelemään. 1910-luvun vaihteessa hän muutti Jyväskylään ja alkoi rakentaa itselleen ateljeetaloa Älylään. Suunnitteluapuna hänellä oli Antti Halonen.

Jyväskylässä Jonas Heiskasta tuli taide-elämän keskushenkilö. Häntä pidetäänkin Keski-Suomen ensimmäisenä taidemaalarina. Hänen aiheinaan olivat maisemat, pihapiirit, eläimet ja keskisuomalaiset ihmiset. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän myös maalasi lukuisia tauluja Jukolan veljeksistä. Yrjö Blomstedtin kuoleman jälkeen Heiska hoiti tämän seminaarin lehtorin virkaa noin vuoden ajan. Hän teki myös lyseossa lyhyempiä piirustuksen opettajan sijaisuuksia ja antoi lisäksi yksityistunteja. Vuonna 1920 tämä charmikas vanhapoika ja tunnettu persoonallisuus meni naimisiin Maikki Aron kanssa ja perheeseen syntyi tytär, Vappu.

Jonas Heiskan varhaistuotannossa näkyy düsseldorfilaisuuden ja biedermeierilaisuuden vaikutteita usein kansallisromanttisissa ulkoilmamaalauksissa. Pariisista saamiensa vaikutteiden myötä hän kehitti oman täplätekniikkansa, jota hän käytti aina vuoteen 1916 asti. Tällä tekniikalla maalatessaan hän parhaimmillaan yhdisti vuosisadan lopun suomalaiskansallisen tradition ja impressionismin väri-ilon. 1920-luvulle tultaessa Heiskan tyyli vaihtui ekspressiivisemmäksi, enemmän taiteilijan omia elämyksiä kuvaavaksi. Jonas Heiskan tuotannossa mieleenpainuvaa on hänen filosofinen ja humoristinen ote, varsinkin Jukolan veljeksiä maalatessaan, sekä hänen mestarillinen harmaan sävyjen käyttönsä.


 Toivakka, Heiskan talon vanha päärakennus, Keski-Suomen kuva-arkisto

TAITEILIJA
Edvin Hämäläinen oli Jyväskylän lyseon kasvatti. Hän valmistui kansakoulun opettajaksi Seminaarista, jossa hän sai innoituksen taiteeseen ja kotiseututyöhön seminaarinlehtori Yrjö Blomstedtiltä. Hämäläinen otti Blomstedtin opastuksella osaa Jyväskylän Seminaarin museon perustamis-, keräily- ja järjestelytyöhön. Vuosina 1902 ja 1906 hän opiskeli kuvataidetta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Jyväskylään palattuaan Hämäläinen vaikutti kaupungin kuvataide-elämässä monipuolisesti: Vuonna 1909 hän opetti Jyväskylässä järjestetyillä piirustuskursseilla sekä vuosina 1911 ja 1912 piirustus- ja käsityökursseilla. 1910-luvulla Hämäläinen toimi lyseossa ja seminaarissa piirustuksen ja käsityönopettaja Blomstedtin sijaisena. Hän työskenteli myös ”Kotitaide” ja ”Sana ja Miekka” lehtien toimittajana. Taiteilijana Edvin Hämäläinen oli ennen kaikkea akvarellisti, joka löysi mieluisimmat aiheensa Toivakan erämaasta. Kuitenkin varsinaiseksi elämäntyöksi hänelle muodostui sotilasura suojeluskuntajärjestön palveluksessa. Hän oli sotilasarvoltaan everstiluutnantti. Hämäläisen poika Matti toimi Jyväskylän kaupunginarkkitehtinä vuosina 1939-1946.


KUVA

TAITEILIJA
Inkeriläissyntyinen Juuso Putro oli Jyväskylässä tunnustettu taidemaalari. Putro oli kuitenkin varsinaiselta koulutukseltaan kielten maisteri ja vuodesta 1905 alkaen Jyväskylän lyseon venäjän kielen lehtori. Hän toimi lisäksi vuonna 1889 perustetun käsityöläiskoulun piirustuksen opettajana. Suomen itsenäistyttyä ja venäjän kielen tuntimäärän vähennyttyä Putro toimi myös lyseon piirustuksen lehtorin virassa aina kuolemaansa saakka.

Putro oli saanut opetusta Turun piirustuskoulussa ja oli sen jälkeen ollut Victor Westerholmin oppilaana. Westerholmin tavoin Juuso Putro koki luonnon kuvaamisen omaksi lajikseen, mutta varsinkin kesäisissä maisemissa Putron värit ovat kirkkaampia ja heleämpiä. 1910-luvulla hänet luettiin Carl Bengtsin ja Jonas Heiskan ohella tunnettuihin jyväskyläläisiin taidemaalareihin. Juuso Putron aikan koulussa olivat oppilana mm. käsityöläispohjalta aloittaneet taiteilijat kuten Feliks Ojanen ja Matti Särkkä. Putro osallistui lukuisiin näyttelyihin sekä Jyväskylässä että sen ulkopuolella. Vuonna 1920 hän otti osaa Jyväskylän taideyhdistyksen näyttelyyn.



TAITEILIJA
Oskar Raja-aho oli jyväskyläläinen kuvanveistäjä, joka koki nuorena tapaturmaisen kuoleman. Hänen uransa jäi vain noin kymmenvuotiseksi. Taiteilijaminänsä Raja-aho löysi Närpiön ja Tammisaaren vankileireiltä vuonna 1918. Siellä veistäminen oli elintärkeää ajanvietettä ja hänen ajankohtaiset yhteiskuntaristiriitoja sovittelevat pienoisveistoksensa saivat myönteistä huomiota. Vangitsijoiden halu nähdä Raja-aho kehittyvän veistotaidoissaan saattoi nopeuttaa hänen poispääsyään leiriltä. Jo seuraavana vuonna Raja-aho osallistui Jyväskylän taideyhdistyksen näyttelyyn. Keväällä 1920 jo ensimmäisen näyttelynsä pitänyt Raja-aho kirjoittautui suoraan Helsingin taideyhdistyksen piirustuskoulun veistoluokalle. Hän valmistui koulusta parhain arvosanoin. Helsingissä opiskelun mahdollisti laaja jyväskyläläinen tukijoukko, joista tärkein, johtaja Viktor Kilpinen, kustansi myös Raja-ahon matkat Italiaan ja Ranskaan. 1920-luvun puolivälissä Raja-aho palasi vaimoineen Jyväskylään. Hän työskenteli ja asuikin jonkin aikaa Halosen talossa.

Oskari Raja-ahon varhaistuotannolle oli tyypillistä suhteellisen realistiset ja osin ekspressiiviset veistokset. Taideopintojen ja ulkomaanmatkojen myötä taiteilija alkoi käyttää kiveä materiaalinaan, ja samalla hänen tuotantonsa sai klassisempia ja tyyliteltyjä piirteitä. Tyypillisiä aiheita Raja-aholle olivat lapset ja naisfiguurit. Veistosten lisäksi hän teki maalauksia, sisustustöitä ja kirjankuvituksia sekä suunnitteli julisteita. Raja-ahon tunnetuimpia töitä ovat mm. Kirkkopuistossa oleva "Neito" ja nykyisen ammatillisen opettajakorkeakoulun pihassa oleva "Karhu", molemmat vuodelta 1930, sekä kaupungin kirkon "Pietari". Raja-aholla ei ollut varaa valaa veistoksiaan pronssiin joten muutamista hänen teoksistaan on tehty jälkivalut. Näitä teoksia on esillä taidemuseon näyttelyssä.


KUVA

TAITEILIJA
Hannes Autere oli kuvanveistäjä, jonka sanotaan herättäneen kansanomaisen puuveistomme vuosisataisesta unesta ja kohottaneen sen uudelle tasolle. Autere oli kotoisin Pajupuron kylästä Puromäen talosta Saarijärveltä, jossa hän asui koko ikänsä lukuun ottamatta opiskeluvuosiaan. Hän opiskeli Helsingissä Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1909-1912 sekä Gunnar Finnen oppilaana ja ateljeeapulaisena 1913-1918. Samalla hän teki töitä kuvitusten ja pienoisveistosten parissa. Ensimmäisen kerran Autereen töitä oli julkisessa näyttelyssä vuonna 1918. Vuoteen 1927 mennessä hän oli jo saavuttanut huomattavan maineen humorististen puuveistosten tekijänä. Tällöin Autere aloitti pitkäaikaisen yhteistyön vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kanssa. Serlachius pyysi taiteilijaa tekemään koristeveistoksia Mäntän kirkkoon.

Hannes Autere tunnetaan parhaiten pienikokoisista puureliefeistään, joiden humoristiset aiheet hän sai kansan elämästä. Innoitusta hän sai töihinsä myös Raamatusta ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Autere suunnitteli myös paljon huonekaluja ja koristeli niitä veistoksillaan. Hän teki lisäksi jonkin verran maalauksia ja akvarelleja. Tyylinsä Hannes Autere loi jokseenkin itsenäisesti, ilman esikuvia vain vaistoonsa luottaen. Hän teki varhaisimmat teoksensa tinasta, mutta puusta tuli lopulta hänen lempimateriaalinsa, sitä kun löytyi kotitilan liepeiltä runsaasti.


KUVA

Valokuvat:
Keski-Suomen museon kuva-arkisto,
Saarijärven museon kuva-arkisto


Mistä TAIDE on kotoisin?
p ä ä s i v u l l e


Jyväskylän taidemuseo © webdesign Päivi Hintsanen 2000, Jaana Oikari 2002