
Ruotsiin suunniteltu toteutumaton Avestan kaupunkikeskus vuodelta 1944 on ensimmäinen kiteytys Aallon kaupunkikeskusta-ajattelusta. Siinä erityyppisten julkisten käyttötarkoitusten omaavat rakennukset muodostavat vapaamuotoisen ryhmän. Tämä rakennusryhmä sulkee sisäänsä enemmän tai vähemmän avoimen aukion, kansalaistorin, joka suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen muodostaa poikkeavan akselin. Aalto suosi polveilevaa maastoa, jonka avulla rakennusryhmälle saattoi luoda hierarkiaa. Jos sellaista ei ollut Aalto käytti luontevasti keinotekoisia aiheita nostaakseen rakennusta.