Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Kyläpoliisien seurassa
Kaksi kyläpoliisia seisoi nojaten pienen poliisiaseman seinää vasten, pitäen taukoa iltatarkastuksen aikaan.
- Kumma juttu tämä sieppaus. Uhrilla, eikä tämän perheellä löydy rikosrekisteriä tai vihamiehiä, mikä olisi saattanut altistaa tapauksen sieppaukselle. En yksinkertaisesti keksi mitään luonnollista syytä, miksi perheen äiti joutui uhriksi, vanhempi poliisimestari tuumasi.
- Mm. Samaa on miettinyt koko kylä. Mutta tarvitsevatko rikolliset aina syyn satuttaa viattomia ihmisiä, saatikka kokonaisia perheitä? Sitä paitsi kyseessä voi hyvinkin olla maantierosvoja, jotka sieppaavat naisia, raiskaavat ja ryöstävät ja ehkä jopa lopulta tappavat, nuorempi poliisi sanoi värittömällä äänellä.
Vanhempi kollega värähti inhosta ja imeskeli pitkään sikariaan vaipuen syvälle ajatuksiinsa. Sikari savusi miehen sormien välissä vilkkaana.
- Minkälainen ihminen kykenee tekemään sellaista?
- Sanopa se. Ihmismieli voi olla laadultaan julma.
Jostain kauempaa kuului vaimeaa pöllön huhuilua.
- Perheen isä on aivan poissa tolaltaan.
- Kukapa ei tuossa tilanteessa olisi?
- Aivan, mutta mies-parka, joka käyttää alkoholia kerran kahdessakymmenessä vuodessa, tuntuu yrittävän hukuttaa itsensä viinalla.
- Luultavasti hän on sokissa eikä ymmärrä tapahtuneita asioita vielä kunnolla, nuorempi poliisi totesi tietäväisesti.
- Totta.
- Pitäisiköhän hänen luokseen lähettää joku, ihan vain tarkastaakseen, että hän on kunnossa?
Poliisimestari veti syvät henkoset sikaristaan, tallasi sen kengänkärjellään maahan ja mietti.
- En tiedä. Haluaisitko itse tuossa tilanteessa viranomaisia tai ylipäätänsä muita ihmisiä kyselemään vointiasi? Luulisihan sen olevan itsestäänselvyys. Ja ota huomioon se, että kyseessä on hyvin jääräpäinen mies.
- Hmm. Voit olla oikeassa.
Vanha poliisimestari yski kuuluvasti.
- Olen sitä mieltä, että sinun tulisi lopettaa turha sikarin tupruttelu.
- Samaa vaimo on minulle jankuttanut.
Vanha poliisimestari oikaisi takin kauluksiaan tärkeän näköisenä.
Kuului vielä toinen rohiseva yskänpuuska.
- Alkaa olla myöhä ja kaduilla vaikuttaa olevan hiljaista. Saanko tarjota sinulle oluen?
- Kiitos, se voisi maistua.
Ewe Meriläinen
Yö ja Meri
"Ruumiillistunut rajuilma joka nouset, kiidät hiekalla nopein askelin! Vauhko, lohduton yömyrsky, tuuli - riuhtova, epätoivoinen!
Mutta kun säntäilet päättömästi pimeässä, kenenkään näkemättä: suuren meren salvat ovat auenneet."
- Walt Whitman
Yö katseli kyllästyneenä iltapäivän kamppailua väsymystä vastaan. Se piteli sitkeästi kiinni illan viimeisimmistä auringonsäteistään maalaillen niillä räikeitä persikan ja pastellin sävyjä taivaanrannalle. Yö tiesi hyvin, että Meri piti tummemmista sävyistä. Kuten öisestä tähtitaivaasta ja kuusta. Tai oikein sumuisista keskiyön väreistä. Ne pukivat paljon paremmin jotakin noin mahtipontista ja arvonsa tuntevaa olentoa kuin neonvärit, Yö mietti.
Kuumalla hiekkarannalla moni rakastunut pari jaksoi vitkutella ihastelemassa noita imeliä värejä, jotka alkoivat vähitellen menettää räikeyttään muuttumalla tummemmiksi saaden taivaan muistuttamaan pahasti levinnyttä akvarellimaalausta.
Pariskunnat upottelivat varpaitaan rapisevaan hiekkaan ja loiskuttelivat merivettä. Muutamat vaihtoivat intiimejä katseita ja suukottelivat toisiaan.
Yö alkoi vähitellen menettää kärsivällisyyttään. Se kihisi ja puhisi pidätettyä kiukkua. Kaikki tuo ylitsepursuileva romantiikka oli kuin jostakin huonosta elokuvasta. Kohta olisi Yön vuoro. Se tulisi ja näyttäisi, kuinka tummat sävyt pukisivat Merta kauniimmin.
Lopulta viimeinenkin pari jätti hiekkarannan lämpötilan hiipuessa taakseen ja lähti. Ilmassa leijaili kirpeän suolainen tuoksu.
Viimein Yö kuuli sen mitä oli hartaasti odottanut. Meri aloitti alkusoittonsa. Se henkäili lempeästi ja tyytyväisesti. Meren sävelmä kuulosti satojen viulujen sointuvalta melodialta. Kevättuulen puhaltelulta puiden lomassa. Se huokaili hyväillen, kuin olisi laulanut kehtolaulua. Yö kuunteli haltioituneena Meren kauneutta, kunnes yhtyi itsekin mukaan.
Se veti komean tummanpuhuvan viittansa Meren ylle kuin suojaksi ja ripotteli muutaman hopeaisen kirkkaan tähden koristamaan koko loistokkuutta. Meri kiihdytti lauluaan. Se kohisi voimakkaammin ja alkoi rummuttaa villisti rantakivikkoa vasten. Se pärskäytti vaahtopäitä rannalle ja ylös kohti taivasta.
Meri huokaili vaativammin. Se nauroi ääneen ja helisi kuin samppanjalaseja olisi kilistelty vastakkain. Leikitteli aalloilla viettelevästi.
Se päätti näyttää Yölle kauneimman ja mahtipontisimman esityksensä myrskystä mitä osasi. Meri heitteli aallokkoa villisti ylös ja alas, synnyttäen raivokkaita vaahtopäitä ympäriinsä aina rantaan saakka. Se myrskysi kuin viimeistä päivää. Meri riuhtoi ja kiihdytti tahtiaan tasaisesti varmasti, kuin pikajuoksija. Yö yhtyi näytelmään ja kruunasi koko komeuden nostattamalla synkkiä mustia pilviä taivaalle, jotka sylkivät kirkkaita salamia.
Vähitellen molemmat tyyntyivät. Meri oli nyt levollinen ja hyräili lempeästi. Yö ei nostattanut enää salamia sylkeviä myrskypilviä, vaan komeili upealla kuunsirpillä ja sumuisella tähtiverholla.
Yö rakasti Merta. Se oli ollut sen ystävä niin kauan kuin muisti ja tiesi, että ne kuuluivat yhteen. Yö puhalsi lempeästi Merelle kevyen tuulahduksen. Se rakasti meren salaperäisyyttä, luontoa ja intohimoa. Hieman surumielisenä Yö myönsi, ettei voisi koskaan saada Merta omakseen.
Aamun pilkistäessään ensisäteitään horisontissa Yön oli aika lähteä. Haikein mielin se toivotti Merelle rakkaimmat hyvästinsä vetäen pimeyden mukanaan, luvaten mielessään, että he tapaisivat vielä.
M.E.M -09 tammikuu