Ketjut - Links  
14. 6. - 1. 9. 2002  


Jyväskylän taidemuseo / Jyväskylä Art Museum
Finland




Graphica Creativa 2002   Ketjut - Links    14. 6. - 1. 9. 2002    Jyväskylän taidemuseo / Jyväskylä Art Museum, Finland

Antti Holma
s. / born 1942 Oulu
asuu Oulussa / lives in Oulu, Finland
tiedot Taiteilijamatrikkelissa
lataa CV / download CV (rtf)




Liisa Ihmemaassa / Alice in Wonderland, puupiirros / woodcut, 2000 Cool and the Gang
TEKSTI/TEXT: Elina Vieru

Muistatko sormileikin kivi-sakset-paperi? Lapsena minua aina ihmetytti miten paperi voi peitota kiven. Eipä silti, vaarallisia nuo ovat kumpainenkin tavallaan. Kun ajatukset pannaan paperille, niiden painoarvo ja todistusvoima kasvavat. On mustaa valkoisella. Ja joskus perin mustavalkoista.

Remember the childhood game of ‘stone, scissors and paper’? As a child I always wondered how paper could outdo stone. Not that both substances aren’t both dangerous in their own way. Put your thoughts on paper and their weight and factuality gain momentum. There’s black on white. And sometimes, it can be so very black-and-white.


Antti Holman puupiirrokset ovat raskasta paperia jo ihan ulkonaisilta raameiltaankin. Mitä enemmän miehelle tulee ikää, sitä suurempaa pintaa hän vedostaa. Painostavaa on kehysten sisälläkin: joku saa kuulasta kalloonsa, on tappavia suudelmia ja käsikähmää. Holma uurtaa esiin kiimaa, kalmistoja ja dekadensseja klubeja naamiohuveineen. Iskuvalmiit urokset ja misukat uhkuvat primitiivireaktioita ja animaalista viettienergiaa, aggressiota ja seksuaalisuutta. Ja toisaalta ihminen on jotenkin niin musertumisaltis erilaisten valtakoneistojen, roolipelien ja tarpeiden ristipaineessa. Ahneus ja himo kiljuvat kuin jalopeura: mikään ei ole kylliksi.

Pörssikurssit / Stock Prices   puupiirros / woodcut, 2000

Antti Holma’s wood engravings are of weighty substance in themselves. The older he gets, the larger his proofs. And things can get pretty stuffy within the frames: bullets shooting through heads, lethal kisses and fist fights. Holma’s outbursts are full of heat, graveyards, decadent clubs and masquerades. Ever-alert dudes and babes ooze primitive reactions, animal drive energy, aggression and sexual impulses. Yet, these human beings are somehow so very fragile - caught up in the pressure conflict of power mechanisms, role games and needs. Greed and desire scream out like lions: nothing is enough.



Holma tuntuu virittelevän tietoisesti yli; paljon on silkkaa melodraamaa ja provokaatiota. Tyypit mesoavat ja ottavat lukua kanveesissa, mutta kampeavat itsensä sinnikkäästi jaloilleen. Holma painottaa figuurien vahvaa mimiikkaa, eleitä, ilmeitä ja asentoja. Satunnainen yksilö saa kasvot anonyymien ihmismassojen ja läpikulkupaikkojen virrassa. Joukkokohtauksista välittyy koreografinen sommittelutaito, liikkeen jatkuvuus ja ruumiinkielen symbolisuus. Toista näin tanssillisesti ja kehollisesti ilmaisevaa graafikkoa saa hakea. Voi miltei kuvitella, miten iskuvalmis nyrkki rusahtaa kohta paperin lävitse tai kaupungin yllä jammaileva naishahmo leijailee näyttelysaliin. Oulun taidemuseon Puusta käsin -näyttelyssä (2000) esiintynyt performanssitaiteilija Heikki Mäntymaa assosioikin liikkein keinoin erityisen osuvasti juuri Holman teosten äärellä.

Holma seems to be making deliberate overstatements; there’s a lot of sheer melodrama and provocation in his prints. Tough guys making a lot of noise and striking each other down to the canvas, yet hoisting themselves up with gusto again and again. Holma emphasizes persuasive mimics, gestures, expressions and poses. A random individual in the ongoing stream of anonymous masses and passage through places is given a face. Crowd scenes convey skillful choreography in composition, continuity of movement and symbolism of body language. It would be hard to find an other graphic artist whose expression is equally physical and dance-like. One can almost imagine a fist awaiting to crush through paper, or a woman dancing above the city float down to the exhibition hall. Performance artist Heikki Mäntymaa, who performed in the Puusta käsin- exhibition (2000) in Oulu Art Museum, touched poignant cords with his associations of Holma’s works.


Mestari / Master, puupiirros / woodcut, 2000 Holman grafiikasta ei tunnu puuttuvan katu-uskottavuutta, mutta päällekäyvä uho ja voimankäyttö voivat myös synnyttää katsojassa halun vääntää volyymia pienemmälle. Tämä ei ole totisesti mitään kotiemme sisustustaidetta, mutta monet teokset ovat häiriköineet onnistuneesti virastojen ja laitosten aneemisilla käytävillä. Pari vuotta sitten Holman grafiikkaa oli esillä mm. Oulun yleisen oikeusaputoimiston tiloissa.

Moniin teoksiin voi liittää mielessään ikään kuin äänitehosteina sarjakuvista tuttuja huudahduksia ja kliseisiä elokuvarepliikkejä. Holma täydentää kerrontaa myös puhekuplin tai kommenttitekstein. Teosten aiheet muistuttavat amerikkalaisten gangsteri- ja toimintaelokuvien tiivistunnelmaisia otoksia. Kohtaukset tapahtuvat syvien varjojen aikaan, öisessä maisemassa ja tummissa mielentiloissa. Musta on teosten ehdoton selkäranka - rytmin ja kontrastien antaja, jota vasten talttojen ja veitsien kulkureitit vihmovat kipinöivää valoa.

Holma’s work does not lack street-credibility, but the overwhelming brag and use of force may evoke a desire to turn down the volume. This is certainly not your regular home decoration art, but several of Holma’s works have made a successfully disturbing appearance in the anemic hallways of public offices and institutions. Holma’s graphics were displayed in the Public Legal Aid Office of Oulu a few years ago.
Mentally, one can attach, as if sound effects, the cries from cartoons and cliched lines from movies to several works. Holma complements his narrative with speech bubbles and textual commentaries. His themes often remind of the action-packed scenes familiar from American action and gangster movies. Deep dark shadows, nocturnal surroundings and dismal moods. Black is the definitive backbone, provider of rhythm and contrast, against which the knifes and chisels drizzle their sparkling light.


Antti Holman grafiikassa on nähty pitkin matkaa yhteyksiä saksalaisen ekspressionismin perinteeseen: lähinnä Die Brücke -tyyliseen ilmaisevaan muotoon ja aistillisuuteen. Ekspressionistista taidetta leimaava mielikuva taiteilijan fyysisestä suorituksesta ja käsialan autenttisuudesta elää Holman ahnaissa ja voimalla ladatuissa liikeradoissa. Puupiirrostekniikka on itsessäänkin hyvin materiaalinen, laatan kuviollisuutta ja työstöjälkeä korostava.
Toisaalta Holman kuvamaailmassa kohtaavat poptaiteen keinotekoisuus ja poliittisen propagandataiteen julistavuus. Äkkiseltään ajateltuna näillä kuvatyypeillä ei tunnu olevan paljonkaan yhteistä, mutta molemmat pyrkivät korkeakulttuurin elitismin kumoamiseen, selkokielisyyteen ja populismiin. Holman teokset ovat kuin huutavan ääniä erämaassa - tai pikemminkin urbaanin kulttuurin joutomailla: ei niitä ole aina miellyttävä katsella ja kuunnella, mutta silti ne jäävät mieleen kuin poltinmerkki ihoon.

Throughout his career, Antti Holma’s graphics have been likened to the traditions of German expressionism; more particularly to the Die Brucke-kind of expressive form and sensuality. The image of artist’s physical performance and authenticity of his handwriting, the hallmark of expressionist art, lives on in Holma’s voracious and strength-laden scenes. Wood engraving technique is in itself very materially oriented, it highlights both the patterns of the plate and the visible sings of its treatment.
In addition, the artificiality of pop-art and the declarative nature of political propagandist art find a common meeting ground in Holma’s art. At first thought, these two types of images don’t seem to have much in common, but they both aim at abolishment of elitist high culture, promote clear use of language and populism. Holma’s works are like cries in the desert - or rather in the wasteland of urban culture: they’re not always pleasant to watch and listen, but you certainly remember them as if they were branded on to your skin.