Poliittista toimintaa myös nuorille

Kunnallisvaalien alla myös nuoria äänioikeutettuja kosiskellaan äänestämään. Monelle politiikka on kuitenkin vierasta, eikä äänestämiseen oikein uskota. Moni nuori ajattelee, ettei yhdellä äänellä ole vaikutusta, mutta yksittäisistä äänistä kasvaa nopeasti merkittävän suuri määrä, joka vaikuttaa äänestyksen tuloksiin. Politiikkaan on kuitenkin mahdollista tutustua jo ennen äänestysikää, poliittisten nuorisojärjestöjen kautta.

Keski-Suomessakin toimii usean eri puolueen nuorisojärjestöjä, joiden toimintaan ovat kaikki tervetulleita tutustumaan. Nuorisojärjestöt järjestävät toimintaa etupäässä 15-30 -vuotialle. Ikähaitari on suuri, mutta niin ovat aktiviteetitkin: esimerkiksi Kokoomusnuoret järjestävät yritysvierailuja, keskustelutilaisuuksia, erilaisia koulutuksia ja kerran vuodessa matkan eduskuntaan. Täysi-ikäisille on myös Porvarit Bissellä -tilaisuus kerran kuukaudessa, jossa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista tapahtumista. Jyväskylän Keskustanuoretkin ovat ottaneet tavoitteekseen, että kaikille ekäryhmille on tarjolla jotain "järjestöllistä" ja jotain "poliittista".

Monille politiikasta kiinnostuneille nuorille saattaa tulla yllätyksenä, että on olemassa järjestöjä, jotka organisoivat toimintaa myös nuorille. Tietoa saa kuitenkin Internetistä ja puolueiden kotisivuilta hyvin ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan.

Tytti Matsinen  

Politiikka kiinnostaa nuoria "normaalissa määrin"

Kysyimme neljältä 17-vuotiaalta jyväskyläläiseltä onko päivän politiikka heidän sydäntään lähellä. Haastateltavista Sini ja Milja löytyivät kaupungin keskustasta, Saimi ja Jaakko Jyväskylän Normaalikoululta.

Kysyimme kaikilta seuraavat kolme kysymystä:
1. Nimesi ja ikäsi?
2. Oletko kiinnostunut politiikasta?
3. Miksi olet / et ole?

Kysymysten lisäksi nuoret innostuivat kertomaan omasta kannastaan hieman enemmänkin. Sekä Sini että Saimi kokivat politiikan toimivana vaikutuskeinona myös omaa itseä koskeviin asioihin että yhteiskunnallisiin päätöksiin, mutta Miljan ja Jaakon mielestä politiikka ei ole kunnollinen keino vaikuttaa.

Keskustelua heräsi myös siitä, tulisiko jo 15 -vuotiaille antaa äänioikeus kunnallisvaaleissa ja äänestäisivätkö nuoret itse, jos heillä oikeus olisi. Yleisesti he olivat kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen 18 ikävuoden raja on sopiva, mutta he kyllä äänestäisivät jos voisivat. Kyselyä tehdessä tuli mieleen, että ehkäpä kunnallispoliitikkojen kannattaisi satsata hieman nykyistä enemmän myös nuoriin - heidän tuleviin äänestäjiinsä. Se voisi olla keino poistaa politiikkaan ainakin keskivertonuoren mielessä liittyviä kuvia jäykkyydestä ja vieraudesta. Siinäpä pala purtavaksi ensi vaalikautta ajatellen.

1. Sini, 17
2. Kyllä, mutten ole vielä oikein ehtinyt perehtyä asiaan tarkemmin.
3. Siksi, että politiikka on tavalla tai toisella osa jokaisen ihmisen elämää. Siinä on kyse kaikkien meidän asioista.

1.Milja, 17
2. En pahemmin.
3. Lähinnä siksi, etten ole huomannut sillä olevan mitään konkreettista vaikutusta asioihin.

1. Saimi, 17
2. Normaalissa määrin.
3. Politiikka on ainoa tapa vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat myös omaa itseä.

1. Jaakko, 17
2. En erityisemmin.
3. En vain ole kokenut sitä omaksi jutukseni.

Anna Rantasila  

Kaupunginvaltuuston kokouksessa päätetään
Lutakon kohtalosta

Miten Jyväskylän asioista päätetään? Mitä kaupunginvaltuutetut saavat aikaiseksi? Miten he tuovat meidän kaupunkilaisten ajatukset esiin? Toisin sanoen: Mitä tuossa kokouksessa oikeasti tapahtuu? Tutkivana journalistina soluttauduin kaupungintalon kokoushuoneen parvelle ottamaan asiasta selvää.

4. lokakuuta kello kuuden aikoihin valtuutetut alkavat virrata kokoushuoneeseen keskustellen vilkkaasti toistensa kanssa ja asettuen omille paikoilleen. Kokouksen myöhäinen ajankohta johtuu siitä, että useimmat valtuutetut käyvät normaalisti töissä valtuustossa toimimisen ohella. Kokous alkaa puheenjohtaja Kalevi Olinin puheella, jossa hän mm. toivottaa uuden kaupunginjohtajan Markku Anderssonin tervetulleeksi. Kaupunginjohtajamme puolestaan kiittää valtuustoa saamastaan tuesta ja vakuuttaa innokkaasti ryhtyvänsä uuteen toimeensa. Tämän jälkeen suoritetaan nimenhuuto ja todetaan kokous päätösvaltaiseksi.

Virallisuuksien jälkeen päästään kirjaimellisesti itse asiaan, kun puheenjohtaja alkaa käydä läpi asialistaa. Alussa vapautetaan muutamia henkilöitä työtehtävistään ja nimitetään heidän tilalleen uudet työntekijät. Kokouksen alku lutviutuu yllättävän nopeasti. Suorastaan hämmästyn, kun puheenjohtaja ilmoittaa samaan hengenvetoon keskustelun alkamisesta, päättymisestä ja asian hyväksymisestä. Alan jo tosissani epäillä demoratian toteutumista, kunnes päästään laajempaa käsittelyä vaativiin asioihin.

Varsin paljon keskustelua herätti Jyväskylän uudistumassa oleva kaupunginosa Lutakko. Jokainen valtuutettu voi halutessaan pitää 5-7 minuutin puheenvuoron käsiteltävistä asioista. Puheenvuoropyyntö kirjoitetaan pienelle paperilappuselle, joka viedään puheenjohtajalle. Huolestusta aiheuttivat mm. Lutakon tiheä rakennustapa ja suunnitteilla oleva Innova -rakennuksen "keskustelukumppani" eli uusi monikerroksinen torni. Myös kaupunkilaisten toiveet oli otettu huomioon pohdittaessa Lutakon autopaikkojen riittävyyttä ja kauniin järvimaiseman pilaamista suurilla "pilvenpiirtäjillä". Nuorison edustajana kiinnostavaa oli kuunnella keskustelua Lutakossa sijaitsevan Tanssisalin kohtalosta. Tanssisalissa klubitoimintaa ylläpitävän Jelmu Ry:n toiminnalle annettiin hyvää palautetta ja luokiteltiin se jopa "osaksi Jyväskylän imagoa". Toisaalta pelättiin valtuustossa myös nuorison innokkuuden hälvenemistä. Tyrehtyykö Tanssisalin toiminta uuden nuorisosukupolven myötä?

Täytyy myöntää, että oletin valtuustonkokouksen olevan haudanvakava ja suorastaan painostavan virallinen tilaisuus. Näin ei kuitenkaan suureksi hämmästyksekseni ollut. Vaikka asioihin suhtauduttiin vakavasti, ei se estänyt valtuutettuja välillä naurahtamasta joskus eriskummallisillekin ilmaisuille, joita he tapasivat käyttää puheissaan. En epäile, etteivätkö asiat tulisi valtuustonkokouksessa hoidetuiksi. Toivon vain, että uudetkin valtuutetut jaksavat kuunnella Jyväskylän asukkaita ja meitä nuoria tulevia äänestäjiä ahkerasti.

Essi Tapanainen  

Nettiriippuvuus

Nettiriippuvuus eli hallitsematon ja pakonnainen internetin käyttäminen on lisääntynyt kamalasti. Nettiriippuvuus vie erityisesti aikaa opiskelulta, kavereiltasi ja muiltakin mistä nyt keksii. Runsas internetin käyttäminen saattaa aijeuttaa fyysistä lihas jännitettä esimerkiksi. selkä kipuja mutta tulee myös päänsärkyjäkin. Onhan toki tulossa netti riippuvaisille pahoinvointia sekä valo- ja säiteilyärsytys.

Oireisiin on keksitty lääkkeitä vaikka ne tuleekin jos on liikaa tietokoneella. Lääke on että pitää säännöllisiä jaloittelutaukoja sekä ottaa huomiota myös ergonomiaan.

Internetissä voi tulla monesta asiasta riippuvuutta. Esimerkiksi, nettipeleistä, vaikka pakonomaiset asiat ovat yleistyneemipiä asioita jotka ovat Chatti riippuvuus sekä sähköpostin tarkistelu koko ajan.

Olet varmaan jo lukenut lehestä, mutta ilmoitan silti tästä armeija asiasta, eli armeijan on joutunut lopettamaan jo moni ihminen kesken koska ovat olleet nettiriippuvaisia. 12% varusmiehistä joutuu lopettamaan kesken, ja niistä jopa puolet ovat henkisten ongelmien takia. Sekä WHO:n (World Healt Organisation) mukaan joka 5 yläasteikäinen poika käyttää yli 3 tuntia päivässä eli on ns. tietokoneen suurkäyttäjä.

Paavo Laattala  

Syvällä Savessa -suomalaista nykykeramiikkaa
Suomen käsityön museossa

Suomen käsityön museoon Kauppakadulle on koottu kiinostava näyttely suomalaisten keramiikkataiteilijoiden töistä viime vuosilta. Näyttely kertoo kiinnostavalla tavalla saven moninaisuudesta materiaalina ja samalla myös taiteilijoiden kekselijäisyydestä. Töitään ovat esille asettaneet niin kansainvälisestikin tunnetut nimet kuin vastavalmistuneet nuoret taiteilijatkin.

Syvällä savessa -näyttely oiva tapa tutustua suomalaiseen taidekeramiikkaan vaikkei siitä olisi aikaisemmin ollut liiemälti kiinnostunutkaan. Näyttelyssä pääsee nopeasti jyvälle siitä, kuinka monella tapaa koulun kuvaamataidon tunneilta tuttua kuppimateriaalia voi käyttää luovalla ja jopa yllättävälläkin tavalla. Näyttelyssä kerrotaan teosten ohella myös keramiikan erilaisista tekniikoista, materiaaleista ja siitä, kuinka savi käsitellään ennen sen muuttumista keraamiseksi esineeksi. On hämmästyttävää nähdä, kuinka monella tapaa materiaalia voi hyödyntää ja kuinka erilaisiin muotoihin se asettuu taitavien tekijöiden käsissä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm.Raija Cammaranon savinen Kimono ja Maarit Mäkelän poronluuposliininen teos Pyhä perhe. Sykähdyttävimpiä töitä näyttelyssä olivat yllä mainittujen lisäksi Kim Simonssonin nukkemaiset veistokset Suojautuminen (Kypärä) ja Alien-tatuointi, Tiia Matikaisen installaatio Suojat ja Leena Juvosen valokuvaa ja paperisavea hyödyntävät omakuvateokset Kiinnikasvanut, Jokainen vuorollaan ja Omakuva.

Näiden mielestäni hieman kokeellisempien töiden lisäksi esillä oli "perinteisempää" keramiikkaa, joka tuntui monella taiteilijalla saaneen vaikutteita joko aasialaisesta tai etelä-eurooppalaisesta kulttuuripiiristä. Nämä vaikutteet eivät kuitenkaan vieneet töiltä niiden omaleimaisuutta ja rauhallista otetta. Voisi sanoa, että suomalainen keramiikka hyödyntää tehokkaasti sekä itäisiä että läntisiä perinteitä ja sekoittaa ne omanlaiseksi ja selkeästi suomalaiseksi tyyliksi modernia ja perinteistä tekniikkaa ja materiaalinkäyttöä yhdistelemällä.

Syvällä savessa -näyttely liittyy taidehistorijoitsija ja keraamikko Åsa Hellmanin toimittamaan kirjaan Taidekeramiikkaa Suomessa, joka ilmestyi 2.9.2004 Otavan kustantamana. Tämä samalla myös näyttelyjulkaisuna toimiva teos on ensimmäinen kattava suomalaista taidekeramiikkaa käsittelevä teos. Kirjan julkistamisen yhteyteen liittyy myös toinen näyttely, joka on esillä Arabian museossa Helsingissä.

Suomen käsityön museon näyttely järjestetään yhdessä työryhmän kanssa, johon kuuluvat keraamikot Kati Tuominen-Niittylä, Tiina Veräjänkorva, Johanna Rytkölä ja Åsa Hellman. Näyttelyyn liittyy myös perjantaina 12.11. järjestettävä työnäytös ja tiistaina 19.10. kello 17.00 - 18.30 pidettävä luento. Näytely on esillä 30.9. - 5.12.2004. Aukioloajat ja lisätietoa löytyy Suomen käsityön museon nettisivuilta: (www.craftmuseum.fi).

Anna Rantasila  

Pelastakaa Aliupseerioppilas Laattala

Lauri Laattala, Painovirheen entinen päätoimittaja, suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan Vekaranjärven tykistössä. Tällä palstalla aliupseerioppilas Laattala pohtii armeijan kujeita ja kertoo kuulumisiaan armeijan harmaista - tai paremminkin armeijan kurkkusalaateista.

"Kuka nyt oikeasti haluaa jäädä armeijaan kokonaiseksi vuodeksi?" Kaikki varusmieskaverini osasivat jo peruskoulutuskaudella kertoa minulle, mitä aliupseerikoulu (AUK) tarkoittaa: puoli vuotta lisää palvelusta, paljon enemmän leirejä, raskaita päiviä ja muutenkin kurjat olot. Kukaan ei halua "joutua" AUK:kiin ja kaikki temput ovat "sallittuja", jotta sinne ei päädyttäisi. Psykologisessa testissä monet väittävät näkevänsä kummituksia ja kuulevansa ääniä, jotta tulokseksi tulisi 0 pistettä ja johtajuustaitotestit pelleillään läpi. Mikä voisi olla hirveämpää, kuin kuulua siihen kolmannekseen palvelukseen astuneista, jotka joutuvat kestämään tätä hirveää inttiä tuplamäärän?

Istun tykistöaliupseerikoulun tuvassa. Se on aivan samanlainen kuin edellinen tupa, jossa asustin peruskoulutuskauden ajan, ainoastaan sängyt ovat hieman kapeampia. Tulevaa koulutusohjelmaa selaillessani näen, meillä on vain muutama leiri ylipäätään, kun taas niillä, jotka eivät AUKiin jatkaneet, leirejä on moninverroin enemmän. Tähän asti päivät ovat olleet pääosin aivan samanlaisia kuin aikaisemminkin ja tammikuusta alkean, kun puolet intti-ajasta on käyty, on tiedossa paljon leppoisammat oltavat. Kouluttajat ovat samanlaisia kuin aikaisemminkin, vaikken moneen ole vielä päässyt tutustumaan.

Ainoastaan opiskeltavat asiat ovat muuttuneet, mutta muuten asiat ovat loppujen lopuksi aivan kuten ennenkin. Kaiken lisäksi palvelus on helpottamaan päin. Huhupuheet aliupseerikoulusta pelottavat, mutta todellisuudessa ainoa "huono" puoli AUK:issa on palveluksen kesto ja sekin tulee omalla tavallaan takaisin: puoli vuotta maailman tehokkainta johtajakoulutusta antaa hyvät eväät tulevaisuudelle.

Aliupseerioppilas Laattala  

Vetopasuunoista meininkiä Lutakkoon

Lauantaina, 2.10, Lutakon tanssisalille suuntasi pieni, mutta vähäinen
virta väkeä. Jelmu tarjosi kuuntelijoille kolme esiintyjää: Bluestarin, Kevinin ja Ultramariinin, joista viimeksi mainittu tuntui keränneen yleisön paikan päälle. Käytössä oli laajennettu anniskelu-alue, mikä oli varmasti yksi syy siihen, että yleisöä oli erittäin vähän, kokonaisuudessaankin alle sata henkeä. Yhtyeiden fanit ovat pääosin alaikäisiä, eikä heitä houkutellut paikalle "teinikarsinana" tunnettu alue, josta käsin parhaatkaan eturivin paikat eivät ole lavan edessä. Kaikkien kolmen bändin tyyli oli kutakuinkin samanlainen, joskin Bluestar oli hieman räväkämpi kuin muut esiintyjät. Kokoonpanoon kuuluivat kuitenkin aina vähintään kitara, rummut, mieslaulaja ja basisti.

Kun Bluestar aloitti, ei koko salista löytynyt kuin noin tusina kuulijaa.
Illan edetessä ihmisiä kuitenkin saapui paikalle, eikä Ultramariinin
lopetellessa tanssilattiakaan enää loistanut tyhjyyttään. Musiikki oli
ihmismäärään verrattuna toisinaan jopa vihlovan kovalla, etenkin kitarat.
Sen volyymi piti tehokkaasti ainakin toimittajat takaseinällä.

Toimittajaparin toinen puolisko mielistyi Bluestarin musiikkiin, vaikkei
lavaesiintyminen villeine päänhetkutuksineen hurmannutkaan.
- Illan parasta antia, totesi kaksilahkeinen toimittaja. Lieneekö syy myös siinä, että iltaa kohti väsymys alkoi painaa ja jo Kevinin esiintyessä tämän toimittajan silmäluomet lupsahdella.

Kevinin laulajan lavaesiintyminen oli hyvin persoonallista ja musiikki oli
varsin mukiinmenevää. Yhtyeen ensimmäinen levy oli julkaistu edellisenä päivänä ja poijat säteilivät uutta energiaa. Intoa riitti, vaikka yleisön määrä ei vielä tässäkään vaiheessa huimannut päätä. Mieleenpainuvinta oli kenties vetopasuunat, joiden ääni oli hauska ja erikoinen.

Ultramariini oli kenties illan odotetuin esiintyjä. Radiostakin tuttu hitti
"Elohopeaa" houkutteli ihmiset tanssimaan ja kameroiden salamavalot vilkkuivat, kun keikkaa tallennettiin filmeille - tai muistikorteille. Hämeenlinnalaisviisikon esiintymisessä oli jo kokemuksen tuomaa varmuutta ja live-esiintyminen sai tuttuihinkin kappaleisiin aivan uutta särmää. Keikan jälkeen singlelevyt ja t-paidat tekivät kauppansa. Kuten yleensäkin bändipaidoissa, teksti oli varsin naseva "Olen aina huolissani".

Alaikäisenä tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi, ja keikan fiiliskin jakautui pitkälti eri-ikäiset erottavan aidan mukaan. Musiikki oli mainiota, mutta meininkiin olisivat myös alaikäiset halunneet mukaan, muualtakin kuin vain sivustakatsojina.

Lauri Laattala ja Tytti Matsinen