Nauttikaa syksystä ja sen eri väreistä!

Syksyn saavuttua voimme nauttia luonnon tarjoamasta väriloistosta. Puut ja pensaat hehkuvat erilaisissa punaisen, ruskean ja keltaisen sävyissä. Nyt syksyllä onkin oiva tilaisuus yhdistää lenkkeily ja värikkäistä maisemista nauttiminen. Jyväskylän kaupunkin tarjoaa asukkailleen muunmuassa luonto- ja kuntopolkuja. Kaikkein parasta näissä eri poluissa on se, että ne ovat ainakin (vielä) ilmaisia.

Tourujoen luontopolku on keskikaupungin helmi Harjun ohella, nimittäin se sijaitsee ihan Tourujoen vieressä. Luontopolku on vain 700 metriä pitkä, mutta paikoitellen polulla on isoja korkeuseroja. Ainakaan Tourujoen luontopolulta ei voi eksyä, sillä melkein koko matka kuljetaan laudoista tehtyä ”tietä” pitkin. Joten tottumatonkin luonnossa liikkuja voi aloittaa kyseiseltä luontopolulta tutustumisen syksyiseen luontoon.

Sateen jälkeen ei kuitenkaan heti kannata mennä luontopolulle, sillä laudat voivat olla märkinä liukkaita ja maa mutaista. Luontopolku sijaitsee melkein kokonaan suojelualueella ja senpä takia osa puista on todella vanhoja ja lahoja, joten kovin tuulisella säällä luontopolulle ei kannata mennä. (Alueella puun kaatumisvaara!) Itse kävin kävelemässä polun tuulisten päivien jälkeen ja yksi puu oli todellakin kaatunut poikittain polulle.

Reitin varrelle on tehty info kylttejä eri puulajikkeista ja muista kasveista, joita alueella esiintyy. Tosin kaikkia ei välttämättä näe lukea, sillä kyltit ovat joutuneet osittain ilkivallan uhreiksi.

Jyväskylän kaupungin ympäristöosaston sivuilta löytyy kaupungin luonto- ja kuntopolkujen kuvailut, sijainnit ja tarkemmat kartat alueista. (Osoite on http://www.jyvaskyla.fi/ymparisto/polut/)

Suosittelen luontopolkujen kokeilemistä, sillä välillä on hyvä irrottautua kaikesta kiireestä ja lähteä kirpeän raikkaaseen ulkoilmaan. Luontopolut ovat hyvä paikka rentoutua, sillä näkyvillä ei ole ainoatakaan autoa tai taloa. Tosin Tourujoen luontopolulle voi välillä kantautua kaupungin ääniä.

Sirpa Pynnönen

Kuinka selvitä syysflunssasta?

Syksy on tunnetusti flunssa-aikaa. Niin kaupoista, busseista kuin koululuokistakin löytyy aina joku, joka töräyttelee väsyneesti nenäliinapapereihinsa ja popsii yskänpastilleja toisensa jälkeen. Flunssa on usein vaaraton, mutta viheliäinen tauti. Jos flunssalta mielii välttyä, kannattaa kuunnella äitiä. Lämpimästi pukeutuminen tuskin on haitaksi ja kaikkien C-vitamiinipitoisten elintarvikkeiden kuten hedelmien ja tuoremehujen nauttiminen voi vielä pelastaa flunssan kuristavalta otteelta. Onneksi flunssaa on sairastettu ennenkin ja erilaisten kotikonstien väitetään edelleen toimivan. Seuraavia isoäitisikin saattaisi suositella.

Sipuli on avainsana kaikkeen. Sitä voi niin haistella, maistella kuin tunnustellakin. Perinteinen nuhaa ja yskää helpottava lääke on sipulimaito. Se kuulostaa karmivalta, mutta on monien mielestä yllättävän maukasta. Sipulimaidon valmistus käy helposti. Kolmasosa mukista täytetään sipulin palasilla ja päälle kaadetaan kiehuvaa maitoa. Sipulimaitoa voi makeuttaa hunajalla, jolla väitetään olevan antiseptisiä vaikutuksia. Jos sipulimaidon nauttiminen kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta, voit myös valmistaa hunajavettä, joka koostuu siis kiehuvasta vedestä ja siihen sekoitetusta hunajasta. Allekirjoittaneellakin testattu ja varmasti toimiva keino tukkoiselle nenälle on sukkaan piilotetut kuoritut valkosipulinkynnet. Kun illalla menet nukkumaan ota sipulisukka viereesi ja nuku hyvin. Kankaaseen käärittyjä valkosipulin kynsien tunkeminen korviin sanotaan myös auttavan.

Käheään kurkkua varten voit kurlata vettä, johon on sekoitettu teelusikallinen omenaviinietikkaa. Myös suolaveden kurlaaminen voi auttaa. Höyryhengitys on ehkä flunssan hoitokeinoista tunnetuin. Yli puolentunnin höyryhengittely ei kuitenkaan ole suositeltavaa, eikä edes tarpeellista. Juominen on flunssassa aina tärkeää. Sipulimaidon ja hunajaveden lisäksi voit kokeilla kamomillateetä ja mustaherukkamehua. Mustaherukat sisältävät runsaasti c-vitamiinia ja ovat bioflavonoideineen terveellisempiä kuin esimerkiksi appelsiinimehu.

Sen jälkeen kun olet tunkenut valkosipulinkynnet korviisi, nauttinut lasillisen sipulimaitoa ja kurlannut omenaviinietikkavettä voit viimeisenä huolehtia jaloistasi. Jalkojen kylmyys supistaa verisuonia ja sen heijastusreaktiona väitetään supistuvan myös ylempien hengitysteiden ja limakalvojen verisuonet. Viimeistään nyt on siis aika kaivaa villasukat kaapinpohjalta ja hautautua peiton alle odottamaan tervehtymistä.

Lähteet:
http://web.tukholma.net/tallaviikolla/terveysartikkelit/flunssa.asp
http://www.flunssa.com/hoito.html
Toivo Rautavaara: Miten luonto parantaa

Essi Tapanainen

Kahden äidin lapsena sotivassa maailmassa

Klaus Härön kotimainen uutuuselokuva Äideistä parhain kertoo 9-vuotiaan Eeron tarinan ja pohjautuu löyhästi Heikki Hietamiehen samannimiseen kirjaan. Kun sota syttyy ja Eeron isä kaatuu taisteluissa, romahtaa perheen äidin maailma täysin. Eero olisi valmis ottamaan miehen vastuun ja hoitamaan äitiään, mutta äidin mielestä on parasta, että Eero lähetetään turvaan - Ruotsiin. Aikuisten päätöksiä on joskus vaikea ymmärtää ja Eero toivookin pääsevänsä takaisin kotiin.

Alku uudessa maassa on hankala; ruotsin kieli on Eerolle vieras ja uuden perheen äiti on kylmä ja etäinen. Eero suunnittelee pakoa takaisin Suomeen ja odottaa kirjettä äidiltään, mutta Suomesta saapuvat kirjeet on osoitettu aina uuden perheen Signe-äidille, ja Eerolle osoitetuissa kirjelapuissa äiti toivoo, että Eero on uudessa kodissaan onnellinen.

Kun sota aikanaan loppuu ja Eero palaa muiden lasten mukana kotiin, ei mikään ole kuin ennen. Uusi koti kaupungissa, pelko uudesta hylkäämisestä ja ikävä takaisin Ruotsiin kalvavat, eikä puhekumppania tunnu löytyvän.

Näyttelijät on valittu huolella, etenkin pääosan esittäjän, Topi Majaniemen, roolisuoritus on vakuuttava. Pitkät ruotsinkieliset kohtaukset sujuvat ongelmitta, vaikkei poika ole opiskellut ruotsia päivääkään. Elokuva on visuaalisesti hyvin toteutettu, ero sotaa käyvän Suomen ja yltäkylläisyydessä elävän Ruotsin välillä käy ilmi jo pelkistä kuvista.

Elokuva kertoo pitkään vaietusta aiheesta, sotalapsista, realistisesti ja kaunistelematta. Tarina on kerrottu lapsen silmin, mutta kuitenkin niin, ettei tunteita ja ongelmia vähätellä. Lapsi ymmärtää ja pohtii kenties enemmän kuin aikuiset osaavat ajatellakaan! Suosittelen lämpimästi elokuvaa kaikille: se on sivistävä katsaus maamme historiaan. Elokuva on saanut kansainvälistä huomiota filmifestivaaleilla ja on valittu Suomen edustajaksi Oscar-gaalaan.

Sotalapsista ei ole aikaisemmin tehty fiktiivistä elokuvaa, mutta tarinoille on varmasti tilausta. Suomesta lähti Toisen Maailmansodan aikana noin 70 000 lasta sotalapsiksi pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan, ja heistä arviolta noin 15 000 ei koskaan palannut synnyinmaahansa.

Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 30.9.

Tytti Matsinen

Anna rannekkeen vaikuttaa

Hyväntekeväisyydestä on tullut yhä vain helpompaa. Nykyisin useat järjestöt ovat alkaneet myydä muutaman euron maksavia kantaa ottavalla lauseella varustettuja rannekkeita. Elämä lapselle -rannekkeen eli ns. skidihelpparin avulla voi tukea pitkäaikaissairaita lapsia, ja lokakuusta alkaen Syöpä.net -verkkokaupasta on mahdollista ostaa Syöpäsäätiön oma Roosa-nauha. "Elämä jatkuu" -iskulauseella varustetun nauhan tuotto menee suomalaisen rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Rannekkeet eivät ole pelkästään järjestöjen ovela mainoskikka saada ihmiset osallistumaan hyväntekeväisyyteen vaan niillä pystytään myös vaikuttamaan.

Valkoinen Make poverty history eli suomeksi Tee köyhyydestä historiaa -ranneke on osa maailmanlaajuista köyhyydenvastaista kampanjaa.
Kesällä mm. Ylen kanavilla oli mahdollista nähdä tyylikkäästi toteutettu videoklippi, jossa maailman huipputähdet muusikoista näyttelijöihin napsauttivat sormiaan kolmen sekunnin välein. Tällä he tahtoivat näyttää konkreettisesti sen tosiasian, että Afrikassa kuolee ihminen joka kolmas sekunti. Tämän jutun lukemiseen menee arviolta noin yksi minuutti. Siis siihen mennessä kun olet päässyt tämän jutun loppuun, Afrikassa on kuollut n. 20 ihmistä. Videoklippi on osa Make poverty history -kampanjaa ja sen voi edelleen nähdä esimerkiksi kampanjan suomenkielisillä nettisivuilla osoitteessa www.makepovertyhistory.fi.

Make poverty history-kampanjan tunnuksen eli valkoisen rannekkeen avulla vaaditaan mm. oikeudenmukaista kauppaa, lisää kehitysapua ja kehitysmaiden velkojen anteeksi antamista. Tavoitteena on vedota eteenkin maailman rikkaisiin G8-maihin, joihin kuuluvat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Japani, Venäjä ja monet Euroopan valtiot.

Valkoisen rannekkeen voi tilata järjestön nettisivuilta 2 euron hintaan, mutta sen voi tehdä myös itse. Tärkeintä on, että näyttää päättäjille olevansa mukana kampanjassa köyhyyttä vastaan.

Ulkomaalaisista julkisuuden henkilöistä valkoista ranneketta kantavat mm. Brad Pitt, U2-yhtyeen keulahahmo Bono, Hugh Grant, Cameron Diaz, Coldplayn Chris Martin ja Kylie Minogue. Suomalaisista valkoinen ranneke koristaa mm. Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgrenin, Mariskan ja Axl Smithin kättä.

Kampanjan Internet-sivuja:
www.makepovertyhistory.org
www.makepovertyhistory.fi
www.whiteband.org

Essi Tapanainen

Pienikin summa on suuri apu

Tänä vuonna nälkäpäiväkeräys järjestettiin 25. kerran. Idea keräykseen sai alkunsa ajatuksesta olla syömättä päivään ja lahjoittaa säästetyt varat nälkää näkevien auttamiseksi. Vuosien aikana keräykset ovat tuottaneet 53.5 miljoonaa euroa (luvussa ei ole tämän vuoden keräystuottoa).

Tänä vuonna teemana on naisten ja lasten terveys. Kampanjassa kiinnitetään erityisesti huomiota puhtaan veden ja hygienian merkitykseen. Naisten ja lasten terveyden parantaminen on myös osa YK:n uuden vuosituhannen tavoitetta, jolla pyritään poistamaan köyhyys kehitysmaista. Nälkäpäivä keräyksen kohteita ovat esimerkiksi Darfurin pakolaisleirit Tsadissa sekä Punaisen Ristin terveysohjelmat Mosambikissa, Myanmarisssa ja Pohjois-Koreassa.

Nälkäpäivä varat menevät Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta rahoja käytetään tuleviin tarpeisiin. Apua ovat jo saaneet mm. tsunamin uhrit ja sisällissotien pakolaiset. SPR auttaa myös meillä Suomessa äkillisiin onnettomuuksiin joutuneita ihmisiä, kuten tulipaloissa ja tulvissa kotinsa menettäneitä. SPR on myös auttanut Myyrmannin pommi räjähdyksissä ja konginkankaan linja-auto onnettomuuksissa loukkaantuneita sekä menehtyneiden omaisia.

Pienikin summa on suuri merkitys. Esimerkiksi 90 sentille saa melkein neljä kiloa vehnä- tai maissijauhoa, saippua palan tai litran ruokaöljyä. Malaria lääke yhdelle ihmiselle maksaa vaan euron. Lämpimän huovan päälleen saa neljällä eurolla. Hygieniapaketti perheelle kuukaudeksi tekee 10 euroa. Joka vuosi aikaansa antamassa mukana on ollut tuhansia vapaaehtoisia kerääjiä. Tänä Vuonna mukana oli 20 000 vapaaehtoista kerääjää. Tästä joukossa oli myös paljon nuoria kerääjiä.

Miksi emme lahjoittaisi vähästämme niille, joilla ei ole sitä vähääkään? ”Lahjaksi olette saaneet niin lahjaksi antakaa.”

Kikka Kupsa

Mystery Club – Siepattu

Fiona Kellyn kirjoittamassa kirjasarjassa Mysteri Club:ssa ovat päähenkilöinä Willow Dalessa asuvat urheilullinen Tracy, tuleva journalisti Holly ja ratsastusintoilija Belinda. Yhdessä nämä kolme erilaista tyttöä muodostavat Mysteerikerhon.

Sarjan kuudes osa, Siepattu, on julkaistu Suomeksi vuonna 1995. Tracyn amerikkalainen serkku on tulossa käymään Willow Daleen. Mutta kun mysteerikerholaiset menevät juna-asemalle tätä vastaan, ei Judy nousekaan junasta, eikä edes seuraavasta. Myöhemmin samana päivänä Judylta tulee omituinen puhelinsoitto, jossa hän kyselee koirasta, jonka tietää kuolleen. Tracy alkaa epäillä, ettei kaikki ole kohdallaan. Tracyn epäilykset vahvistuvat, kun hänen kotiinsa murtaudutaan. Kaikki paikat on pengottu, mutta mitään ei ole viety. Yömyöhällä Tracyn tullessa kaupasta, hänen viereensä pysähtyy auto. Tracy pääsee sieppaajia pakoon. Mutta onko Judylla ollut yhtä hyvä tuuri?

Kirjassa on jännitystä ja juonenkäänteitä, mutta jotkin juonenkäänteistä on varsin helppo arvata ennalta. Tytöt joutuvat pulaan, mutta pelastautuvat melko helposti. He tekevät tutkimuksiaan oma-aloitteisesti, mutta ehkäpä olisi kuitenkin parempi kertoa poliiseille, eikä rynnätä suin päin vaaraan. Tällaisissa kirjasarjoissa ihmetyttää aina, miten yksi henkilö tai ryhmä voi niin monta kertaa lyhyessä ajassa sotkeutua rikoksiin.

Kirja ei ollut laadukkain mahdollinen, mutta kyllä sen lukea jaksoi.

Miia Löppönen

Ihmemies MacGyver - ruudussa taas

Sub Tv aloitti pitkän tauon jälkeen näyttämään taas vanhaa klassikkosarjaa, Ihmemies MacGyveria. Richard Dean Andersonin tähdittämä sarja kertoo mukavasta ja rehdistä kaverista, jokapaikanhöylä MacGyverista. MacGyver työskentelee Pete Thorntonin (Dana Elcar) alaisena Phoenix-säätiössä. Osin työnsä vuoksi hän joutuu moneen pahaan pulaan ja kiipeliin, mutta kekseliäisyytensä, ja usein myös ilmastointiteipin sekä linkkuveitsen avulla, hän selviytyy niistä.

Lähes joka jaksossa MacGyver joutuu tekemisiin erilaisten rikollisten kanssa, joista hän ottaa joka kerta voiton. Monesti rikollisten mukana on MacGyverin "päävihollinen", Murdoc (Michael Des Barres).

MacGyverin apuna taas on Pete Thornton ja lentäjä Jack Dalton (Bruce McGill). MacGyver oli jaksopohjainen ihmemies-sarja, eli jaksot eivät liittyneet toisiinsa, toisin kuin uudemmat kollegansa, kuten John Doe ja Kameleontti.

Ainoa mysteeri MacGyverissa on etunimi. Sitä ei lausuttu kuin muutamassa jaksossa. Kaikissa ohjelmassa esitetyissä papereissa, henkilökorteissa yms. MacGyverin etunimi on peitetty esim. sormella. Vaikka sarja on tehty melkein kokonaan ennen syntymääni, olen varttunut MacGyverin uusintojen parissa.

MacGyveria tehtiin 7 tuotantokauden ja kahden elokuvan verran. Tämän vuoden alussa Yhdysvalloissa julkaistiin ensimmäinen tuotantokausi DVD:llä, eikä kauaa tarvitse varmasti odottaa että hän saapuu myös Suomeen levyboxin muodossa.

Kalle Matsinen

Hip hei hutsu

Saavuin hip hei hutsu-elokuvan katselmukseen Keski-Suomen elokuvakeskukseen avoimin mielin. Olin mitä mainioimmalla tuulella, kunnes näin yleisön koostuvan enimmäkseen keski-ikäisistä naisista. Ei siinä mitään, ajattelin, kyllähän tämä vielä menee. Seuraavaksi havaitsin keski-ikäisen yleisön joukossa keski-ikäisen liikunnanopettajani. Ajattelin kestäväni kuin mies. Lopullinen isku, uskonnonopettajani istumassa liikunnanopettajani vieressä, oli murtaa minut.

Mutta itse elokuva sai ajatukseni pois omasta ahdingostani.Hip hei hutsu kertoo 13-vuotiaasta Sofista, joka on juuri siirtynyt yläasteelle. Hän on kiinnostunut koulun suosituimmasta pojasta, ja menee puhumaan tälle oma-aloitteisesti. Pojan kotibileissä Sofi juo liikaa ja sammuu. Poika ja tämän kaverit ottavat hänestä nöyryyttäviä kuvia, jotka leviävät koulussa jo seuraavana päivänä. Sofi ei muista tapahtumasta mitään. Ystävät kääntävät hänelle selkänsä, poika kavereineen nimittelee huoraksi ja käy käsiksi koulun käytävillä, juorut leviävät. Kaikista eniten minuun vaikutti kohtaus, jossa poikajengin suurin kusipää kouraisee Sofia jalkovälistä keskellä ruokalaa ja näiden kahden välille syntyy tappelu. Opettajat erottavat osapuolet toisistaan, miesopettaja kehottaa poikaa istumaan aloillaan, naisopettaja vie Sofin tyhjään luokkahuoneeseen pitääkseen valaisevan oppitunnin siitä, kuinka poikien lähentelyyn kuuluu suhtautua: kiitollisesti. ”Se on vain merkki siitä, että hän pitää sinusta”, opettaja toteaa.

Elokuvan aihe on hyvin tärkeä. Tiedän omastakin kokemuksesta, että joidenkin mielestä huorittelun syyksi riittää se, että kohde on tyttö. Pojat huorittelevat tyttöjä, tytöt toisiaan. En tiedä, kuinka ihmisten asenteet saataisiin muuttumaan, mutta ne pitäisi saada muuttumaan.

Milla Poikolainen

Demi-päivä Jyväskylässä 8.10.

Demi-päivä vihdoin Jyväskylään! Jos meikki- ja trendivinkit kiinnostavat, suuntaa 8.10 Sosiaali- ja Terveysalan oppilaitokseen. Juttuja myös ihon oikeasta hoidosta, luonnonsuojelusta ja ravinto- ja terveysasioista. Päivän hintaan kuuluu valintasi mukaan silmä- tai huulimeikki sekä pikakampaus. Paikalla myös Kompassi- kirjan kirjoittaja Jenni Pääskysaari, joka kertoo itsetunnosta.

Aika ja paikka: Lauantai 8.10.2005 klo 10.00 - n. 16.00
Osoite: Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan oppilaitos
Keskussairaalantie 21, 40620 Jyväskylä

Osallistumismaksu: 29 EUR/hlö, sisältää päivän luennot, jaettavan opas-
materiaalin, kevyen lounaan sekä tuotenäytekassin.
Maksuohjeet saat ilmoittautumisen yhteydessä (voit maksaa myös paikan päällä).

Ilmoittautuminen on sitova ja se täytyy tehdä 6.10.05 mennessä - kerro nimesi ja osoitteesi (alle 18 v. lisäksi huoltajan nimi ja osoite)

sähköpostilla: demipaiva@a-lehdet.fi
puhelimitse: 09-759 6648 / Päivi Ahonvala (arkisin klo 9.00-13.00)
tekstiviestillä: 050-414 4648 / Päivi Ahonvala

Lisätietoja: www.demi.fi/demipaiva2