Painovirheessä puhaltavat reformin tuulet - Painovirhe uudistuu

Nettilehti Painovirhe on joutunut ankaran sisäisen tutkimuksen alaiseksi. Äskettäin Korpilahdella, Mutasen leirikeskuksessa järjestetyssä Painovirheen sisäisessä ideoimistilaisuudessa syntyi läsnäolleiden toimittajien keskuudessa voimakas reformi-henki.

Kokouksen tarkoituksena oli kehittää Painovirheestä selkeämpi ja monipuolisempi nettilehti, mutta toimittajien päästyä valloilleen uudistamisen suuret rattaat lähtivät raivoisaan ja pysäyttämättömään kulkuunsa. Toimittajat toisensa jälkeen ideoivat ennennäkemättömiä uudistuksia lehden ulkoasuun ja sisältöön. Lehteen luotiin uusia pysyviä palstoja, vanhan pääkirjoituksen rinnalle. Uusia palstoja ovat Kuukauden esine, Linkkivinkki, Jatkokertomus ja Purnukan pohjalla. Nämä palstat pyrkivät tuomaan helpotusta ja sisältöä lehden lukiojoille! Lehden marraskuisessa numerossa loppuosakin lehden nuoresta toimittajakunnasta oli liittynyt kumouksellisellisten muutosten syviin riveihin. Ensimmäinen uudistunut Painovirhe on käsillä!

Nuorten ideoima ja kirjoittama nettilehti Painovirhe on päätetty uudistaa. Muutokset koskevat lähinnä sisältöä. Myös ulkoasu uusitaan, kunhan toimittajilta irtoaa aikaa. Lehteen on lisätty uusia palstoja lehden yhtenäisyyden lisäämiseksi. Uusia palstoja ovat Kuukauden esine, Linkkivinkki, Jatkokertomus ja Purnukan pohjalla, niistä voi ottaa selvää Painovirheen tästä numerosta. Myös toimittajakuvaukset on uusittu nykypäivää vastaavalle tasolle. Siellä on kuvaukset lehden tämän hetkisistä toimittajista. Siellä on myös toimittajien sähköpostiosoitteet palautetta ja yhteydenpitoa varten.

Kalle Matsinen

Arkkienkeli Oulussa

Näytelmä kertoo Oulussa asuvan rikkaan kauppiaan herra Schaggin perheestä ja heidän elämästään 1808-1809 vuoden Suomessa. Eletään aikaa jolloin ruotsalaiset sotilaat perääntyvät ja venäläiset tulevat tilalle. Molemmat vaiheet vaikuttavat herra Schaggin tyttärien miestenhankintaan, sillä osa sotilaista majoittuu heille.

Pääosassa näytelmässä on herra Schaggin kolmas tytär Leena, joka on kyläläisten mukaan menettänyt järkensä sen jälkeen, kun löysi kylän nuoren morsiammen Agnesin hukkuneena. Leena saa asua Schaggin pihapiirin rannassa sijaitsevassa majassa, ruokansa hän saa kerjäämällä perheeltään. Näytelmässä myös Leena haluaa löytää miehen ja onnistuukin sieppaamaan itselleen sellaisen sairaalan pihasta. Hoivattuaan miestä tarpeeksi kauan mies virkoaa ja Leena ajattelee, että mies on arkkienkeli Mikael, koska pohtii koko ajan onko taivaassa vai helvetissä. Ajan mennessä eteenpäin ehtii Schaggin perheessä tapahtua vaikka mitä ja Leenakin saa pojan, mutta kuitenkin arkkienkeli päättää lähteä pois Oulusta.

Näytelmä oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen kuvaus tuon ajan elämästä. Juoni ei ollut tylsä, eikä se myöskään polkenut paikoillaan. Lavastus oli erinomainen, sillä näyttämölle oli tehty pieniä vesialtaita ja lavalle rakennettu talo pyöri sen mukaan mitä se sillä hetkellä esitti. Näytelmän lavastuksessa oli otettu monia asioita huomioon ja mielestäni erittäin nerokkaasti oli toteutettu hautausmaa. Tietenkään näytelmä ei olisi ollut mitään ilman Sanna Hietalaa, joka esitti näytelmän Leenaa. Näytelmässä piristi se, että lavasteet ja näyttelijöiden puvut vaihtuivat jatkuvasti. Näytelmän sykähdyttävin kohta oli ehdottomasti se, kun kuvattiin kuinka Agnes oli hukkunut. Suosittelen näytelmää lämpimästi nuorillekin ja vielä ei ole myöhäistä käydä katsomassa sitä. Lauantaina 12.11.05 klo 19.00-> on Arkkienkeli Oulussa näytelmän viimeinen esitys, jonka vuoksi myös lippujen hintoja on alennettu seuraavasti: kaksi aikuista yhden hinnalla ja opiskelijat viisi euroa. Muistathan myös, että mihin tahansa näytelmään viimehetken liput maksavat vain viisi euroa.

Sirpa Pynnönen

Demi-päivä Jyväskylässä 8.10. -05

Vähän ennen kymmentä harhailin Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen pihalla ihan pallo hukassa. Missä ihmeessä se Demi-päivä oikein pidetään, mietin. Pelastuksekseni näin joitain opiskelijoita, jotka avuliaasti neuvoivat sen pidettävän aivan eri suunnalla kuin mitä olin. Kiitin ja lopulta löysin paikalle, ja menin ilmoittautumaan.

Ilmoittautuessani sain käsiini lapun jossa oli päivän ohjelma. Pian näin myös toimittajakollegani Ninan jonka kanssa menimme auditorioon, lapun ohjelman mukaan.

Marika Huovinen Demistä piti meille tervetuloa-tilaisuuden ja kertoi meille ettei kirjailija/toimittaja Jenni Pääskysaari pääsisikään pitämään luentoa itsetunnosta, mahataudin takia. Olin suruissani, sillä olin odottanut sitä kovasti. Pian kuitenkin suru sai väistyä, sillä saimme somat lumileopardikantiset muistikirjat jonka jälkeen meillä alkoi ihonhoito- ja meikkausluento. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja opastusta meikkauksen saloihin (vaikkakin täytyy myöntää, että suurin osa asioista olikin aika itsestään selviä tämän ikäiselle, mutta varmasti tarpeellisia hieman nuoremmille tytöille).

Tämän jälkeen menimme pikameikkiin, jossa kauneudenhoitoalan opiskelijat loihtivat meille tyylikkäät silmä- ja huulimeikit. Meikin jälkeen tuskin tunnistin itseäni samaksi ihmiseksi kuin aikaisemmin aamulla. Saimme myös ottaa oman valinnan mukaan joko pikkupeilin, kynsikoruja tai meikkisienen. Nina ja minä valitsimme kummatkin tyylikkäät kynsikorut. Seuraavaksi vuorossa olikin lounas, mutta välissä oli hieman luppoaikaa, joten päätimme Ninan kanssa tutustua aulassa oleviin infopisteisiin.

Ensin bongasimme Onlyn pisteen, jossa oli rekillinen tulevan syksyn ja talven muotia. Osallistuimme myös kilpailuun, jossa palkintona tietysti Onlyn tavaraa. Saimme kilpailulomakkeen palautettuamme, Onlyn kyniä, kynsiviilan ja rintamerkin. Sitten suuntasimme kynsienlakkauspisteeseen, jossa täydellisen värisillä lakoilla sitten lakkasimme kyntemme. Ennen lounasta kerkesimme käymään vielä Pandamyynnin / WWF:n pisteessä, josta haalimme laukkuun mm. söpöjä eläinkortteja, esitteitä jne.

Lounaaksi saimme erilaisia kolmioleipiä, hedelmiä, pillimehua ja maitokahvijuomaa, joita lähihoitajaopiskelijat olivat meille laittaneet. Söimme hyvällä ruokahalulla, minkä jälkeen käväisimme EF-kielimatkojen infopisteessä, ja mukaan tarttui taas vino pino esitteitä. Sitten menimme takaisin auditorioon, jossa meille pidettiin esitys tulevan kauden trendeistä. Samassa paikassa jatkui hiustenhoitoinfo, jonka jälkeen suuntasimme kohti pikakampausta, jonka meille tekivät kampaajaopiskelijat, ihanan tuoksuisilla Cutrinin tuotteilla. Ninalle laitettiin ranskanletti ja minulle kiharoita. Oli vaikea pitää näppejään erossa hiuksista sen jälkeen. Sitten menimme Demi-lukunurkkaukseen, jossa oli paljon uusia ja vanhoja Demi-lehtiä, joita oli mukava lueskella. Sieltäkin löytyi kilpailu, johon osallistuimme innolla.

Tämän jälkeen auditoriossa oli Maitotyttö Anna Viitasaaren pitämä luento ravinnosta sekä Jari Luukkosen (WWF) luento luonnonsuojelusta. Jäljellä olikin sitten enää päätöstilaisuus, jossa kilpailuihin osallistuneiden kesken arvottiin kivoja palkintoja, esim. laukkuja, huiveja, huppareita jne. Vielä ovella lähtiessämme saimme jättikokoiset Onlyn kassit, joista löytyi vaikka mitä ihanaa, esim. kynsilakkaa,huulikiiltoa, tuotenäytteitä, pastilleja, avainnauhoja, sun muuta kivaa. Päivä oli ihana, rentouttava, mielenkiintoinen, hauska sekä kokonaisvaltaisesti hemmotteleva kokemus !

Anni Poltinora

Ei nuorisotiloja!!

Tästä asiasta on jo puhuttu, mutta tässä on vielä yksi henkilö, jolla on sanasensa sanottavana asiaan.

Palokan alueella ei ole ollut nuorisotiloja aikoihin. Yökahvilat onneksi pelastavat tilannetta hieman. Viimeksi tilat olivat Urheilukeskuksessa, mutta rakennuksessa ilmaantui homeongelmia. Kalusteisiin imeytynyttä hometta ei voi poistaa eikä täten huonekaluja voida siirtää uusiin tiloihin. Mikäli Palokkaan sellaisia ikinä enää tulee.

Uudet nuorisotilat oli tarkoitus saada tämän vuoden loppuun mennessä. Oli aikomus rakentaa Palokan koulukeskukselle toinen viipalerakennus liian vähäisten tilojen takia. Vanhaan viipaleeseen olisi saatu nuorisotilat. Nuorten Ääni-markkinoilta anotut rahat jouduttiin luovuttamaan takaisin, koska suunnitelma ei toteunut. Eivätkö päättäjät ajatelleet lisätiloja tarpeellisiksi?

Palokkaan kuitenkin on suunnitteilla rakentaa uusi lukio. Silloin olisi mahdollista saada nuorisotilat. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nuorilla ei ole tapaamispaikkaa, joten he notkuvat kauppojen ympäristössä ja häiritsevät läheisten kerrostalojen asukkaita. Nuorisotilat olisivat todella tarpeen.

Miia Löppönen

Matka kohti Elizabethtownia

Cameron Crowen (Vanilla Sky, Almost famous) uusin tuotos Elizabethtown saapuu tulevana perjantaina valkokankaille. Hauska, koskettava ja ajattelemaan pistävä elokuva kertoo tarinan epätoivoisesta miehestä, pirteästä lentoemännästä, suvusta ja ennen kaikkea elämästä itsestään. Elokuvan pääosissa nähdään mm. Orlando Bloom, Kirsten Dunst, Susan Sarandon, Jessica Biel ja Alec Baldwin.

Tarina saa starttinsa siitä, kun suuren kenkäyrityksen työntekijä Drew Baylor(Bloom) onnistuu mokaamaan pahemman kerran työssään ja saa aikaiseksi yhtiölleen lähes miljardin dollarin kulut. Tästä hyvästä Drewille näytetään ovea ja mies on vaipumassa todelliseen epätoivoon. Ahdinkoa ei myöskään paranna se, että myös tyttöystävä antaa kenkää. Masentunut ja elämäänsä turhautunut Drew päättää lopettaa tuskansa veitsen ja kuntopyörän avuin, mutta ikävä puhelu saa ajatukset muuttumaan. Kun Drewin sisko kertoo isän kuolleen, on kaikki jo niin pilalla, ettei mies enää itsekkään tunnu käsittävän voiko yhdellä ihmisellä mennä näin huonosti. Tästä lähtee vauhtiin uskomaton matka kohti Elizabethtownia, pienen kylän asukkaita ja uusia tuttavuuksia.

Elizabethtown saa katsojan nauramaan sekä itkemään. Koskettavien kohtauksien lisäksi löytyy myös aimo annos huumoria ja yllättäviä käänteitä. Kerrankin näemme Orlando Bloomin jossain muussa, kuin historiallisessa elokuvassa. Tämä roolisuoritus on mielestäni herran parhaimpia ja myös Kirsten Dunst pääsee loistamaan roolissaan. Leffan musiikki on aivan loistavaa, kuultavissa on rockia, poppia ja hempeitä kitarasointuja. Kappaleet sopivat kohtauksiin enemmän kuin hyvin. Elokuvan oma soundtrack, Elizabethtown on myös pian kaupoissa ja se sisältää 15 upeaa kappaletta. Elokuvan huippukohtauksia olivat myös menneisyyteen palaavat kohtaukset Drewin lapsuudesta.Ilman niitä jotain olisi jäänyt todella puuttumaan.

Elokuvan jälkeen jäi yleisesti todella hyvä fiilis ja se sai ajattelemaan miten paljon koettavaa maailmassa on. Mielestäni kaikkien tulisi katsoa tämä elokuva, koska se sekä viihdyttää että pistää ajattelemaan omaa elämää ja mitä siltä haluaa.

Nina Jääskeläinen

Jatkokertomus

Aulis, toisen vuoden fysiikan opiskelija, istui Mexicon lentokentällä ja katseli kadulla tuulessa kieppuvaa paperipussia. Hänen otsansa oli vääntynyt keskittyneeseen kurttuun ja huulet muodostivat äänettömiä epämääräisiä sanoja.
- Isi, tuo on ihan hullu. Kato, se puhuu itsekseen, vaaleanpunaiseen kesämekkoon pukeutunut tyttö sanoi ja nyki isänsä paidanhihaa.

Aulis vilkaisi tyttöä hölmistyneenä. Sitten hän katsoi ranteessaan olevaa digitaalikelloa, napautti jalallaan pari kertaa lattiaa ja huokaisi. Lento Madridiin oli myöhässä. Matkustajia ei päästetty terminaaliin tai sieltä ulos, koska tullin ohi oli livahtanut epäilyttävä kiinalainen, jolla oli epäilyttävä muovikassi. Aulis huokaisi uudestaan.

Viime jouluna Auliksen äiti oli antanut hänelle lahjaksi matkalahjakortin, koska hänestä tuntui, että tämä vietti liikaa aikaa kotonaan.

Matkatoimistossa liituraitapukuun pukeutunut vaaleahiuksinen virkailija oli vakuuttanut hänelle, että Meksiko oli tällä hetkellä huippumuodikas maa ja ehdottomasti suoistuin turistikohde.
- Siellä käyvät kaikki, nainen oli selostanut innostuneesti ja tunkenut hänen käsiinsä erilaisia matkaesitteitä.
Aulikselle oli käynyt vieläpä niin onnekkaasti, että juuri seuraavalle viikolle oli järjestetty seuramatka Meksikoon ja se tarvitsisi kipeästi vielä yhden matkustajan onnistuakseen. Aulis kerkeäisi vallan hyvin mukaan, jos hänen passinsa oli vain kunnossa, ja jos ei ollut, sekin oli järjestettävissä.
- Ja bonuksena tarjoamme teille vielä ikimuistoisen ostospäivän Madridissa ennen paluutanne Suomeen, matkatoimistovirkailija hymyili maireasti.

Aulis havahtui ajatuksistaan, kun nuori meksikolainen mies naputti häntä olkapäähän.
- Madrid? Madrid? hän kysyi ja napautti uudestaan Auliksen olkapäätä ja viittoili terminaaliin päin.
- Yes, yes, Aulis sanoi ja nyökytteli päätään. Hän oli menossa Madridiin, ikävä kyllä.

Mies näytti ilahtuneelta ja alkoi puhua hänelle innostuneesti espanjaa. Samalla hän yritti tunkea Auliksen käteen pientä metallista rasiaa. Aulis katsoi sitä ja huomasi, että sen kannessa oli Neitsyt Marian kuva.

Hän kieltäytyi ottamasta rasiaa vastaan, jolloin mies ojensi hänelle paperilapun, johon oli kirjoitettu horjuvaa englantia. Aulis otti paperin ja luki sen. Meksikolainen mies halusi hänen vievän rasian isoäidilleen Madridiin. Paperin alakulmassa oli osoite. Aulis pudisteli vinhasti päätään ja tyrkkäsi rasian takaisin meksikolaiselle. Mies näytti harmistuneelta ja yritti taas selittää hänelle jotakin.

-Madrid, Madrid, hän hoki ja esitti kädet levällään lentokonetta. Hän hypähti kyykkyyn ja osoitti isoäitinsä nimeä paperilapussa.

Aulis tunsi itsensä äärimmäisen typeräksi. Meksikolainen ei tahtonut luovuttaa. Hän pyörähteli Auliksen ympärillä, nyki tätä olkapäästä ja valahti polvilleen anelemaan. Lopulta, Auliksen suureksi helpotuksesi, matkustajia alettiin laskea sisälle terminaaliin. Nähdessään Auliksen kokoavan tavaroitaan ja asettuvan jonoon meksikolainen alkoi käydä epätoivoiseksi. Juuri kun Aulis oli ojentanut passinsa virkailijalle, mies tarttui häntä vielä viimeisen kerran olkapäästä, sujautti Neitsyt Marian hänen taskuunsa ja katosi lentokentällä olevien ihmisten joukkoon. Virkailija palautti Auliksen passin ja toivotti hyvää matkaa.

Essi Tapanainen

Kuukauden esine

Tämän kuukauden esine on melkeinpä aina silloin mukana kun sitä ei tarvitse. Tallustaessasi kaatosateessa manailet itseksesi sateenvarjoa, joka roikkuu eteisen naulassa.

Näin harmaana sadepäivänä kannattaa erottua edukseen ja napata matkaan värikäs varjo. Tietenkään elegantissa mustassa varjossakaan ei ole vikaa. Ei sitä koskaan tiedä vaikka sateessa, varjo silmillä törmäisi unelmien mieheen/naiseen.

Tietenkin varjolla voi myös hätistää epämukavat tunkeilijat loitommalle. Tuulisella säällä voit leikkiä Maija Poppasta ja nousta varjollasi ilmaan. Jos vettä nousee polviin asti, saat varjostasi kätevän veneen.

Varjosi kanssa voit toivoa, milloin pisarat muuttuvat lumeksi ja voit vaihtaa varjon pulkkaan.

Kikka Kupsa

Kuukauden linkkivinkkaukset

Jos olet kyllästynyt surffailemaan päivästä toiseen tutuilla sivuilla, painovirheen väki suosittelee näitä:

Kuka on kyllästynyt selailemaan MAOL- taulukon sivuja tajuamatta niistä yhtään mitään! Nämä MAOL:n kadonneet sivut selkiyttävät varmasti kemian, fysiikan ja matematiikan tuntejasi.
http://aanet.daug.net/misc/MAOL,%20kadonneet%20sivut.pdf

Mitä elämä olisikaan ilman naista? Tämä hauska sarjakuva kertoo sen ja tulet nauramaan kippurassa:
http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/1.shtml

Oletko pöytälaatikko runoilija, etkä uskalla näyttää runojasi kellekään, mutta palat halusta kuulla rakentavaa kritiikkiä? Tälle sivustolle voit luoda oman nimimerkkisi ja esiintyä ihan anonyymista sekä kommentoida muiden runoja. Jos oma runosuoni ei syki voit toki selailla muitten runo:
http://www.rakkausrunot.fi

Oletko fanaattinen kahvin vastustaja? Täältä sivusta löydät kaltaisesi. Ne taas jotka rakastavat kyseistä ainetta saavat hyvät naurut.
http://www.geocities.com/eikahvia/

Miehet! Täältä löydät vinkit naisen onnelliseksi tekemiseen.
http://www.dropa.net/muut/nainen-onnelliseksi.jpg

Kaiken maailman nippelitiedot löytyy täältä. Tiedätkö paljon kuluttaa pään seinään hakkaaminen?
http://www.jaakari.net/nippeli.php

Kikka Kupsa

Purnukan pohjalla: Puuronjämäsämpylät (parisenkymmentä kappaletta)

5 dl nestettä (esim. maitoa tai vettä)
aamupuuron jämät
1 pala hiivaa tai 2 pussia kuivahiivaa
suolaa
jauhoja
öljyä tai margariinia

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi, liuota hiiva ja lisää puuronjämät. Kaada sekaan reilu teelusikallinen suolaa. Lisää jauhoja, kunnes taikina on kimmoisaa ja kiinteää ja tarttuu kulhon reunoihin. Jauhoista ainakin puolet tulisi olla vehnäjauhoja. Esimerkiksi ruis-, ohra- ja grahamjauhot sekä leseet ja siemenet tuovat sämpylöihin erilaista makua ja rakennetta - sekä ravintoarvoa. Lisää taikinaan loraus, noin puoli desilitraa, öljyä ja vielä hieman jauhoja, vaivaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista ja kohota puolisen tuntia. Taikina kohoaa parhaiten vedottomassa tilassa, kuten mikroaaltouunissa, pesualtaassa, jonka pohjalla on lämmintä vettä tai vain liinalla peitettynä pöydällä (ei ikkunan edessä!).

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, ja pyörittele sämpylöistä vähän nyrkkiä pienempiä palleroita. Kohota pellillä liinan alla kunnes uuni on lämmin ja paista 10-15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vaikkapa juuston ja tuoreen kurkun kanssa, tai pakasta vastaisuuden varalle. Sämpylät ovat aika täyttäviä ja ruokaisia, eivät mitään "pullamössöhöttösämpylöitä".

Aikaa kuluu reilu tunti ja raaka-aineista luultavasti kaapista löytyy kaikki muu paitsi hiiva, joka maksaa n. 20 senttiä.

Tytti Matsinen