Etusivu
Jutut
Kirjoita
 
Toimitus
Palaute
Info
 
1/2006
Painovirhe
kokoontuu:
1.2. klo 17
 

Uudet jutut:

Pääkirjoitus:

Muistithan äidin

Pelastakaa nuoret, pelastakaa yhteiskunta

Pyyhepäivä Douglas Adamsin kunniaksi

Lehtiarvostelussa Demi

Hirviön uni

Star Wars: Episode III * Sithin kosto

Hääheila (The Wedding date)

Uskonnollisuus nykyaikana

Viron reissu

Kanarialla

Kevät on ikisinkkujen kulta-aikaa

Cygnaeus-lukion kohtalo on vielä avoin


Laturi

Jyväskylä

Finnkino

Jyväskylän kaupunginteatteri

Lutakko (Jelmu ry.)

Radio Punahattu

Muistithan äidin

Äitienpäivää vietettiin jälleen perinteen mukaisesti toukokuun toisena sunnuntaina. Omassa perheessäni äitiä on muistettu joka ikinen vuosi perinteikkäästi lahjoilla ja tuomalla aamupala kakkuineen sänkyyn. Itse virittäydyin sopivasti äitienpäivätunnelmaan lukemalla Nancy Spungenista kertovan elämänkerran. Nancy Spungen tuli tunnetuksi Sex Pistolsiin kuuluneen Sid Viciousin tyttöystävänä. Nuoripari eli railakassa huumeiden ja kuoleman sävyttämässä maailmassa ja kuolivat molemmat vain hieman yli kaksikymmentävuotiaina. Deborah Spungenin "Nancy" on rakastavan äidin näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka kuvaa tyttären sisäistä tuskaa ja kuolemaan pyrkivää elämää, joka ilmeni jo tämän elämän ensiminuuteilla. Samalla kun Nancy tuhosi omaa elämäänsä, hän tuhosi myös perheensä elämää. Huolimatta kaikesta pahasta, jonka Nancy sai aikaan, hänen äitinsä ei koskaan lakannut rakastamasta tytärtään. Muistathan äitiäsi useamminkin kuin vain yhtenä päivänä vuodessa. Hän on todella ansainnut sen, sillä onhan hän sentään äiti, tuo elämäsi ikuinen ja pysyvä kiintopiste.

Essi Tapanainen

Pelastakaa nuoret, pelastakaa yhteiskunta


Elämme hyvinvointivaltiossa, mutta kaikki eivät voi hyvin. Tämä näkyy mielestäni erityisen voimakkaasti nuorissa. Olen huomannut monen ihmisen, monen ystäväni ja tuttavani olevan nykyään alakuloisempia kuin ennen. Monet näistä ihmisistä ovat joutuneet kokemaan vanhempiensa avioeron, työttömyyden tai syrjintää.

1990-luvun laman jälkeen kaupunkien ja valtion jatkuvien säästötoimien seurauksena lähiöistä on alettu karsia palveluita.

Näihin kuuluu kirjastot, neuvolat, päiväkodit ja nyt jopa koulut. Lähiöistä on tulossa pelkkiä betoni- ja asfalttirakennustaiteen ankeita taidegallerioita. Terveydenhoidon karsiminen minimiin, on aiheuttanut sen, että yhä pienempi osa

henkisistä ongelmista kärsivä pääsee hoitoon. Henkisiä ongelmia aiheuttavia asioita ovat mm. syrjintä, köyhtyminen, perheongelmat, oppimisvaikeudet, ym. vastaavat ongelmat. Jos näitä ongelmia ei torjuta niiden alkuvaiheessa vaan kielletään ne jyrkästi, ne moninkertaistuvat ja syventyvät. Tämä johtaa siihen että nämä ihmisten alut, jotka katsovat meitä hoitopaikkojen, koulujen ja ammattiopistojen verkkoaitojen takaa, tulevat kärsimään monella tavalla ja heissä kasvaa vihaa ja katkeruutta vallitsevaa järjestelmää ja yhteiskuntaa kohtaan. Mitä tapahtuu kun he kasvavat aikuisiksi?

Nuorten ihmisten turhautumisen pystyy näkemään ja kuulemaan kaikkialta ympäriltämme: seinistä, kaduilta, itsemurhakirjeistä, jopa nuorten suosimilta cd-levyiltä. Eivätkö päättäjämme pysty näkemään kaikkea kurjuutta ympäriltämme?

Tässä tekstissäni olen kuvannut tilanteen nuorison kannalta. Senkin vain muutaman nuoren silmistä katsoen. En pysty edes kuvittelemaan, millaista tuhoa tämänkaltainen yhteiskunnan hoitaminen tulee tulevaisuudessa tekemään. Toivottavasti uusi sukupolvi osaa puuttua tähän.

Kalle Matsinen

Pyyhepäivä Douglas Adamsin kunniaksi


25.toukokuuta on juhlapäivä kaikille edesmenneen kirjailija Douglas Adamsin ihailijoille. Silloin nimittäin vietetään Pyyhepäivää (Towel day). Pyyhepäivänä kaikki Adamsin hersyvälle huumorille omistautuneet kantavat pyyhettään mukana, minne ikinä sitten menevätkin. Päivän tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta nerokkaalle kirjailijalle ja osallistua ihailijoiden yhteiseen suruun. Ensimmäistä Pyyhepäivää vietettiin vuonna 2001 kaksi viikkoa Douglas Adamsin odottamattoman kuoleman jälkeen.

Douglas Adams syntyi Cambridgessa Englannissa maaliskuussa 1952. Tunnetuksi hän tuli Linnunrata-trilogian eli maailman ainoan viisiosaisen trilogian luojana. Kirjasarja kertoo englantilaisesta Arthur Dentistä ja hänen hulvattomasta elämästään monenkirjavassa universumissa. Trilogian ensimmäinen osa "Linnunradan käsikirja liftareille" alkaa aivan tavallisesta aamusta, joka päättyy lopulta maapallon tuhoon. Teetä rakastava, luonnoltaan varsin yksinkertainen Arthur Dent on ainoa ihminen, joka selviää massiivisesta räjähdyksestä.

"Annahan kuin esittelen itseni", mies sanoi, "Minä olen Roosta ja tässä on pyyhkeeni."
"Terve", sanoi Zaphod.
"Terve pyyhe", hän lisäsi, kun Roosta ojensi häntä kohti vanhan nuhruisen, kukikkaan pyyhkeen. Kun ei tiennyt, miten sen kanssa menetellä, hän puristi kohteliaasti sen kulmaa.
(Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola)

Linnunradan käsikirja liftareille määrittelee pyyhkeen maailmankaikkeuden tärkeimmäksi kapineeksi. Voit käpertyä sen alle Kakrafoonin kuivalla punaisella aavikolla mitä kaunein tähtitaivas kattonasi tai lämmittää itseäsi vaeltaessasi Jaglan Betanin kylmien kuiden läpi. Pyyhkeellä on myös psykologista arvoa. Koskaan et voi tietää, milloin tarvitset pyyhettäsi. Kaikkein oivallisin pyyhe on nuhruinen, ahkerasti käytetty ja mahdollisimman mauttomilla väreillä varustettu.

Linnunrata -trilogia suorastaan pursuaa mitä eriskummallisimpia olentoja, planeettoja ja ilmiöitä. Mikään kirja ei kutkuttele nauruhermojasi yhtä ahkeraan tahtiin kuin Linnunrata-trilogia tai muuten joudut myöntämään itsellesi olevasi tosikko pahinta laatua. Linnunrata -trilogia on saavuttanut jo niin suuren suosion, että siihen perustuva elokuva Hitchhiker's guide to the galaxy saa Suomen ensi-iltansa 22. heinäkuuta. Elokuvan on ohjannut Garth Jennings ja sen pääosissa nähdään mm. Martin Freeman, Mos Def, Sam Rockwell ja Zooey Deskhanel.

Lisätietoa pyyhepäivästä, Linnunrata -trilogiasta ja Douglas Adamsista osoitteista
http://www.towelday.kojv.net
http://www.linnunrata.tk
http://www.douglasadams.com

Essi Tapanainen  

Lehtiarvostelussa Demi


Tilaajien postilaatikkoihin ilmestyi tyttöjen lehti Demi viimeksi keskiviikkona 4.5.

Lehti sisälsi taas kerran paljon luettavaa. Juttuja löytyy moneen makuun ja aiheet ovat laidasta laitaan. Tässä arvostelussa tuomme esille kaksi eri näkökulmaa: kestotilaajan ja satunnaisen lukijan.

"Uusin Demi on mielestäni tavallista parempi, koska jutut ovat omaan makuuni. Vakiopalstat Megamokat ja Salainen palvelu tulee tietysti tavalliseen tapaan luettua. Lehden aiheena on pääosin kesä, jonka huomaa juttujen aiheista. Lehti esittelee kesän kuumimmat festarit, hyvät matkakohteet ja pääsemme myös tutustumaan tunnettujenkin ihmisten lempi matkailukohteisiin. Festari-osio on parhaasta päästä ja on kiva lukea aiheesta, koska itsekin aion suunnata kesällä kohti festareita.

Myös käyttäytymisopas juhliin on todella hyvä, koska ylioppilasjuhlat, konfirmaatiot ja kesähäät ovat aika monelle ajankohtaisia kesän aikana. Kannattaa lukea ja välttyä pahimmilta mokailuilta juhlissa. Mikään ei ole täydellistä, kuten ei tämä lehtikään. Risuja ehdottomasti mainoksista. Lehden sisällysluettelon voisi kätevästi siirtää aivan ensimmäiseksi koko lehdestä. On rasittavaa kahlata monta aukeamaa meikkimainoksia, ennen kuin pääsee käsiksi itse sisällykseen. Toinen ärsyttävä asia on juttu Mallikoulun Sinistä. Miksi tehdä juttu henkilöstä, joka ei edes voittanut kilpailua? Mieluummin olisin lukenut jutun, joka käsittelee Mallikoulun voittajan Suvin ensimmäistä työpäivää. Kokonaisuudessaan lehti on kuitenkin hyvää materiaalia!"
(Tilaaja: Nina)

"Tämän kuukauden Demi ei mielestäni liiemmälti poikkea aiemmista. Harkitsin viime kesänä Demin tilaamista, mutta päädyin pitkän pohdinnan jälkeen toiseen nuortenlehteen, Suosikkiin. Siinä on enemmän kirjoituksia artisteista ja näyttelijöistä. Demin jutut painottuvat lähinnä muotiin ja meikkeihin.

Pidän Megamokat- ja Salainen palvelu-palstoista ja muistakin, mihin lukijat saavat kirjoittaa omia kokemuksiaan. Megamokissa tosin vain mietityttää ovatko jutut todella tapahtuneita vai keksittyjä. Lehdessä parasta ovat yleensä hauskat vakiopalstat. Mainoksia on aivan liikaa. Juttu mallin työstä on luettava, Antti Tuiskun kirppariostokset eivät jaksa oikein kiinnostaa. Tämän kuukauden lehden paras puoli on ehdottomasti suosikkinäyttelijästäni Orlando Bloomista kirjoitettu artikkeli. Nythän Orlandosta kirjoitellaankin paljon, näyttelijän uusin elokuva Kingdom of Heaven valloittaa elokuvateatterit lähipäivinä. Julisteissa poseeraavat tällä kertaa Apulanta, Lindsay Lohan, Antti Tuisku ja Technicolourin Jimi. Kingdom of Heaven on myös julisteena. Lehteä jaksaa kyllä lueskella, mutta itse en siihen rahojani tuhlaisi tilaajana." (Satunnainen lukija: Miia)

Uusin Demi on siis ihan hyvä kummankin arvostelijan mielestä.

Nina Jääskeläinen ja Miia Löppönen

 

Hirviön uni


 Hirviön uni on Jugoslavialaissyntyisen Enki Bilalin sarjakuva-albumi. Se sijoittuu vuoteen 2026. Kertojana toimii 33-vuotias Nike Hatzfield, joka on saanut etunimensä kengistä. Tarina alkaa Niken muistellessa elämäänsä 18 päivän ikäisenä orpona sarajevolaisessa sairaalassa, vuonna 1993. Hän muistaa muutamaa päivää nuoremmat kohtalotoverinsa Amirin ja Leylan, jotka jäivät hänen laillaan orvoiksi heti synnyttyään. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään tietoa siitä, missä he ovat.

Bilal kuvaa tulevaisuuden maailman sekasortoiseksi paikaksi, jossa erilaiset mafia- ja terroristijärjestöt rajoittavat ihmisten elämää. Obscurantis Order - niminen liike sabotoi järjestelmällisesti kulttuuria ja tieteellistä työtä ja perustaa ns. puhdistajien harjoitusleirejä, joilla ihmisiä koulutetaan valvomaan ympäristöä tai vastaavaa, sitä ei oikeastaan selitetä sen tarkemmin. Maailma on ankea ja pahasti saastunut.

Sarjakuvassa seurataan vuoronperään Nikea, Amiria ja Leylaa. Amir matkustaa harjoitusleirille tyttöystävänsä kanssa. Leyla on astrofyysikko. Nike yrittää löytää heidät ja vältellä kaksoisolentoaan, joka hänestä on teetetty. Hän etenee muistoissaan yhä pidemmälle, tavoitteenaan muistaa ensimmäisestä elinpäivästään saakka. Kaikkeen liittyvät osittain elektroniset, kemialliset, virtuaaliset ja erittäin vaaralliset kärpäset, jotka tappavat uhrinsa vajaassa tunnissa tunkeutumalla ihon alle ja munimalla noin tuhat toukkaa pitkin uhrin selkärankaa, jonka jälkeen ne siirtyvät vatsasta rintakehän kautta kohti aivoja. Myös harjoitusleirien "puhdistajia" kontrolloidaan elektronisten kärpästen avulla.

Tarina on ennalta arvaamaton. Välillä on hankalaa pysyä kärryillä, koska erilaisia järjestöjä ja henkilöitä on paljon. Sarjakuva on synkkä, mutta siinä on myös toivonpilkahduksia, jotka tekevät siitä vähemmän ahdistavan. Kuvat ovat kauniita ja tarkkoja, kuin maalauksia.

Hirviön unella on myös jatko-osa, jonka nimi on 32. Joulukuuta. Olen kuullut huhuja kolmannesta osasta, mutta en vielä tiedä, milloin se ilmestyy.

Milla Poikolainen

Star Wars: Episode III * Sithin kosto


Tätä kyllä ollaan odotettu! Tähtien Sota *saagan viimeisessä puuttuvassa palasessa saadaan vihdoinkin tietää miten ja miksi lupaava jedin alku Anakin Skywalker joutui Voiman pimeän puolen houkuttelemaksi. Vihdoin saadaan tietää myös miksi Luke ja Leia joutuivat erilleen toisistaan ja miksi Yoda karkoitettiin syrjäiselle Dagobah-planeetalle. Kuulemma elokuva tulee olemaan kaikista synkin ja surumielisin koko saagasta.

Galaksi on heikko kolmen vuoden yhtä mittaisen sodan jälkeen. Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi ovat suuria sankareita galaksissa heidän taistellessaaan pahaa kreiviä vastaan. Anakin ja hänen salainen vaimonsa Padmé Amidala ovat olleet erossa monta kuukautta ja kun he viimein tapaavat, Padmé kertoo olevansa raskaana. Anakinille kummittelee kuva Padmésta kuolemassa synnytykseen ja jeditkin ovat tietoisia siitä. Anakinille annetaan tehtäväksi estää kauhukuvan toteutuminen keinolla millä hyvänsä, ja tämä ilmeisesti johtaa hänet Voiman pimeälle puolelle. Obi-Wanin täytyy kohdata padawaninsa henkeäsalpaavassa valomiekka-taistelussa.

Päähenkilöitä esittävät Ewan McGregor (Obi-Wan Kenobi), Hayden Christensen (Anakin Skywalker), Natalie Portman (Padmé Amidala) ja Christopher Lee (Kreivi Dooku). Elokuvan maailman ensi-ilta on 19.5.

Anni Poltinora   

Hääheila (The Wedding date)


Kat Ellis saa kutsun siskonsa häihin. Hän ei halua mennä sinne yksin säälittävänä sinkkuna, joten hän päättää palkata itselleen deitin, komean prostituoidun Nickin, seuralaispalvelusta. Toinen syy Nickin palkkamiseen on se että Katin ex-poikaystävä on häissä bestmanina. Kat on vieläkin aivan koukussa häneen, miehen dumpattua hänet kylmästi muutama vuosi sitten, ilman mitään syytä. Häät kestävät monta päivää polttareineen, harjoittelupäivällisineen, sekä tietenkin tanssitunteineen. Mutta päätyykö Kat lopulta yhteen exänsä kanssa, ja miten Nick osaa käyttäytyä Katin ”ei niin normaalin” suvun silmän alla?

Will & Gracesta tuttu Debra Messing esittää loistavan roolin Katina, ja esim. Kuka sanoo tahdon –elokuvasta tuttu Dermot Mulroney on syötävän suloinen Nickinä. Elokuvan on ohjannut Clare Kilner.

Elokuva ei jätä ajattelemaan, eikä siinä ole mitään syvällistä, mutta se on loistavaa ajanvietettä jos vain haluaa jättää aivot narikkaan. Itse tykkäsin kyseisestä elokuvasta, vaikka sen lopputulos oli ennalta-arvattava. Kuitenkin siinä oli hauskoja yksityiskohtia, ja siitä sai hieman hermolepoa aivoille.

Anni Poltinora

Uskonnollisuus nykyaikana


Mikä uskossa on niin hävettävää? Nimitykset kuten 'uskis', 'jeesushihhuli', 'hihhuli' ja 'jeesustelija' ovat kaikki halventavia. Mitä pahaa on ihmisissä, jotka uskovat johonkin, mitä eivät voi nähdä?

Ehkä tätä voitaisiin pitää hulluutena, mutta sama ilmiö on vallanut niin monia miljoonia ihmnisiä, että kai siinä pitää jotain todellistakin olla takana.

Mitä pahaa on Jeesuksen opetuksissa? Hänhän kehottaa ihmisiä rakastamaan toisiaan saman verran kuin itseään. "Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinenkin poski". Äärimmäistä uhrautuvaisuutta jonkin näkymättömän hyvän eteen. Mitä pahaa siinä on? Miksi heitä pitää haukkua ja parjata, tehdä rististä ivamerkkejä ja nimitellä?

Itse en usko Jeesukseen opetukseen, Jumalaan tai muuhunkaan vastaavaan, mutta silti voin kunnioittaa uskovien periaatteita. Ihmisiä, joiden periaatteina ovat usko, toivo ja rakkaus. He eivät tee pahaa kenellekään, eivätkä he siksi ansaitse ainakaan minun vihaani. Olen itsekin saanut kohdata niin paljon vihaa ja ennakkoluuloja, että voin aivan hyvin puolustaa näitä ihmisiä.

Meidän perheessä ei olla kovinkaan uskollisia. En tiedä mistä johtuen, mutta se ei vaikuta minun mielipiteeseeni. Nykyisin uskovaiseksi tunnustautuminen on hävettävää. Raamattua halvennetaan niiden ihmisten kuullen, jotka siihen uskovat. Tiedän sen siitä, että minulla on ystäviä, jotka ovat uskovaisia ja heitä on pilkattu uskontonsa vuoksi, esimerkiksi huutamalla "Raamattu kelpaa vain yhteen tarkoitukseen, vessapaperiksi!". Minusta on todella epämiellyttävää kuunnella tätä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, mitä eivät näe tai tunne. Uskovaiset tekevät niin, luottavat johonkin näkymättömään. Luottavat melkeinpä koko elämänsä tunnolla. Minä kunnioitan heitä ja toivon mukaan he myös kunnioittavat minua, kun olen kantani heille kertonut. Ajattelisivatpa ihmiset enemmän. He saisivat niin paljon aikaan, jos lakkaisivat luottamasta epäluuloihinsa.

Valeria Wiik

Viron reissu


Menimme Viron reissulle pääsiäisenä. Se oli kahden päivän reissu: olimme merellä yön ja maissa 4 tuntia. Sen jälkeen olimme taas päivän merellä. Kun pääsimme satamaan kello 14:00, reissu saattoi alkaa 18:00. Päästyäni laivaan menin suoraan RAY:n pelikoneiden ääreen. Parin tunnin kuluttua menin bailaamaan ja sen jälkeen nukkumaan. Heti aamulla menin ikkunalle ja katsoin, mitä näkyi. Siellä oli Citymarket ja kaikki muut kaupat. Sitten kiersin neljä tuntia kaikissa kaupoissa katselemassa hintoja.

Sen jälkeen lähdimme kotiin päin, mutta sitä ennen olin koko yön taas bailaamassa laivalla. Ja aamulla kello 11:00 olimme jo satamassa. Kotona olimme kello 15:00.

Jouni Ratilainen