Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Pääkirjoitus: Raastava, ihana loma
Ihanaa, vihdoinkin on kauan odotettu lomaviikko. Ja kohta se jo loppuukin, huomaan herääväni aamulla aikaisemmin. Pikkuhiljaa alan tajuta, että kohta minut revitään rajuin ottein arkeen ja ensi viikon hommat hiipivät mieleeni.
Millaista loma on, kun sitä viettää yksin? Itse juutuin päiväksi koneelle ja unohdin syödä. Eilen illalla söin päiväruokaa puoli yhdeksältä illalla. Tietokoneeseen minulla on viha-rakkaus-suhde: se varastaa ajantajuni, piristää kiireen keskellä ja pitää minut yhteydessä kavereihin toiselle puolelle suomea. Tietokoneen ansiosta olen kehitynyt englannissa ja saanut ulkomaalaisia ystäviä. Kaupanpäällisiksi saan toisinaan nautittavan kivuliaan päänsäryn ja jääkylmät sormet. Ties kuinka monella muullakin on samoja tuntemuksia. Ja juuri kun aikoisi lähteä niin on pakko katsoa vielä pari pikkujuttua. Siihen kuluukin pari tuntia.
Loman alkuviikko sujui varsin loistavasti isän luona. Niin kuin jotkut saattavat tietää, vanhemmilla ihmisillä saattaa olla vaikeuksia nukkumisen kanssa. Ainakin omat isovanhempani heräävät jo ennen kello kuutta. Isän luona elämme ajallisesti vähän ristiin. Hän herää todella aikaisin ja minä nukun noin kello yhteentoista. Nukkumaanmeno taas venähtää toisinaan yli puolenyön, kun isä taas koisii jo kymmenen aikoihin. No, eräänä kauniina aamuna heräsin kello seitsemän outoon ääneen. Ajattelin, että isä varmasti puuhaa jotain. Koko talossa kuului kamala hyrinä. Samanlainen ääni kuin akkuporakoneesta tai vatkaimesta. Odotin parisenkymmentä minuuttia ja jatkoin uniani. Yhdeksältä heräsin uudestaan samaan ääneen ja lähdin katsomaan mistä se tuli. Isä oli työntämässä lihakimpaleita jauhelihamyllyyn.
Loman perusominaisuuksiin kuuluu, että sen jälkeen on vähintään yhtä väsynyt kuin loman alussa. Varsinkin, jos päättää käydä lomamatkalla, joka on metriäkään kauempana kuin lähikauppa, niin energiaa kuluu matkan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Siksi en koe ulkomaanmatkojakaan ihanteellisimpina silloin, kun olen väsynyt.
Huomasin kyllä jotain erikoistakin tällä viikolla. Vaikka olen monestikin kertonut viihtyväni yksin ja rakastavani koti-iltoja, tällä viikolla lähdin ihan mieluusti käymään kaupungissa. Lisäksi tunsin, että haluankin vähän laittautua, vaikka se olisikin vain jotain ripsarin ja puuterin vetämistä naamaan. Ehkä minulla tuli hieman ikävä aamurutiineja. Ja sitä että näkee edes jotain ihmisiä, vaikka sitten vieraita. Isä ehdotti, että lähtisin vain ihan tuulipuvussa kaupunkiin, mutta koko ajatus puistatti.
Nyt sitten odotellaan seuraavaa lomaa. Ainakin opin jotain: laiskotteluakin kannattaa vähän suunnitella. Taikasana voisi olla vaikkapa monipuolisuus. Suunnittele jotain ohjelmaa ja sellaista tekemistä, mitä et arkisin ehdi tehdä - älä kuitenkaan tunge viikkoa liian täyteen. Niin, ja kannattaa varmistaa, ettei tarvitse herätä jauhelihamyllyn pörinään seitsemältä aamulla. Se jos mikä kiristää hermoja.
Iina Kuula
Pimeä maailma
On syksy. Niin, onhan se. Syyskuusta se virallisesti alkoi, vaikka joskus se lasketaan alkaneeksi jo elokuussa koulujen avatessa ovensa. Kaikista on varmaan erittäin ihanaa, kun pääsee vihdoinkin lähteä aamukahdeksalta pimeään tihkusateeseen tarpomaan kohti koulua, työpaikkaa tai mihin sitten on menossakaan. No, se kuuluu asiaan, ja onhan siinäkin hyvät puolensa. Koulussa tapaa kavereita ja oppii uutta, töissä pääsee (toivottavasti) toteuttamaan itseään ja hankkimaan rahaa. Ei varmasti lähes kukaan täysin vihaa koulunkäyntiä, vaikka niin moni sanookin. Ja töihin menevät ihmiset ovat usein työpaikalleen päästyään iloisia siitä, että jaksoivat raahautua sinne. Tietysti tähän maailmaan mahtuu niitäkin, jotka lähes aina lähtevät aamuisin kotoaan hymysuin, mutta niin myös niitä, jotka eivät löydä aamurutiineistaan mitään mukavaa.
Nyt on myös se aika, kun yöllä on ihan kunnolla pimeää ja pian aamuisinkin täytyy pitää taskulamppu mukana. No ei ehkä ihan, mutta varsinkin kävellessä tulee välistä ikävä ihanaa keltaista valoa, varsinkin jos sattuu kävelemään valaisemattomalla tiellä. Monta kertaa on tullut huomattua askeleiden kiihtyvän ikään kuin itsestään, kun on alkanut pimeä rantatie. Entä jos puskasta hyppää joku? Entä jos joku valoton pyöräilijä ajaa päälle? Entä jos eksyy tieltä? Entä jos on hyvä alku kysymykselle, jolle ei oikeastaan ole tarvetta. Hyvin lähellä asuinaluetta kukaan tuskin uskaltaa hyökätä sattumanvaraisesti jonkun päälle puskasta, ja pyöräilijät ymmärtävät useimmiten pitää valonsa päällä pimeässä. Tieltäkin on vaikea eksyä, sillä yleensä silmä hahmottaa edes jonkinlaisen väylän muusta maisemasta. Tietysti nämä kaikki ovat ihan mahdollisia, mutta on suurempi mahdollisuus sillä että niin ei käy kuin sillä että käy.
Miksi sitten ihmisen mielikuvitus alkaa laukata pimeässä ja miksi pimeään liittyy pelkoa? En ole mikään asiantuntija, mutta uskoisin, että kun ihminen ei näe riittävän tarkasti, häntä alkaa pelottaa. Tämä ei pidä tietenkään paikkaansa sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka ovat tottuneet näkemään huonosti tai muuta vastaavaa. Mutta kun pimeässä vain ääriviivat erottuvat, ei mitään näytä siltä kuin ennen. Kaikki on uutta ja uhkaavaa. Tekee mieli paeta takaisin valon lämpöön. Mutta kunhan muistaa pitää päänsä kylmänä ja ajatella järkevästi, varmasti selviää kamalasta pimeydestä. Tarvittaessa voi tietysti ottaa aina sen taskulampun mukaan.
Pimeän ongelma on ehkä pahin syksyllä, kun mikään ei heijasta pienintäkään valoa. Talvella asia on hiukan eri, kun valkoinen hanki kimmeltää heikossakin valossa ja auttaa näkemään paljon paremmin kuin mitä syksyllä vastaavasti lehdet ja hiekka. Niinpä, talvella sitten taas valitamme kylmästä ja liukkaasta.
Noora Karlo