Perinteisen joulun puolesta

Joulukuu on jo mukavasti puolessa välissä ja jouluaattoon on enää vaivaiset kymmenen päivää. Ei malttaisi enää yhtään odotella sitä aamua, kun saa nousta ylös lämpimässä pyjamassa ja kipsuttaa keittiöön kaappaamaan suuren lautasellisen joulupuuroa. Ehkäpä tänä vuonna onni suosisi ja pääsisi olemaan se onnekas, joka saa mantelin. Perinteisen joulupuuron jälkeen kokoonnutaan sitten kuusen luokse ja koristellaan siitä niin upea, kuin vanhoilla ja muistoja täynnä olevilla koristeilla vain saa. Tämän tradition jälkeen yleensä majoitutaan mukavasti tv:n eteen katselemaan jouluisia ohjelmia. Vai onko se sittenkään nykyisin enää näin?

Viimeisten viiden vuoden aikana jouluperinnettä on kiitettävästi yritetty modernisoida ja muunnella yhä enemmän ja enemmän uuteen muottiin. Mihin ovat kadonneet ainoastaan ne tavalliset ja perinteiset suklaa- ja kuvakalenterit? Nyt kaupasta löytyy myös ties minkä sortin purkka- ja pikkulelu-kalenteria. Ajatelkaa nyt vähän, joulukalenteri joka sisältää jotain muuta kuin niitä vakiokuvia tai suklaata? Ei käy päinsä. Donitsikahvila tarjoaa 24-donitsin pakettia kotiin vietäväksi. Naistenlehdet ja muotiartikkelit eivät myöskään ole jättäneet perinteistä joulua rauhaan. Miksi joku tahtoisi jouluksi gourmee-ruokia ? Myöskään ulkomaan elämysmatkat lämpöisessä auringossa lekotellen eivät hirveästi hivele ajatuksia.

Tänä vuonna aion entistä enemmän protestoida vanhaa kunnon joulua kunnioittaen. Ihan tasan tarkkaan käyn kaupasta hakemassa sen suloisen kuvakalenterin ja ripustan kaikki kymmenen vuotta vanhat (ja vähän koinsyömätkin) koristeet kuuseen. Joulun alkuaikaa vietän Nanson punainen paita päälläni, jossa lukee ”Perinteisen joulun puolesta”.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen taas kuulemaan joulupukin kuumanlinjan lasten lallatteluja!

Oikein lämmintä ja perinteistä joulua kaikille!

Nina Jääskeläinen

11/2006

Perinteisen joulun puolesta