Työstä ja työttömyydestä

Kansa ja hallitus kauhistelevat kuinka suomalaiset suuryritykset äkkiä kääntävätkin takkinsa ja siirtävät toimintansa Kiinaan, yhtiöt supistavat työpaikkoja ja kansantalous ajautuu uuteen lamaan. Samaan aikaan toisaalla Suomessa ihmiset työskentelevät niska limassa kolmen työntekijän työmäärän alla ja palavat loppuun ennen kuin täyttävät 35. Yhä nuoremmat ja nuoremmat kärsivät uupumuksesta heidän kilpaillessaan koulutuksesta ja sitä kautta myös tulevaisuuden työpaikoista. Minne tulevaisuuden yhteiskunta päätyy, jos nuoret kuluttavat itsensä loppuun jo alakoulussa?

Onko kaiken pakko aina tuottaa tulosta? Sama kysymys on pyörinyt päässäni usein, kaiken koulukiireen ja harrastusten keskellä. Jo yhdeksännellä luokalla oppilailta vaaditaan paljon, heidän on saatava aikaan ja suoriuduttava. Tahti vain kiihtyy lukiossa, jossa kaikki on kurssimuotoista ja uuden ainereaalin takia varhaista erikoistumista edellyttävää. Uutiset työmarkkinoiden epävarmuudesta suuryhtiöiden johtajien oikkujen tähden syövät myös nuorten luottamusta tulevaisuuteensa. Nyt, kun puolet lukio-opinnoistani alkavat olla takanapäin, olen yhtä huolestuneempi siitä, mihin päädyn viiden vuoden kuluttua, kun alan olla valmis työelämään. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, kehittyy meille Suomeenkin kahdenlaisten työntekijöiden luokat: ne, joilla on vähän tai ei ollenkaan työtä, ja niitä, jotka tekevät kolmen ihmisen työt jotta saisivat pitää oman työpaikkansa edes jonkin aikaa.

Mielestäni meidän, niin nuorten kuin vanhojenkin olisi viisasta pysähtyä miettimään, minne olemme menossa nykyistä tahtia. Tulevaisuus on joka tapauksessa meidän käsissämme, ja jos jo opiskeluaikana palamme loppuun, ei hyvää voida odottaa myöhemmältäkään elämältä.

Juuri erilaisten töiden ja tehtävien kasaantumisen takia minunkin on pakko karsia rakkaita harrastuksiani, ja vetäytyä Painovirheen parista ainakin muutamaksi kuukaudeksi tauolle. Toivotan kaikille lukijoille omasta puolestani hyvää joulua ja voimia ja jaksamista uudelle vuodelle -itseltäni ne kun alkavat olla lopussa. Tehkää te viisaammin kuin minä, ja ottakaa välillä rennostikin.

Anna Rantasila  

Suussasulavat konvehdit osa suomalaista nykyjoulua

Joko vesi herahtaa kielellesi ajatellessasi joulun tulevia makeisvuoria, vaaleanruskeita toffee- ja minttutäytteisiä konvehteja? Ehkä olet jo maistellutkin muutamia. Vaikka konvehteja eli täytesuklaamakeisia
myydään Suomessa ympäri vuoden, huomattavasti eniten niitä ostetaan joulun aikaan. Konvehdit ovat muotoutuneet osaksi suomalaista jouluperinnettä. Ihmiset antavat konvehteja joululahjaksi, mutustelevat niitä glögin kanssa, omivat yhden rasian kokonaan itselleen tai ripustelevat niitä joulukuusenkoristeiksi. Luonnollisesti konvehdit eivät kuulu perisuomalaiseen jouluperinteeseen vaan ovat rantautuneet Suomeen muualta Euroopasta.

Kuten melkein kaikki ilmiöt ja perinteet, myös muutamat jouluperinteet ovat saaneet vaikutteensa roomalaisilta. 17. joulukuuta Roomassa oli tapana viettä Saturnalia -nimistä juhlaa Saturnus -jumalan kunniaksi. Roomalaiseen tapaan kuuluivat mm. runsas syöminen ja lahjojen, kuten
makeisten, antaminen. Myöhemmin Kristinuskon levitessä Eurooppaan joulu syrjäytti samaan vuodenaikaan vietettävän Saturnalian. Monet Saturnalian perinteet jäivät osaksi joulua ja tällä tavoin ne kulkeutuivat myös Suomeen.

Melkein jokaiselle ovat lukuisten joulujen aikana tulleet monipuoliset konvehtirasiat tutuiksi. Ne ovat toinen toistaan hienoimpia ja kalliimpia. Valinnanvaraa konvehtirasioissa riittää, tosin moni suuressa seurueessa
joulua viettävä tietää, että ne parhaimmat konvehdit katoavat ensimmäisenä. Yhteistä kaikille konvehdeille on kuitenkin se, että ne kaikki sisältävät enemmän tai vähemmän suklaata, tuota taivaallisen upeaa ainetta, jolla on ennen kaikkea lihottava ja finnejä aiheuttava vaikutus. Vai onko?

Juha ja Anna-Maija Tantun kirjoittamassa teoksessa "Suklaa" (Otava 1984) kuvaillaan suklaan valmistuminen lopulliseen muotoonsa useiden aikaa vievien prosessien kautta. Suklaata ei kasva missään, mutta sen tärkein ainesosa kaakao kasvaa kaakaopuussa. Kaakaota viljellään
Väli- ja Etelä-Amerikassa, Länsi-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Norsunluurannikko on tällä hetkellä suurin kaakaontuottaja ja sen monien kaakaoviljelmien ongelmat ovat nykyisin orja- ja lapsityövoiman käyttö. Kaakaopuu synnyttä punaruskean hedelmän,jonka ytimessä on runsaasti
rasvaa sisältävä kaakaopapu. Kun pavut on kerätty hedelmien sisältä niiden annetaan käydä, jonka tuloksena ne saavat ruskean värinsä. Ennen kuin kaakaopavut kulkeutuvat tehtaaseen ne kuivatetaan, pestään,
paahdetaan, murskataan, jauhetaan ja lopulta osa niiden rasvasta puristetaan pois. Tehtaassa syntyneeseen kaakaomassaan lisätään mm. sokeria, maitoa ja mausteita kuten vanilijaa. Tämänkin jälkeen suklaa vielä
konsheerataan eli se vaivataan suurien telojen avulla valmiiksi suklaaksi. Konvehdit syntyvät useimmiten muotista, johon täyte valutetaan tai vaihtoehtoisesti kiinteästä täyteestä, joka kuorrutetaan suklaalla.

1600- ja 1700-luvuilla suklaata on arvosteltu vaaralliseksi ja jopa synnilliseksi aineeksi. Ei se oikeastaan ole edes ihme, kun ottaa huomioon, että suklaa lihottaa, aiheuttaa riippuvuutta ja sanotaan suklaalla olevan jotain yhteyttä myös rakkauteen. Alan MacDonaldin kirjoittamassa ja Clive Goddardin kuvittamassa kirjassa "Karmea totuus suklaasta" (Tammi 2001) esitellään myös suklaan hyviä puolia herkullisen maun lisäksi. Erään
ranskalaisen lääkärin Hervé Robertin mukaan suklaa saattaan osittain olla jopa terveellistä hampaille, koska se sisältää ainakin kolmea ainetta, jotka tappavat plakkia muodostavia bakteereita. Suklaalla ei katsota olevan suoranaista yhteyttä finnien syntyyn, vaikka monesti niin väitetään. Syy miksi joululoman jälkeen kasvosi kukkivat on rasvainen ruoka. Suklaa sisältää paljon rasvaa, mutta se on vain yksi rasvainen ruoka-aine kaiken muun ohella. Ihme kyllä suklaalla todistettavasti on pieni hitunen yhteyttä myös rakastumiseen. Suklaa sisältää 300 eri ainetta, joista yksi on
fenyylietyyliamiini. Se nostaa ihmisen verenpainetta ja kiihdyttää sydämen sykettä. Täsmälleen saman aineen määrä lisääntyy ihmisen aivoissa, kun hän rakastuu.

Jotta aina ei tarvitsisi tyytyä tehtaassa tuotettuihin konvehteihin Juha ja Anna-Maija Tantun teoksesta löytyy melko helppo ohje mm. suklaakuutioille:

Suklaakuutiot eli fudge
1 dl kaakaojauhetta
4 dl sokeria
1 dl taloussiirappia
2 dl kuohukermaa
2 dl karkeaksi rouhittuja pähkinöitä tai manteleita

Sekoita kaakao, sokeri, siirappi ja kerma paksupohjaisessa kattilassa. Keitä seosta 1/2 tuntia. Se saa poreilla, mutta ei kuitenkaan liian kovalla lämmöllä, ettei sokeri pala pohjaan. Teflonkattilassa kiehuminen onnistuu hyvin. Kun seos on kiehunutpuoli tuntia, pudota siitä pari pisaraa kuppiin, jossa on kylmää vettä. Jos massa jähmettyy veteen niin, että siitä saa sormin muovatuksi pallon, lopeta keittäminen. Kaada kulhoon ja lisää mantelit tai pähkinät. Vatkaa seosta 10 minuuttia sähkövatkaimella, jotta se kuohkeutuu. Voitele matalareunainen foliovuoka. Kaada suklaamassa siihen. Anna jähmettyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Leikkaa kuutioiksi.

Lähteet:
Tanttu, Anna-Maija, Tanttu, Juha 1984. Suklaa. (Keuruu: Otava)
MacDonald, Alan, Goddard, Clive 2001. Karmea totuus suklaasta. (Helsinki: Tammi)

Resepti:
Tanttu, Anna-Maija, Tanttu, Juha 1984. Suklaa. (Keuruu: Otava).

Essi Tapanainen  

Star Trek

Star Trek on Gene Roddenberryn alkujaan 1960-luvulla luoma kulttimaineeseen noussut tieteissarja, jonka tapahtumat sijoittuvat n. 300 vuoden päähän tulevaisuuteen.

Ihmiskunta on keksinyt poimuajon, "valoa nopeamman" tavan matkustaa. Sen avulla on matkustettu tähtiin ja sutettu viertaita planeettoja. Avaruudessa elää ihmisten lisäksi monia muita rotuja, kuten Klingonit, Vulkanit ja Romulaanit. Maa kuuluu Yhdistyneiden planeettojen liittoon (United Federation of Planets), joka on noin sataviisikymmentä planeettaa ja aurinkokuntaa käsittävä liittoutuma.

Puolustuksesta ja avaruuden tutkimuksesta huolehtii Starfleet, jonka näkyvin osa on tähtialukset. Star Trekin tapahtumat sijoittuvat Starfleetin aluksille.

Jouni Ratilainen  

Leipomuksista mieleisiä lahjoja

Joulustressi, mikä kummallinen käsite. Totta se kuitenkin on, että monelle
suomalaiselle iskee joulun alla, pimeimpään vuodenaikaan, stressi ja
ahdistus. Rauhan juhlaan valmistaudutaan hiki hatussa, joululahjojen perässä juostaan tukka putkella ja ruokia ja leivonnaisia valmistetaan yötä myöten. Kuulostaako tutulta? Mistä olisikaan apua kiireeseen ja rumbaan, johon jokaisena jouluna joudutaan?

Lahjoja on ostettava sukulaisille ja ystäville, mutta opiskelijan budjetti
on usein pieni. Kun rahaa on käytössä vain vähän, tulee kovin helposti
sorruttua "riman alitus" -ratkaisuihin: ostettua turhaa, tyhjänpäiväistä
rihkamaa. Lahjat jäävät pölyttymään nurkkiin, tai kärrätään kirpparille heti joulun jälkeen - niillä ei ole mitään käyttötarkoitusta.

Itse tehtyjä lahjoja arvostetaan aina eniten, mutta ei kenelläkään ole aikaa virkata ja neuloa, ommella ja maalata montaa lahjaa. Joululeivonnaiset ovatkin oiva lahjaidea. Vanhemmille tai isovanhemmille,
joilla on jo kaikkea, tuo hyvän joulumielen itse leivottu joululeipä tai
-pulla. Omaan joulupöytään pullia leipoessa taikinaa on helppo tehdä
kaksinkertainen määrä, eikä leipomisaikakaan kovin paljoa lisäänny. Pullasta tulee jouluinen, kun taikinan joukkoon laitetaan rusinoiden lisäksi myös kuivattuja hedelmiä. Pipareita voi koristella pastillein ja sokerikuorrutteella, ja niihin voi tehdä reikiä nauhoille ja ne voi ripustaa joulukuuseen kuten ennen vanhaan. Jouluisia ohjeita pursuavat kaikki aikakauslehdet, niin nuorten- kuin naistenlehdetkin, ja aina voi luoda jotain aivan uutta, keksiä itse uusia ohjeita.

Tytti Matsinen  

Eroako seuraavilla: IRC, II2, Ircquotes ja irc-galleria?

Olet varmasti kuulluut jonkun puhuvan irkistä ja sitten aihe siirtyykin kuviin. Mihin ihmeen kuviin? Ei irkissä ole mitään kuvia, eli aihe siirtyy irkistä irc-galleriaan tai sen tapaiseen sivustoon 112:seen. Pahin moka minkä eläessäni olen kuullut joka liittyy näihin asioihin on kun yhdessä lehdessä (en ole varma missä, koska luin tämän ircquotesista) kerrottin suurinpirtein seuraavasti: "Irc-galleria on irkille vain kuvan laittamispaikka siis heille jotka chattaavat ii2:ssa". Liitin tähän juttuun myös tuon ircquotesin sillä joskus on sitäkin luultu sen irk chat maailmaksi. Ircquotes on vain pieni (pieni ja pieni) sivusto jonne kerätään suomenkielisiä asioita joita ollaan keskusteltu irkissä. En kerro ircquotesista sen enempää mutta tuosta irkin ja irc-gallerian eroavuudesta voisikin kertoa.

Olet varmaan ainakin ylä asteella jonkun kuullut irc-galleriasta niin että puhuu irkistä, mutta nyt voit sitä kaveria hieman valistaa. Irc-galleria tosiaan on siis vain netti sivusto jonne ihmiset voivat liittää omia kuviaan joita muut ihmiset sitten katselevat. Irkissä sen sijaan siis keskustellaan toisten ihmisten kanssa eri "serverissä" esimerkiksi, #Lagger tai #Jyväskylä. Nuo ovat vain irc.net:in servereitä mutta onhan niitä muitakin esimerkiksi, ircgalleria.com servuja. Mutta eipä siinä enään muuta sitten.

Paavo Laattala  

Maailman suosituin "keksitty" kieli - esperanto

Vuonna 1887 Ludvig Zamenhof keksi kielen nimeltä esperanto. Esperanton tarkotuksena oli kansainvälinen kieli (niin kuten englanninkieli nykyään), mutta esperanton tarkotuksena ei ollut korvata kenenkään äidinkieltä, vaan että jos esimerkiksi kaksi kahden maanedustajaa neuvottelisi kauppa-asioista, niin toisen eduksi ei tulisi puhua omalla kielellä, vaan
esperantolla. Zamenhofin tarkoituksena oli myös tehdä helposti opeteltava kieli.

Tässä on hieman esperantotilastoa:

n. 10.000.000 ihmistä on kuullut esperantosta.
n. 1.000.000 ihmistä ymmärtää jotenkuten kirjoitettua esperantoa.
n. 100.000 ihmistä pystyy käyttämään hyvin esperantoa.
n. 10.000 ihmistä käyttää esperantoa usein ja puhuu sitä täysin sujuvasti.
n. 1.000 ihmistä käyttää esperantoa äidinkielenään (he ovat aina kaksi- tai kolmeäidinkielisiä)

Esperantonkieli koostuu lähinnä latinasta (vähän niinkuin suomi koostuu vironkielestä). Esperanto on ainoa kieli, joka on pystynyt korottamaan keinotekoisestä kielestä, luonnollisten kielien kaltaiseksi.

Heinäkuussa 1887 Varvossa julkaistiin maailman ensimmäinen esperantonkielinen oppikirja. Esperantonkieli ääntyy perjaatteessa samanlailla, kun suomenkielikin, mutta jotain pieniä poikkeuksia löytyy (kuten "j" lausutaankin "i", ja "û" lausutaan "u", yms.). Esperantossa
on 28 kirjainta, kuten monessa muussakin, mutta esperantonkielestä on poistettu monia kirjaimia, ja tilalla on muita.

Usein myös ajatellaan, että esperanto on helppo opiskella, sillä siinä on yhdistelty monia sanoja monista eurooppalaisista kielistä, ja siksipä esperantoa on todella helppo opiskella itsenäisesti.

N. 15.000 kirjaa on kirjoitettu esperantoksi, joista n. 10.000 on käännetty jostain muusta kielestä. Nykysin esperantonkielisiä kirjoja ilmestyy peräti 200 kirjaa vuodessa (noin 75% on käännöksiä).

Voit kuunnella Radio Poloniaa, jos haluat kuunnella miltä esperanto kuulostaa.

Toni Vääränen  

Juakse ko hullu!

Näytelmä kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, jonka tukena ja turvana toiminut mummo on kuollut äskettäin ja nyt Saara päättää ottaa perheensä asiat hoitoonsa. Perheellä on talon rakennus projekti kesken, eikä se tunnu edistyvän, sillä isä ratkeaa ajoittain juomaan ja äiti on viimeisillään raskaana. Saaran tueksi ilmestyy Rambo, joka on oikesti kuollut sodassa, vain Saara ja mummo pystyvät näkemään hänet. Mummon hautajaisista muodostuu melkoinen farssi, kun Saara ei suostu rauhoittumaan ja mummo mm. nousee ylös arkusta ja vääntää kättä papin kanssa. Hautajaisten lomassa näytetään takaumia Saaran perheen elämästä. Lopulta asiat kuitenkin järjestyvät ainakin osittain, eikä Saaran tarvitse yksin kantaa vastuuta perheen asioista.

Näytelmässä oli paljon takaumia ja se aiheutti aina välillä vaikeuksia seurata juonta, mutta esityksen kuluessa oppi tarkkailemaan monia asioita, joilla pystyi katsomaan onko juoni mennyt eteen vai taaksepäin, mm. oliko äiti vielä raskaana ja oliko talon perustuksissa ovi paikallaan. Näytelmää piristi huomattavasti sen musikaalisuus, ja lavastus sekä tehosteet olivat aivan huippua! Itse vieläkin ihmettelen kuinka kirkon alttari taulu oli toteutettu? Aluksi siinä oli enkeli ja sitten taulusta ilmestyi Saaran mielikuvitus kaveri Rambo ja myöhemmin sinne kiipesi mummo.

Mielestäni näytelmässä oli osattu hyvin kuvailla kuusivuotiaan ajatusmaailmaa, mutta juoni oli hieman sekava. Näytelmän pelastivat hyvät näyttelijäsuoritukset, joista varsinkin mummo oli erittäin hauska. Itse en ymmärtänyt miten Saaran hokema lause Juakse ko hullu liittyi näytelmään, vaikka se oli nostettu näytelmän nimeksi. Kuvasiko se tytön keinoa päästä pakoon vaikeita asioita? Epäselväksi jäi myös saatiinko mummo lopulta hautaan? Näytelmässä heitettiin paljon herjaa vainajista ja kirkosta, eli suosittelen, että henkilöt jotka eivät voi sietää sellaisilla asioilla leikkimistä, jättävät näytelmän katsomatta.

Sirpa Pynnönen  

Uutisankkuri Ron Burgundyn tarina

Komedia (K11)
Ohjaaja: Adam McKay
Pääosissa: Will Ferrell, Christina Applegate, Paul Rudd

Miesten hallitseman tv-alan itseriittoinen keulakuva kohtaa vertaisensa
70-luvulle sijoittuvassa komediassa. Ron Burgundy (Will Ferrell) toimii
neloskanavan uutisankkurina, ja koko San Diego tuntee hänet, ja rakastaa
häntä. Ron kuitenkin kohtaa arvoisensa, kun hänen uutistiimiinsä palkataan nainen (Christina Applegate). 70-luvulla uutisankkurit olivat aina miehiä, joten voi arvata että tämä tuo mukaan erimielisyyksiä ja huumoria miesten kesken. Myöskin kilpailevien kanavien uutiskasvot löytävät uuden akilleen kantapään, mihin iskeä.

Will Ferrell hoitaa näyttelyn lahjakkaasti, eivätkä muut jää varjoon. Ihan
taitavaa työtä tällä saralla. Elokuva on loppupuolella lähinnä hupailua, epämääräisiä puhuvia eläimiä ja irronneita raajoja. Vitsiä revitään enemmän kuin alussa, ja kaikki tuntuu... typerämmältä. Vertaa Leslie Nielsenin elokuviin. (esim. Spy Hard) Juonen pystyisi mahduttamaan pieneen tilaan. Mies tapaa naisen... hieman ennalta-arvattavaa ja mielenkiintoista. Elokuva ei ollut huono, mutta ei mestariteoskaan. Elokuvateatterin veloittamaa taksaa en siitä itse olisi valmis maksamaan, mutta kyllähän sen voisi vuokrata ja katsoa kavereiden kanssa paremman puutteessa.

Jos tähdissä arvostellaan...

Petri Manninen  

Animea ja mangaa Siperiassa

Kukapa ei olisi törmännyt Pokémoniin, Digimoniin ja muihin suurisilmäisiin ja -ah-niin-suloisiin- olentoihin kuten Sailor Moon tai Hamtaro. Lehtikioskista voi hyvällä onnella löytää hieman samaan tyyliin piirrettyjä tarinoita kylmässä vedessä tytöksi muuttuvasta pojasta ja kuusivuotiaasta salapoliisista. Mutta mitä on tämä ilmiö oikein on?

Kyseessä on japanilainen sarjakuva (manga) ja piirrosanimaatio (anime). Oikeastaan manga tarkoittaa japanista suoraan käännettynä "turhaa tai hutaistua kuvaa", ja mangan katsotaan saaneen alkunsa jo 1600-luvun humuoristisista piirroksista. Anime puolestaan on yksinkertaisesti lyhenne englannin sanasta "animation" sen japanilaisessa äänneasussa, tai ranskan "animé" sanan väännös. Animea on japanissa tehty Toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyisen asunsa se sai 1960- ja 70-lukujen aikana. Japanissa manga ja anime tarkoittavat kaikkea sarjakuvaa ja animaatiota, mutta länsimaissa niitä on totuttu käyttämään nimenomaan japanilaista alkuperää olevan tavaran yleisnimenä.

Mikä erottaa animen ja mangan länsimaisesta animaatiosta ja sarjakuvasta? Näkyvin seikka on tietenkin piirrostyyli, jonka silmiinpistävin piirre on hahmojen silmien korostaminen ja yleisesti ottaen länsimaista sulavalinjaisempi tapa piirtää hahmojen ruumiinrakenne. Manga ja anime ovat muillakin tavoin hyvin eri tyyppisiä kuin länsimainen vertailukohteensa. Siinä missä Euroopassa ja muualla länsimaissa sarjakuvat ovat melko pieni osaan kulttuuria ja lähinnä nuorison ajanvietettä, kuuluu Japanissa sarjakuva kaikille taaperoikäisistä vanhuksiin. Tämä näkyy teemojen ja aihepiirien käsittämättömänä laajuutena, jota on vaikea länsimaisesta vinkkelistä käsittää. Kaikkea löytyy imelästä romanssista kauhuun, urheilusta oikeussalidraamoihin. Vai uskoisitteko, että joku todella haluaa tehdä sarjakuvan kunnianhimoisesta leipurista tai Dawson's Creeckiä muistuttavan nuorten animaatiosarjan? Eikä tämä ole ainoa ihmetyksen aihe, sillä sarjakuvan myyntiluvut ovat Japanissa käsittämättömiä. Esimerkiksi Shonen Jump -nimistä, yhtä suosituimmsta lehdistä, myydään kolmen ja puolen miljoonan kappaleen painoksia, ja lehti ilmestyy viikottain!

Länsimaihin anime on ajautunut vähitellen, ja sitä on näkynyt televisioissa satunnaisesti jo 60-luvulta lähtien. Suurin kiinnostuksen aalto alkoi kuitenkin 1980- ja -90-lukujen taitteessa, eikä se näytä laantumisen merkkejä. Niin Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin monet alunperin Japanissa huippusuositut sarjat ovat päässeet valtakunnalliseen levitykseen, ja niissä eurooppalaisissa maissa, joissa on alkujaankin vahva sarjakuvakulttuuri, valtaa manga yhä enemmän alaa. Suomessa manga ja anime ovat melko uusia ilmiöitä, ja vasta parin viime vuoden aikana animea on päässyt televisioon asti satunnaisia elokuvia enemmänkin. Nykyään kuitenkin melkein jokaisesta suuremmasta kaupungista löytyy animesta ja mangasta kiinnostuneille oma seura tai klubi, ja jo jutun alussa mainittujen kanhden mangasarjan lisäksi (Ranma ½ ja Salapoliisi Conan) luvassa on lisää suomeksi käännettyä mangaa ja animeakin on saatavilla suomenkielisillä teksteillä, jos vain jaksaa etsiä.

Myös Jyväskylään perustettiin vuosi sitten oma anime- ja mangaseura Tsukiai. Seura järjestää enemmän tai vähemmän säännöllistä toimintaa erilaisten videoiltojen, tapahtumien ja piirrustustyöpajojen merkeissä, paikkanaan kulttuuriklubi Siperia tai Huoneteatteri. Seuran toiminnasta ja muusta animeen ja mangaan liittyvästä Suomen rajojen sisäpuolella saa Tsukiain kotisivuilta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja haastatella hieman seuran syksyllä valittua puheenjohtaja Hanne Kunnelaa hänen omasta animeharrastuksestaan.

-Harrastan lähinnä animea, mangaa en erityisen paljon lue sen hankalamman saatavuuden takia. Animesta kiinnostuin muutama vuosi sitten, kun kaverini oli törmännyt siihen netissä. Aloimme yhdessä ottaa asiasta selvää enemmänkin, lähinnä internetin kautta. Myös kaupunginkirjasto ja videovuokraamot tuli koluttua aikaa myöten, ja muutamia omia hankintoja tuli tehtyä. Nykyään etsin uusia sarjoja lähinnä netin kautta erilaisilta sivustoilta. -Syitä innostumiseen on miljoona ja yksi. Aluksi ehkä animen erilainen piirostyyli ja tapa kuvata asioita kiehtoivat. Se, että sarjojen teemat ovat jotakin muutakin kuin lasten aamupiirrettyjä yllätti positiivisesti. Enemmän aiheeseen tutustuessa sen kulttuurinen puoli alkoi kiehtoa yhä enemmän ja enemmän, ja nykyään kiinnostus on aika kokonaisvaltaista.

Kun tenttasin Hannelta hänen kolmea suosikkisarjaansa, hän vaikeni pitkäksi toviksi miettimään asiaa. Valinnan vaikeus iski, mutta tovin jälkeen pääsimme seuraavaan tulokseen: -Nykyinen ykkös-suosikkini on sarja nimeltä "Maria-sama ga miteru". Se on useimpiin vauhdikkaisiin action-sarjoihin verrattuna erilainen rauhallisuudellaan, ja tarinan syvällisyys miellyttää. Tarina on kaunis ja hauska. Toinen suosikki on ruotsiksi dubattuna SubTV:lläkin pyörinyt Sailor Moon. Syytä siihen, miksi pidän siitä niin paljon, en osaa määritellä. Se vaan on niin hauska, ja tykkään yleensäkin kaikesta missä on taikuuteen liittyviä juttuja. Kolmas lempisarjani on komedia nimeltä Excel Saga. Siinä on jotakin, mikä saa nauramaan vatsalihakset kipeinä joka katsomiskerran jälkeen. Kreisi, Hanne toteaa ja naureskelee.

Neuvoksi mangasta ja animesta kiinnostuneille, harrastustaan aloittelevalle nuorelle Hanne antaa vinkiksi, että internetistä löytää helpoiten kaikkea mahdollista, ja kaupungin kirjastoista kannattaa myös kysellä mangan perään. Myös paikallisen manga- ja animeseuran toimintaan kannattaa tutustua ja mennä rohkeasti mukaan. Jos tutut ovat animesta innostuneita, kannattaa myös heitä jututtaa. Täysin ummikolle tutustumista mangan ja animen riemunkirjavaan maailmaan Hanne suosittelee muunmuassa Ranma ½: ja muiden Rumiko Takahashin töiden, Katsuhiro Otomon Akiran, Masamune Shirown Ghost in the Shellin ja tietysti Hayao Miyazakin (mm. Henkien kätkemä ja Totoro) elokuvien kautta.

Jos juttu herätti kiinnostusta, lisätietoa saa muunmuassa seuraavista linkeistä: tsukiai.animeunioni.org (Jyväskylän Anime- ja Mangaseuran kotisivut) www.animeunioni.org (Animeunionin kotisivut)
Molempien sivustojen alta löytyy lisää lukuisia linkkejä ja tietoa.

Jutussa esiintyvät kuvat ovat seuraavista anime- ja mangasarjoista tai elokuvista: Ranma ½, Sailor Moon, Naruto, Totoro ja Cowboy Bebop. Suosittelen tutustumista kaikkiin!

Anna Rantasila  

Pelastakaa Upseerioppilas Laattala

Lauri Laattala, Painovirheen entinen päätoimittaja, suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan Vekaranjärven tykistössä. Tällä palstalla Laattala pohtii armeijan kujeita ja kertoo kuulumisiaan armeijan harmaista - tai paremminkin armeijan kurkkusalaateista.

Koulutukseen liittyvien kiireiden vuoksi tähän numeroon emme saaneet uutta raporttia armeijan harmaista.