Kuivia suurromaaneja ja puisia klassikoita

Monelle tuttu ja hikinen paikka koitta ainakin kerran vuodessa äidinkielen tunnilla. Äidinkielen kurssiin kuuluu aina jonkinsortin lukemista ja useimmiten se on romaani. Itselleni kohdalle osui Suurten tarinoiden kurssilla Jane Austen, joka on osoittautunut lähes ylitsepääsemättömäksi.

Kaksisataa vuotta vanha kapulakieli ja hidastempoinen englantilaisen maaseudun kuvaus on puuduttavaa, eikä parin sivun päivävauhdilla tule valmista aivan pian. Urakka ei ole aivan ensimmäinen, parisen vuotta takaperin tuli kahlattua läpi Brontën Kotiopettajattaren romaani. Se oli varsin virkistävä kokemus, kirja oli nopeaa luettavaa ja ennakkoluuloistani huolimatta oikein hyvä.

On siis todistettu että kaikki klassikot eivät ole tylsiä. Minkä takia ihmiset sitten eivät vain ota ja kahlaa isoisän perintönä saatua klassikkokasaa lävitse? Klassikoista on monesti sanottu, että ne ovat kirjoja, jotka kaikki haluaisivat sanoa lukeneensa, mutta hyvin harva on todellisuudessa lukenut. Tämäkin varmasti pitää paikkansa ja tylsyys on monen klassikon kohdalla suhteellisen yleinen ominaisuus.

Taru Sormusten Herrasta, Kolme muskettisoturia tai Kalevala lienevät monelle tuttuja, mutta kesken jääneitä lukukokemuksia. Silti yhä useammat itseään niskasta kiinniottaneet ovat teoksia kehuneet ja suorastaan ylistäneet. Pitäisikö siis meidän muidenkin, aivan tuikitavallisten pulliaisten ottaa itseämme niskasta ja kahlata läpi edes muutama maailmankirjallisuuden suurromaani?

"Voima olkoon kanssanne!" on sanottu aiemmin ja on mitä osuvin myös kirjojen ystäville!

Tytti Matsinen  

Kokkaus kunniaan!

Ruoanlaittoa pidentään tavallisesti lähinnä perheenäitien, koulun keittäjien ja ravintolakokkien puuhana, mutta mitä jos kerrankin tekisi äidille ja kotitaloudenopettajalle mieliksi ja kokeilisi omaa keittotaitoaan? Ruoanlaitto ei ole niin vaikeaa kuin saattaisi luulla. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja vaikka makaronilaatikkoon sattuisi hujahtamaan chiliä tai basilikaa, ei se välttämättä ole huono asia.

Kotiruoka on aina hyvää vaihtelua lähikaupan eineshyllyn murkinoille, ja ehkäpä vähän terveellisempääkin. Nuoren kokin on hyvä aloittaa oman ruokalistansa laatiminen ihan perusruoista, sillä ne ovat helppoja ja hyviä, eikä harmita itsekseen asuessa että joutuu elämään pelkällä riisillä ja mikroaterioilla. Toki "tavallisen" ruoan laittoa opetetaan koulun kotitaloustunneilla, mutta kuinka moni jaksaa vielä yhdeksännellä luokalla katsoa seiskan vihkosta silakkalaatikon ohjetta.
  Jos ja kun perusruoka on hallussa, tai miksei jo aiemmin, voi ryhtyä kehittelemään omia reseptejä tai kokeilemaan vaikeampia ja eksoottisempia ruokia. Muunmuassa erilaiset wokit ovat sangen helppoja ja nopeita valmistaa itse, ja itämainen ruoka on vielä trendikästäkin. Myös itäisen naapurimaamme venäjän keittiöstä löytyy mielenkiintoisempiakin tuttavuuksia kuin borskeitto tai stroganof. Tai miksei ostaisi itselleen kasviskeittokirjaa, tai tutustuisi amerikkalaiseen keittiöön myös hampurilaisbaarin ulkopuolelta?
  Siitäkään ei tarvitse ottaa paineita, jos oma ruoka ei aina näytä samalta kuin keittokirjan värikylläiset kuvat tai kaupungin hienoimman ravintolan annokset. Ruoan ulkonäköön voi vaikuttaa myönteisesti esim. kattamalla sen eri astioihin, eikä lapa suoraan pannusta lautaselle. Ja jos jaksaa nähdä vaivaa, voi tietenkin tehdä ihan annoksetkin.

Ruokaa laittamalla voi myös pitää hauskaa. Itsekin kutsuin viime keväänä kaveriporukan käymään, ja laitoimme yhdessä (enemmän tai vähemmän keittiön omistajan diktatuurin alaisena -järjestys ennen kaikkea- mutta siltikin yhdessä) tomaattikeittoa ja muuta hyvää. Ja mikäs sen kivempaa, varsinkin jos porukassa on yksi tai useampikin hyvä kokki, järjestää kesällä tai loppukeväästä ystävien kesken grillijuhlat.
  Kaikki innokaat siis vain hellojen ääreen, tehkää edes äitinne (ja minut) iloiseksi! :)

Anna Rantasila  

Talviväsymys

Kuinka monen joululomalta palanneen mielestä koulu tuntuu näin talven keskellä raskaammalta, puuduttavammalta ja päivät muutenkin ankeammilta? Luultavasti hyvin monen. Kaikkea ei välttämättä selitä pitkät koulupäivät ja valtaisat läksykasat, jotka päästävät opiskelijat nukkumaan vasta lähellä puoltayötä. Suomen korkeudella talvipäivät on lyhyitä ja niin aamulla kouluun mentäessä kuin illalla sieltä palattaessa on jo pimeää.

Jatkuvassa pimeydessä ihmisen kehossa tapahtuu muutoksia. Muutamat hormonit käyttäytyvät eri tavoin kuin valoisaan aikaan. Jopa noin 15 % suomalaisista kärsii talvisin kaamosmasennuksesta tai -väsymyksestä. Perusoireita ovat paha väsymys, tylsyys, mielialan lasku, makeanhimo ja esimerkiksi keskittymiskyvyn huononeminen. Pahimmillaan oireet haittaavat normaalia elämää ja silloin kannattaakin kääntyä lääkärin puoleen.

Vaikkei varsinaisesta kaamosväsymyksestä kärsisikään, hyvin monille pitkä talvi aiheuttaa hermojen kiristymistä, ja aamuherätykset ovat tuskaa. Yllättävää kyllä, väsymykseen auttaa enemmän liikunta (varsinkin ulkona päivisin valoisaan aikaan, vaikkapa viikonloppuisin) kuin uni. Muutenkin kannattaa aikaa viettää hyvin valaistuissa paikoissa pimeiden nurkkien sijaan. Terveellinen ruoka ja kunnollinen unikin auttavat, yllätys yllätys, ja aina kannattaa muistaa, että kyllä kevät ja kesä vielä tulevat, kun vain jaksaa odottaa.

Kaisa Pohjonen  

Jatkokoulutukseen

Pian Yläasteen oppilaat palauttavat yhteishakulomakkeensa opoille ja valitsevat mikä heistä tulee isona. Päätös on monille vaikea, koska tämä päätös vaikuttaa ainakin jossakin määrin heidän tulevaisuuteensa, ellei määrää suuntaa koko loppu elämälle. Tässä muutama vihje heille, jotka eivät vielä tiedä mihin pyrkivät. Tämä koskee paitsi nykyisiä yhdeksäsluokkalaisia, mutta myös nuorempia yläasteen oppilaita, sillä sama hetki tulee eteen ennemmin tai myöhemmin ja on parasta suunnitella kaikki ajoissa. Kukin saa opolta tai internetistä selville mitä eroja eri koulutuksilla on. Nyt en kerro niistä, vaan yritän helpottaa oman alan valintaa.

Ensimmäinen askel
Ensimmäseksi kannattaa on käydä läpi kaikki unelmat ja pohtia olisivatko ne realistisia? Jos sinulla on ajatus siitä miksi tahdot pyrkiä, kannattaa edetä suoraan askeleeseen kaksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos ei pidä lukemisesta ja lukuaineet eivät suju, kannattaako silloin lähteä opiskelemaan yliopistoon jotakin lukemiseen painottuvaa? Olisitko valmis harppaamaan moninkertaisesti enemmän lukemista vaativaan opistoon? Entä viihtyisitkö loppujanlopuksi tuolla alalla pitkän aikaa?

Toinen askel
Aina kannattaa kääntyä jatkokoulutuksessa opon puoleen. Jos sinulla on ideoita ammatin valinnasta, oposi opastaa sinut varmasti mielellään johonkin sinulle parhaiten sopivaan opiskelupaikkaan. Jos ideoita ei kuitenkaan ole tai et osaa päättää, niin opo voi yrittää auttaa sinua.

Kolmas askel
Internetistä löytyy monia hyödyllisiä sivustoja, jotka auttavat ammatin etsinnässä. Mm. Laturin sivuilta löytyy tietopankista paljon hyödyllistä tietoa opiskelu-linkin takaa. Koulutusnetistä löytyy myös paljon apua.

Neljäs askel
Itse olen käyttänyt tätä vaihtoehtoa ja suosittelen sitä kaikille: Jos sinulle ei ole jaettu koulussa, niin hanki jostakin muualta käsiisi oma opus, jossa listataan kaikki jatkokoulutuspaikat ja alat. Joka vuosi tästä/näistä ilmestyy uusi painos. Sitten avaat hakemiston ja kylmän viileästi ruksit pois alat jotka sinua eivät kiinnosta. Vähitellen karsit vaihtoehdot muutamaan vaihtoehtoon. Sitten luet mitä kirja näistä sanoo ja mietit mikä sinulle soveltuisi parhaiten.

Viides askel
Jos vieläkään omaa alaa ei tunnu löytyvän, voit harkita työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjausta. Psykologi esittää kysymyksiä ja niihin vastataan rehellisesti. Muutaman testin ja keskusteluiden jälkeen hän pystyy ohjaamaan sinua oikeaan suuntaan. Ei kuitenkaan osoittamaan mitään yksittäistä ammattia.

Kuudes askel
Ehkäpä sinun vaihtoehtosi ei ole se perinteinen lukio tai ammattikoulu. On olemassa monia muitakin vaihtoehtoja, kuten oppisopimus tai vaikka siirtyminen suoraan yliopistoon. Näistäkin kannattaa ottaa selvää.

Lukio vai ammattikoulu
Lukion ja ammattikoulun eroavaisuudet jätän rauhaan ja keskityn nyt siihen todelliseen sanomaan: Monet eivät tiedä kumpaan lähtevät, vaikka tietäisivät millaiselle alalle lähteä. Kukin päättäköön omalla kohdallaan, mutta ammattikoulu on minun näkökulmastani vaihtoehto jos tiedät oman ammattisi ja siihen on mahdollista ammatillisen koulutuksen kautta päästä. Lukio antaa hyvän yleissivistyksen, mutta suosittelen lukio-opintoja jos tiedät sen olevan ainoa reitti omalle alallesi tai et tiedä mille alalle lähtisit. Toivotan onnea ammatin valinnalle.

Lauri Laattala  

Kaunokirjalliset tekstit

Steppaava ananas 11

Tohtori nousi pöydästä kiivaasti ja rynni eteiseen. Kolme lyhyttä aamiaisvierasta nousivat myös, mutta kiittelivät ensin Huldaa ja Jelenaa vuolaasti omalla kielellään. Molemmat olivat aivan hullaantuneita vieraidensa kohteliaisuudesta, joten päätivät varustaa heidät vielä runsain matkaeväin. Tuhahdin tohtorin vouhotukselle, kun näin tämän yrittävän änkeä repaleista ja hirvittävän kuraista sadetakkia ylleen.
-Otahan Gustavianus ihan rauhallisesti. Eivät ne mangustit aivan heti nälkään kuole, ethän sinä ole ollut poissa kahtakymmentäneljää tuntiakaan. Ja luulitko sinä lähteväsi ilman minua? Ehei, rakas ystävä, ehei. Minäkin tulen mukaan. Sinulla on minulle selvitettävänä muutamia asioita, sanoin ja kiitin serkkujani aamiaisesta. Kävelin rauhallisesti eteiseen Gustavianuksen luokse ja laskin toisen käteni hänen hartialleen. Tohtori yritti änkyttää jotakin vastalauseeksi, mutta vaijensin hänet sanomalla:
-Nyt rauhoitut! Eihän tästä mitään tule, jos vouhotat tuolla tavalla. Miten sinä kuvittelet selviäväsi kotiisi? Sinne on yli viisikymmentä kilometriä, etkä tietääkseni ole mikään maratoonari. Lainataan Huldan ja Jelenan kylpyammetta ja otetaan saman tien nuo kolme mukaan. Heillä voi olla jotakin kertomista meille. Ja sinulla myös. Tahdon selvittää nämä asiat nyt perin pohjin.
Jelena nyökytteli keittiöstä tyytyväisenä ja katsoi hyvin mielenkiintoinen pilke silmissään minua ja Gustavianusta. Irvistin hänelle kohteliaasti ja käännyin Huldan puoleen. Hän oli serkuksistani se järkevämpi puolisko, ja osasi kuunnella selkeää puhetta turhia kyselemättä. Hän lupasi meille kylpyammeen, kaksi vararengasta ja tuhdit matkaeväät sekä uudemmat sadetakit. Hetken kolmea alamittaista nuorta silmäiltyään hän totesi vielä, että todella tuhdit matkaeväät ja mahdollisesti turvavyö voisivat olla tarpeen. Hymyilin Gustavianukselle ja "pikkuväelle" tyytyväisenä. Mitäs minä sanoin?
  Tunnin kuluttua minä, Gustavianus ja kolme alamittaista otusta olimme ahtautuneet serkkujeni neljälle tarkoitettuun kylpyammeeseen ja matkalla kohti tohtorin taloa. Kiihkeä keskustelu tohtorin ja kolmen muukalaisen välillä oli taas käynnissä ja minä lähinnä keskityin ajamiseen. Ensimmäisen viidentoista minuutin aikana oli tullut selväksi se, että muukalaiset olivat erittäin kokeilunhaluista väkeä, joten he eivät panneet pahakseenkaan hienoista ylinopeutta. Vain yksi heistä, piippua polttava, näytti hieman huonovointiselta, mutta se saattoi myös johtua siittä, että hän näemmä innostui laskemaan lennätinpylväitä. Ajoimme suorastaan leppoisassa ilmapiirissä pitkän matkaa, kunnes minun oli pakko tehdä äkkijarrutus. Viidentoista metrin päässä tiellä makasi mies tai hyvin harteikas nainen. Tämä ei liikahtanutkaan, ja asfaltilla hänen ympärillään näkyi epämääräisiä, punervia laikkuja. Kolmelta muukalaiselta pääsi henkäisy ja tyttö kirkaisi hennosti. Gustavianus tuijotti ruumista silmät levällään ja korjasi Jelenan lahjoittaman sydvestin asentoa. Kapusin ammeesta ja kävelin ruumiin luokse.

Jatkuu...

Anna Rantasila