Arkiston kätköistä

Painovirhe on jo iäkäs lehtivanhus. 2000-luvun alkupuoliskolla yhteen kerätty toimitus sai aikaan mitä mahtavimpia juttuja, jotka yhä saavat hymyn huulille ja tipan silmäkulmaan. Me uudet, 2000-luvun loppupuoliskon toimittajat päätimme koota teille, rakkaat lukijat, helmiä laajan arkiston kätköistä. Nauttikaa ja antakaa ajan kulun tuntua!

Kevättä kohti on maaliskuun Painovirheen epävirallinen teema. Fiiliksiä vuoden 2004 maaliskuulta saamme maistella trendien kautta.

Kevät tuo trendit...

...ja niiden kaikki lieveilmiöt taas katukuvaamme, kunhan lumet tästä hiukan sulavat ja lämpötila siirtyy pysyvästi plussan puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset kuorivat raskaimman ulsterikerroksen yltään ja alkavat käyttää vaatetuksessaan muitakin värejä kuin harmaan ja ruskean eri sävyjä ja elämä näyttää jälleen voittaneen pohjolassakin. Vai onko noin?

Olen viime aikoina joutunut seuraamaan nuorisomuodin vaihteluja ja oikkuja lähinnä pikkusiskoni toimien kautta, muttei niiltä kaikessa kirjavuudessaan voi välttyä edes sydäntalven aikoihin, kun piskuiset teinityttöset kulkevat pakkasillakin matalavyötäröisissä ja ah-niin-trendikkäissä farkuissaan, kaikenkokoiset ja -näköiset vatsat paljastavissa kaksi numeroa liian pienissä paidoissaan ja toppatakit tyylikkäästi auki. Mielenkiintoisin tilanne tuli vastaani omassa opinahjossani, kun joskus joulun alla lämmitys oli jostakin kummallisesta syystä tavallistakin alhaisemmalla, ja itsekukin hytisi paksusta villapaidoista ja sisälläkin käytetyistä kynsikkäistä huolimatta. Suurella huvittuneisuudella seurasimme muutaman muun -joista kylläkin osa kuuluu näihin lyhytpaitaisiin ja matalahousuisiin- kanssa, kuinka ylä-asteikäiset teiniprinsessat tuskailivat ilman käsittämätöntä kylmyyttä ja siirsivät sitten keskustelun vaatetukseensa. Ylpeinä nämä neitokaiset totesivat, ettei itse kullakaan ole juuri muuta kuin farkut, piskuinen toppi ja neulospaita, jota pidetään tietysti auki. Siinä itsekseen me "vanhemmat ja viisaammat villapaitojen ystävät" naureskelimme, vaikka täytynee meidänkin tunnustaa, että tyyli menee yli tarkoituksen -lähes aina. Siltikin, Suomi kuuluu (vielä) kylmän ilmaston vyöhykkeeseen, mikä tarkoittaa että täällä talvi on (toivottavasti) pitkä ja kylmä, ja heikkoa ihan hirvittää kun alaselkää ja vatsanseutua paleltaa. Se, että keväällä paistaa aurinko, ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi vielä aika kesävaatteille...

Tästä päästäänkin mainiota aasinsiltaa myöten tähän varsinaiseen otsikkoon, eli trendeihin ja niiden lieveilmiöhin. Nykyään kun ulkonäöllä ja nuorekkuudella alkaa olla merkitystä jo asiassa kuin asiassa. Se taas tietää (kas kummallista!) lisää töitä ja rahaa kosmetiikka- ja vaateteollisuudelle, jotka puolestaan luovat trendejä meidän tavallisten tallaajien kulutettavaksi. Mitä siitä seuraa, kun nuoret juoksevat pää kolmantena jalkana uusien merkkituotteiden ja brändien perässä? Tietysti se tietää rahan menoa, ovathan parhaat tuotteet aina tietenkin kalleimpia, ja monissa perheissä joskus itkua ja hammastenkiristystäkin, kun "Ne uudet misssixtyt on ihan PAKKO saada! Nää vanhat ei oo enää ees muodissa..." Kosmetiikka syö rahaa myöskin, samoin kuin kaikki muut tyylikkäät ja hienot vetimet. Mitä niillä kaikilla sitten edes saa, jos vaatteet jättävät palelemaan ja meikeistäkin taitaa tulla jotakin ihottumaa? Ystäviä? Kunnioitusta eli rispektiä? Hyväksyntää muiden joukossa? Jotakin muuta? Onko mistään mitään iloa enää sen jälkeen, kun kaikilla on kaikkea ja samanlaistakin vielä?

Trendien seuraamisesta ja tavoittelusta voi tulla joillekuille elämäntapa, joillekuille inhottava kierre, johon joutuu. Jollekulle se on kirous. Kahdessa eri valtiossa kotoisen Suomemme ulkopuolella tämän kaltainen kulutusmylly poikii omissa piireissään järkyttäviä lieveilmiöitä: Yhdysvalloissa keskituloisten perheiden tytöt alkavat myydä itseään, jotta heillä olisi rahaa uusimpiin ja kalliimpiin merkkitavaroihin. Japanissa ihmiset omistavat elämänsä jonkin tietyn design-merkin keräilylle ja käyttävät siihen suurimman osan vapaa-ajastaan. Euroopassakin on alettu kiistellä alaikäisten kauneusleikkauksista ja siitä, saako esimerkiksi kalliita kännyköitä markkinoida lapsille. Ehkä itse kunkin olisi joskus hyvä miettiä, mitä itse asiassa onkaan ostamassa kun kävelee sisälle kauppaan. Onko tavaroista tulossa onnellisuuden itseisarvo? Voiko uusi kännykkä tai hienot vaatteet tuoda ystäviä, hyväksyntää ja onnea? Suosittelen myös muutamaan aiheeseen pureutuvaan kirjaan tutustumista. Hyvää kevättä kaikille, ja muistakaa olla palelluttamatta vatsojanne. Seuraukset eivät ole kauniita...

Teksti ja kuvat: Anna Rantasila/Painovirhe 03/04

3/2008

Arkiston kätköistä