Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Resident Evil: Afterlife
Resident Evil on "survival horror"- elokuvasarja, joka perustuu samannimiseen pelisarjaan. Pelin ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1996, ja sen ideana on lahdata kasoittain zombeja. Myös elokuvissa tätä saadaan nähdä, hienoin erikoistehostein.
Elokuvasarja pyörii Alice - nimisen hahmon ympärillä. Hän saa ensimmäisen elokuvan alussa muistinmenetyksen, jonka seurauksena hän ei tiedä kuuluvansa salaiseen "Umbrella" – organisaatioon, jonka kehittämän T-viruksen ansiosta koko planeetta muuttuu erämaaksi ja ihmiset kourallista lukuun ottamatta zombeiksi.
Resident Evil: Afterlife jatkaa sarjan kolmatta osaa. Alicella on T-viruksen antamat yliluonnolliset voimat ja sen lisäksi mukanaan kasa kloonejaan jotka Umbrella - yhtiö on valmistanut. Alicen tehtävänä on tuhota Umbrella sekä elokuvan päävihollinen Wesker.
Omasta mielestäni elokuvan toteutus onnistui hienosti, niin juonellisesti kuin ulkoasullisestikin. Juoni piti otteessaan loppuun asti eikä erikoistehosteilla mässäilty liikaa, sen seurauksena oli hieno elokuvakokemus.
Lasse Kivikäs
The kids are all right, how about their parents?
The Kids Are All Right tarjoaa katsojalle tunnin ja neljäkymmentäkahdeksan minuuttia elämänmakuista ja hyväntahtoisesti humoristista draamaa, jota ei uskoisi Hollywood-tuotannoksi. Näyttelijäkaarti koostuu pääosin nimistä, jotka eivät assosioidu automaattisesti kymmeneen muuhun - enemmän tai vähemmän samanlaiseen ja epäviihdyttävään - elokuvaan. Roolisuoritukset ovat erinomaisia ja mikä tärkeintä, aitoja. Ylimääräisen papukaijamerkin ansaitsevat kaartin nuoret näyttelijät, Mia Wasikowska ja Josh Hutcherson.
(Mikäli joku nyt tulee kertomaan, että Annette Bening ja Julianne Moore eivät ole pari oikeassa elämässä, kieltäydyn ehdottomasti uskomasta!)
Elokuvan idea tiivistettynä kuvailtakoon näin:
Nic (Annette Bening) ja Jules (Julianne Moore) ovat keski-ikäinen lesbopari, joilla asiat luistavat, työ on mukavaa, talo kaunis eikä parisuhdekaan ole vielä karahtamassa pikkukinoja suuremmille karikoille. Lisäksi heillä on kaksi hurmaavaa, teini-ikäistä lasta, joista toinen, Joni (Mia Wasikowska), on aloittamassa collegea kaukana kotoa siinä missä 15-vuotias pikkuveli Laser (Josh Hutcherson) kamppailee kipeän tarpeensa kanssa; kuka on hänen isänsä?
Tämä kysymys käynnistää tapahtumaketjun ja soppa on valmis, kun luomua lähiruokaa tuottava ravintoloitsija Paul (Mark Ruffalo), joka siemenensä vuosia, vuosia sitten luovutti Nicin ja Julesin käyttöön, alkaa yhä kiinteämmin vaikuttaa koko perheen elämään.
Elokuva-alan monitaituri, tällä kertaa ohjaajan roolissa toimiva Lisa Cholodenko on tehnyt mainiota työtä jälleen kerran. The Kids Are All Right ei ole Cholodenkon ainoa sateenkaarirakkausteemaa toteuttava tuotos, aikaisempaa kädenjälkeä voidaan nähdä esimerkiksi elokuvassa High Art (1998) ja eräissä L-koodin jaksoissa. Ohjaaja itse elää parisuhteessa muusikko Wendy Melvoinin kanssa.
Lopuksi lienee hyvä mainita, että elokuva on mainiota viihdettä kaikille draamakomedian ystäville seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.
Laura Eskelinen
Inception
Sanotaan että kun nukkuu, mieli rentoutuu ja aivot käyvät pääosin alitajuntaisesti. Näin ei käy elokuvassa nukkuville henkilöille jotka kerta toisensa jälkeen upotetaan tekaistuun unimaailmaan milloin varastamaan, milloin tappamaan, milloin kääntämään ihmismielen ylösalaisin ja muuttamaan jonkin ihmisen suuret suunnitelmat päälaelleen.
Elokuvan varsinainen idea on tämän mystisen unimaailman manipulointia ja muokkaamista oman mielen avulla. Mutta tässä kaikki henkilöt seikkailevat samassa unessa, toisin sanoen ei kenenkään unessa, vaan periaatteessa tuupataan keskelle toista maailmaa. Tutkijaryhmä johdossaan Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) on kehittänyt unimaailman jossa kaikki on mahdollista ja ennalta suunniteltavissa. Saatuaan tietää yhtiöstä, jonka johtaja on kuolemassa ja tämän poika perimässä ja jatkamassa yhtiön maailmalle haitallisia tekemisiä , ryhmä päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä. Edellisen arkkitehdin kuoltua he hankkivat nuoren tytön korvaamaan hänen paikkansa ja aloittavat todella vaativan tehtävän muunnellakseen perijän mieltä ja selventääkseen hänelle yhtiön todelliset aikeet sekä saadakseen hänet luopumaan perinnöstään.
Christopher Nolan on luonut erittäin mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan elokuvan unimaailmasta, joka vaatii katsojalta valpasta mieltä ja päättelykykyä jotta elokuvasta saisi kaiken ilon irti.
Omasta mielestäni elokuva oli kaikin puolin hyvin toteutettu, mukana pysyminen tuntui välillä vaikealta, ihan niinkuin Matrix-trilogiassa silloin joskus. Suosittelen Inceptionia kaikille jotka pitävät psykologisesti kiehtovista, ajattelulle tilaa jättävistä elokuvista.
Ohjaaja - Christopher Nolan
Pääosat - Leonardo DiCaprio, Ken Watanabe, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Ellen Page, Tom Hardy, Cillian Murphy, Tom Berenger, Michael Caine
Lasse Kivikäs
Vampyyrimania
Twilightin jälkeen monet nuoret ovat olleet hulluina vampyyreihin. Toimitus selvitti, miksi. Tapasimme aluksi 14-vuotiaan Annin ja Nooran joiden mielestä Twilight-ilmiö on loistava.
Tytöt rupesivat miettimään lempikohtauksiaan elokuvista. Noora kertoi pitävänsä Twilight-Houkutuksessa kohtauksesta jossa Edward vie Bellan tapaamaan perhettään. Anni taas piti kohtauksesta jossa selviää Edwardin olevan vampyyri.
Tunnetko muita vampyyri elokuvia?
Anni: Ei, en ainakaan muista nyt mitään.
Noora: Veren Vangit. Draculasta miljoona eri versiota......Van Helsing.........
Onko Twilight ilmiö enimmäkseen tyttöjen vai poikien elokuva?
Anni: Minusta se sopii molemmille.
Noora: Tyttöjen todellakin!
Mikä on parhain: Houkutus, Uusikuu vai Epäilys?
Noora: Olen nähnyt vain Houkutuksen.
Anni: Houkutus.
Oletko lukenut Twilight-kirjoja?
Noora: Houkutus löytyy omanakin.
Anni: En.
Miksi luulet Twilightin olevan niin suosittu?
Anni: En tiedä.
Noora: koska Robert Pattinson on niiiin ihku ja koska Edward voittaa kaikki miehet 6-0.
Kumpi on parempi: Edward vai Jacob?
Noora: Edward tietty! Jacob näyttää laamalta.
Anni: Edward.
Tahtoisitko poikaystäväksesi vampyyrin?
Noora: No en. Normaali jätkä sopii mulle.
Anni: En tiedä...Olisi se nyt aika jännä juttu.
Jos kadulla tulisi vastaan Robert Pattinson tai Kristen Stewart, mitä tekisit?
Noora: Jos se olis Robert olisin ihan that's cool. Jos se olis Kristen olisin IHIHIHIHIHIHI sulla on kivat hiukset!!
Anni: Menisin kiljuen niiden luokse ja pyytäisin nimmaria, tietty.
Seuraavaksi Painovirhe teki pienen kyselyn kaupungilla ja kysymys kuului: "Uskotko vampyyreihin?"
- En oikeastaan.
- En usko, mutta pidän niistä silti.
- En usko.
- Tavallaan.
- Periaatteessa uskon kyllä vampyyreihin. Sellainen olisi kiva olla itsekin.
- Ei, en usko.
Kirjoittanut Sofia Sarkava.
Sisko tahtoisin lähteä täältä kesken elokuvan
Kun joskus kesällä selailin Finnkinon sivuja, silmiini osui lupaava traileri suomalaisesta nuortenelokuvasta nimeltä "Sisko tahtoisin jäädä", joka synopsiksen mukaan on "Kertomus kiltin tytön muuttumisesta ja vaarallisesta kapinasta". Siskoni ja minä menimme ensi-iltaa seuraavana päivänä katsomaan tätä Pelle Miljoonan loistavasta kappaleesta tehdyn coverin rytmittämää draamaa, jolta odotimme vähän liikaa.
Kokonaisuudesta voi sanoa, että leffa oli katsottava, mutta muutama asia jäi ärsyttämään erona Finnkinon kautta ennalta saatuihin tietoihin. Ensinnäkin päähenkilö Emilian (Ada Kukkonen) kiltteyttä oli liioiteltu esittelytekstiin ihan liikaa. Jos jo valmiiksi liikkuu kaljoittelupiireissä, ei ole ihme että jossain vaiheessa se ryöstäytyy käsistä. Toisaalta hänen isänsäkään ei vaikuttanut puolentoista tunnin tutustumisella mitenkään liian vaativalta esimerkiksi kouluarvosanojen suhteen. Myötähäpeän tunteita ei sentään onneksi tarvinnut kovin monessa kohtaa kestää, suomalaisista elokuvista poiketen. Vicky Rostia kuunteleva Siiri (Sara Melleri) oli suhteellisen uskottava, mutta jotenkin liian kesy ja liian raju mihinkään muottiin sovitettavaksi. Säälipisteet itselleen keräsi Emilian poikaystävä, joka olisi saanut vaikuttaa juoneen enemmänkin.
Sali oli suunnilleen puolillaan, ja jo paikkoja varatessa vaihtoehtojen suuri määrä herätti epäilykseni. Edellinen yhtä suuri pettymys oli ollut Jack Blackin ja Michael Ceran ns. "tähdittämä" Year One, joka keräsi minun ja kaverini lisäksi katsomoon noin kolme ihmistä, vaikka traileri siinäkin tapauksessa herätti hilpeyttä ja jollain lailla hävettävää kiinnostusta kyseistä komediaa kohtaan. Mutta eihän etukäteen julkisuuteen päästettyihin palasiin kannata koskaan luottaa. Puhuimmekin aiheesta kavereiden kanssa, ja ilmoille lennähti villi ehdotus: trailereiden kieltäminen kokonaan. Ennen ensi-iltaa elokuvasta nähtäisiin vain dvd-kansimainen kuva, nimi, lyhyt takakansiteksti ja pääosien esittäjät. Siten odotukset eivät olisi niin korkealla ja pettymys ei tuntuisi niin suurelta.
No, joka tapauksessa, "Sisko tahtoisin jäädä" ei vaatinut kesken kaiken salista poistumista, jatkuvaa kellon tähyilyä tai pilkkaavaa, liian kovaan ääneen nauramista (paitsi ehkä yhdessä kohtaa). Yleisen mittapuun mukaan kyseessä on tavallinen suomalainen draamaelokuva, jonka ei ohjaaja Marja Pyykön mukaan ole tarkoituskaan olla suora kuvaus Hietsussa öitään viettävistä nuorista, vaan ainoastaan tavoittaa nuoruuden tunteet tämän päivän maailmassa. "Näyttää, miltä tuntuu juosta koska kävelemällä ei pääse perille tarpeeksi nopeasti ja puhumisen sijasta pitää huutaa. Miltä tuntuu joutua pidätetyksi naituaan lihavaa poikaa hautausmaalla, eikä nauramisesta tule loppua. Miltä tuntuu nähdä pikkusiskon hymyn hyytyvän etkä enää ole hänen sankarinsa", Pyykkö kuvailee.
Lopetan tekstini vielä toiseen lainaukseen ohjaajalta, sillä tämä lause tiivistää ajatukset elokuvasta ja melkein ihan mistä vaan: "Elämä on aina sen arvoista, kaikesta huolimatta!"
Riina Nygrén