Paluu normaaliin olotilaan

Lähes valtaosa nuorista on jälleen aloittanut opintonsa. Toiset tutummassa ympäristössä ja toiset uudessa laitoksessa. Itse tässä aloittelen lukion toista vuotta turvallisessa lähilukiossa.

Ensimmäinen koulupäivä ei kuitenkaan sujunut edellisvuoden malliin. En enää kuulunutkaan niihin ensimmäisen vuosikurssi oppilaisiin, jotka arkana kulkivat pitkin seiniä vaan nyt oli minun vuoroni olla neuvomassa. Jo parin ensimmäisen päivän aikana totesin, ettei tämä tutoroiminen taida sopia minulle. Omat lukujärjestykset ja aikataulut olivat sekaisin ja siinä minun olisi samalla pitänyt muita olla neuvomassa. Ensimmäisien päivien aikana omassa niskassa alkoi jo tuntua kolmenkymmenen muun oppilaan huolet. Stressaan pojan puolesta, jolla on 39 viikko tuntia, miten hän jaksaa. Huoli on uusia oppilaiden lukujärjestyksen tekemisistä. Uskaltauduin jopa karjumaan rehtorillemme asiasta, että miksei näitä asioita ole hoidettu.

Miks ihmeessä minun täytyykään haalia itselleni niin paljon juttuja? Olen aina ensimmäisenä sanomassa: "kyllä mä voin hoitaa" tai "kyllä mä voin tehdä sen huomiseksi". Tämä voi kuulostaa siltä, että ihminen haluaa tuoda itseään esille muita parempana, mutta itselläni halu laittaa asiat järjestyskeen ja auttaa muita ajavat minua tähän.

Uudet tuulet puhaltavat koulussamme, käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman myötä. Uudet koeviikkojärjestelyt saivat sappeni kiehumaan ja minut melkein mielenosoituksen partaalle. (Kuohahdus kuitenkin tyyntyi vain oppilaskunnan hallituksen vastalauseeksi.) Tämä asia sai minut kuitenkin mietteliäälle tuulelle. Olenko vain tottunut vanhaan kaavaan. Olenko paikalleni kasvanut ja uudistuksia pelkäävä ihminen? En haluaisi olla. Eikö siis olisikin jo aika antaa uusien tuulien virrata?

Paluu normaaliin olotilaan ja päivärytmiin tapahtuu ehkä vähitellen, kunhan muistan vain koulun henkilökunnan olevan oppilaita varten, eikä minun olevan henkilökuntaa ja oppilaita varten.

Kikka Kupsa

Elämä on kallis, osta siis käytetty koulukirja

Viime lukuvuonna sain kulutettua 243,60 euroa lukiokirjoihini. Näistä kirjoista suurin osa oli käytettynä ostettuja. Jos olisin ostanut kaikki kirjani uusina, niiden yhteissumma olisikin ollut huimat 412.70 euroa. Oppikirjat ovat kalliita, ja niihin saa halutessaan uppoamaan omaisuuksia. Oppikirjat ovat bisnestä siinä, missä kaikki muukin ja kustannusyhtiöt tuottavat mielellään uusia painoksia saadakseen köyhän opiskelijan tuhlaamaan viimeisetkin lanttinsa uuteen kirjaan. Nykyään uuden opetussuunnitelman myötä vanhoista kirjoista ei pelkästään siirrytä uusiin painoksiin vaan mahdollisesti myös kokonaan uuteen kirjasarjaan. Uuden opetussuunnitelman kelpuuttavia käytettyjä kirjoja on vaikea löytää tai edes myydä eteenpäin.

Edullisimman oppikirjan löytämiseen joutuu välttämättäkin nähdä hieman vaivaa. Halvin kirja on käytetty, ja sellaisia löytää muun muassa käytettyjä kirjoja välittävistä liikkeistä. Jyväskylässä ja monissa muissa suuremmissa kaupungeissa vanhoja oppikirjoja välittää muun muassa Jamera Networks. Monet kirjakaupat myyvät myös jonkin verran käytettyjä kirjoja. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki tai selata puhelinluetteloa liikkeiden löytämiseksi. Tai jos satut olemaan nykyajan valistunut nuori, voit soittaa johonkin hakupalveluun, eteenkin jos isäsi maksaa puhelinlaskusi.

Monesti vanhoja oppikirjoja välittävät liikkeet muistuttavat naisten vaateosastoa pahimaan alennusmyyntiaikaan. Luonnon lait pätevät myös näillä markkinoilla. Nopeat syövät hitaat. Eteenkin jaksojen alussa käytetyt kirjat katoavat helposti silmiesi edestä muiden opiskelijoiden reppuihin. Jos sisaresi, serkkusi tai pikkuserkkusi kummi sattuu asumaan jollain muulla paikkakunnalla, ei olisi lainkaan pahitteeksi laajentaa reviiriä. Jos etsimäsi kirja ei löydy Jyväskylästä, ehkä se ei ole aivan niin suosittu Helsingissä tai Tampereella.

Parhaimmassa tapauksessa oppikirjasta ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Jos sinun ja ystäväsi kurssit ovat eri aikaan, voitte lainata toistenne kirjoja. Kannattaa kuitenkin huomioida ne aineet, jotka aiot kirjoittaa Ylioppilaskirjoituksissa. Todennäköisesti tulet viimeistään lukulomallasi kaipaamaan näiden aineiden kirjoja kipeästi. Ystäväsi saattaa olla myös halukas lahjoittamaan kirjansa sinulle kokonaan pientä korvausta vastaan. Ei pidä myöskään unohtaa kirjastoa. Oppikirjoilla on vähintään yhtä pitkä varausjono kuin Harry Pottereilla, mutta kärsivällisyys palkitaan. Jos lainausaika menee umpeen, aina voit laskea, kumpi on kannattavampaa; maksaa kirjaston myöhästymislaskut vai ostaa uusi kirja.

Huolimatta siitä, kuinka ahkera ja omistautunut oletkin löytämään käytetyn kirjan, joskus uuden kirjan ostamiselta ei voi välttyä. Tällöinkin voit säästää muutaman sentin tekemällä hintavertailua. 30 sentin säästö ei paljon lohduta, mutta jos teet vastaavanlaisen säästön, joka kuukausi, yhdessä lukuvuodessa olet säästänyt 2,70 euroa. Sillä saa ostettua vaikka puolitoista kiloa appelsiineja, joita voit popsia hyppytunneillasi.

Jos mieltäsi jäi kaivelemaan ennätyskallis historian kirja, johon et vilkaisekaan enää ensimmäisen jakson jälkeen, älä turhaan lyö päätäsi seinään. Sinulla on hyvä mahdollisuus myydä se eteenpäin. Parasta huomioida jo kirjaa käyttäessäsi mahdolliset myyntiaikeet. Parhaiten myyt kirjan, jossa ei ole merkintöjä tai valmiiksi tehtyjä tehtäviä. Tässäkin tilanteessa nopeat palkitaan parhaiten. Käytettyjen kirjojen välitysliikkeet ottavat kirjasi vastaan, mutta parhaimman tuoton saat myymällä kirjasi itse. Ripusta myynti-ilmoituksia koulujen ilmoitustauluille ja pistä sana kiertämään edullisista ja hyväkuntoisista oppikirjoistasi. Keksi hyvä mainoslause, ja yritä saada ilmoituksesi kiinnostamaan mahdollisimman monia.

Edellisen lukuvuoden säästöni oli lopulta siis 169,10 euroa ja vaiva oli hyvin pieni sen hyötyyn nähden. Valistunut opiskelija ei myöskään tuijota vain omaan napaansa vaan osaa ajatella globaalisti. Käytetyt kirjoja ostamalla ei ainoastaan säästä rahaa, vaan myös luontoa.

Essi Tapanainen

Gallup

Kysymys nro 1: Millainen olisi unelmien kesäloma? Minne menisit ja mitä tekisit?

N: Se kestäisi elokuunloppuun asti. Menisin mahdollisimman monille festareille. Haluaisin käydä monissa paikoissa ulkomailla. Esimerkiksi Islannissa ja Englannissa.

K: Tekisin monenlaista, sateisena kesänä matkustelisin Euroopassa, hyvänä kesänä Suomessa tuttavien luona. Olisi kiva myös maata mökillä, taikka pestä mattoja.

V: Menisin Japaniin Dir En Grey- konserttiin.

T: Matkustaisin paljon ulkomailla katselemassa nähtävyyksiä. Kotona lukisin paljon.

Kysymys nro 2: Jos voisit tavata aivan kenet tahansa, kenet tapaisit?

N: The Rasmuksen, näyttelijöistä Johnny Deppin.

K: Ei näin äkkiseltään oikein keksi… Ruotsin prinsessa Victorialta olisi kiva kysellä kuninkaallisuudesta.

V: X-Japanin kuolleen kitaristin, se on niin legenda.

T: Brad Pitt:n.

Kysymys nro 3: Mikä on paras jäätelömaku?

N: Tiikeri.

K: Lakritsa.

V: Suklaa, jossa on sellaisia muruja.

T: Mango-meloni.

Kysymys nro 4: Mitä teet sateella?

N: Kuuntelen musiikkia, luen.

K: Luen ja kuuntelen sateen ropinaa, joskus käyn lenkillä.

V: Olen koneella ja kuuntelen musiikkia.

T: Luen, kuuntelen musiikkia tai istun mesessä.

Kysymys nro 5: Katsotko lasten animaatioelokuvia?

N: Katson, ne on parhaita. Shrekissä on hauskoja juttuja ja ihana aasi. Haluaisin nähdä Madacasgarin.

K: Katson, ne on hyviä. Ja lauantai-aamun piirrettyjä.

V: Tottakai, Timon ja Bumba on hyviä ja Ankkalinna, koska niissä on niin tyhmät jutut.

T: Aina joskus. Elokuvissa kävin katsomassa Valiantin. Ja Shrekkii nyt katsoo…

Miia Löppönen

Miksi ihmiset haluavat seurustella, rakastaa ja olla rakastettuja?

Jotkut sanovat, että koska se on hyvin ajankohtainen juttu kaikenikäisten ihmisten keskuudessa. Toiset taas miettivät, että muuten ihmiset kuolisi sukupuuttoon. Suurin osa ei kuitenkaan osaannut sanoa.

Minusta siihen on vain yksi syy: Ihminen on tyhmä, ihminen on masokisti.

Paljon surua ja jopa masennuksia ja vain koska suhteessa menee huonosti. Kukaan ei halua olla itse siinä tilanteessa ja silti ihminen vaan rakastaa..

Liian usein suhteet päättyvät ikävästi ja suhteet repii ihmisiä kappaleiksi. Aina jossain vaiheessa. Ja mikään ei ole niin hirveää kun jätetyksi tuleminen.

Ensin ihminen tulee jätetyks ja sen jälkeen vihatuksi. Ja vaikka se toinen kaataa vaan kokoajan paskaa niskaan lumikolalla, ihminen silti vaan rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Ja vain sen takia, koska ei osaa lopettaa? Ja sitten se hajoaa.

Aikaa menee ja ihmiset tahtoo taas rakkautta. Kaikesta huolimatta. Ihminen on oppinut katsomaan noita asioita läpi sormien. Ihminen ei ole sokea, mutta haluaisi olla. Sen takia se toistaakin jatkuvasti samoja virheitä..

Mutta ihminen on kuitenkin riippuvainen rakkaudesta ja ilman sitä elämämme olisi aivan liian tylsää ja samanlaista. Joten on ihan hyvä, että meillä on taitoa rakastaa. Joten ottakaa kaikista rakkaudenosoituksista, herkistä hetkistä yms kaiken irti! ;)

Valeria Wiik

Peruskoulun lopun alku

Kipuan koulun portaita ylös kohti auditoriota. Haukotuksia tulee vähän väliä, vaikka kello on jo hieman yli kymmenen aamulla.

Olen tottunut heräämään myöhemmin. Muita yhdeksäsluokkalaisia on vielä muutama ovien edessä. Astelen kahden toverini kanssa ovista sisään ja portaat ylös. Sitten lähdemme hakemaan kolmea paikkaa muiden kavereidemme läheltä. He löytyvätkin kolmanneksi alimmalta riviltä. Istumme siis sinne. Rehtori aloittaa puheensa ja katsomo on hiljaa. Emme häiriinny siitä vaan kerromme huonoja vitsejä ja kesän kuulumisia toisillemme. Rouva rehtori lopettaa puheensa ja me nousemme penkistä. Kävelemme kotiluokkaamme puhumaan lisää. Luokanohjaaja kertoo jotain, mutta en usko että kukaan kuuntelee. Me vain puhumme. Viimeiset tunnit matelevat ohitsemme ja lähdemme kotiin. Nyt sitä ollaan viimeistä vuotta peruskoulussa.

Kalle Matsinen

Koti-ikävän koti on ikävä

Uusi kotimainen nuortenelokuva Koti-ikävä kertoo epätavallisen tarinan, ainakin katselijan näkökulmasta. Sami (Julius Lavonen), 17, viedään nuorisopsykiatrian suljetulle osastolle puhumattomana ja täysin passiivisena. Muut nuoret kummeksuvat uutta tulokasta, ja yrittävät rajuinkin keinoin onkia jonkin vihjeen siitä, mikä pojan on hiljentänyt. Taneli (Janne Virtanen), Samin omahoitaja, saa lopulta kuoren murtumaan ja Samin kertomaan kauheista tapahtumista, joista elokuvan katsoja on saanut esimakua jo aiemmin, takaumina ja muistikuvina. Jos kotona on paha olla, minne yksinhuoltajaperheen lapsi voi paeta?

Elokuvassa pisti silmään ensimmäisenä värimaailma - tai pikemminkin sen puuttuminen: seepiasävyisyys toi ahdistavaan tarinaan oman ahdistavan lisäsäväyksensä. Täysin uudet näyttelijät tekivät elokuvasta arkisemman, todellisemman; näyttelijöitä ei osannut yhdistää aikaisempiin elokuviin ja tavallista naapurustoasukkia muistuttava ulkoasu sai ajattelemaan: "voiko tällainen olla tavallinen tarina tosielämässä?"

Elokuva muistutti täyteen ahdetuista ja resurssipulasta kärsivistä nuortenosastoista, siitä miten nuorten pahaan oloon on monia erilaisia syitä ja miten vaikeaa voikaan olla parantua. Rajut väkivaltakohtaukset olivat ehkä hieman liiankin rajuja, ranteiden viiltely isolla valkokankaalla sai suuren osan yleisöstä haukkomaan henkeään tai sulkemaan silmät. Myös äidin roolia elokuvan aikana mietti uudelleen: ilkeältä "Amélielta" näyttävä äiti sai katsojan aavistelemaan jo rainan alkumetreillä, ettei kotona kaikki ole aivan hyvin.

Alussa elokuva käynnistyi hieman hitaasti, mutta loppua kohti tarina parani - tai paheni - huimaa vauhtia. Teos kosketti ja sai ajattelemaan, mikä lienee ollut tarkoituskin. Hyvänmielen perhe-elokuvaksi tätä tuskin voi kutsua, mutta esimerkiksi kouluissa tätä voisi käyttää hyvin herättämään keskustelua esimerkiksi mielenterveydestä tai kotioloista puhuttassa.

Tytti Matsinen

Linnunradan käsikirja liftareille

Linnunradan käsikirja liftareille-elokuva perustuu Douglas Adamsin teokseen, maailman ensimmäiseen viisiosaiseen trilogiaan nimeltä Linnunrata. Olen lukenut kirjan kahdesti, ja tuntui vähän mahdottomalta, että siitä kaikkine juonenkäänteineen saisi aikaan edes suht järkevän leffan.

Tarina alkaa, kun päähenkilö Arthur, kolmekymppinen englantilaismies, herää ja havaitsee talonsa olevan jäämässä ohitustien alle. Hetkistä myöhemmin hänen ystävänsä Ford paljastuu ulkoavaruuden olennoksi, joka kertoo maapallon olevan jäämässä intergalaktisen ohitustien alle. Hän päättää liftata vogonien avaruusalukseen Arthur mukanaan. Maapallo posahtaa, ja ainoat jäljelle jäävät ihmiset ovat Arthur ja Trillian-niminen tyttö.

Lempihahmoni kirjassa ja elokuvassa on Zaphod, Linnunradan presidentti ja Fordin ystävä vuosien takaa. Hänen itserakkautensa on valloittavaa.

Toinen mainitsemisen arvoinen hahmo on depressiivinen robotti Marvin. Kirjan huumori on siirretty elokuvaan onnistuneesti, vaikka siinä onkin myös hengähdystaukoja, joita kirjasta ei löytynyt.

Elokuvaan ei ollut mahtunut puoliakaan kirjan tapahtumista, mutta oli vain hyvä ratkaisu jättää tarina kesken, sillä muussa tapauksessa leffa olisi kestänyt arviolta kahdeksan tuntia. Tosin mukaan oli lisätty uusi hahmo, Zaphodin kilpailija Humma Kavula, josta ei ollut kirjassa tietoakaan. Elokuva oli mahtava alusta loppuun, erityisesti alun delfiinikohtaus oli hilpeä.

Suosittelen lämpimästi.

Milla Poikolainen

Sin City

Tällä hetkellä Finnkinossa pyörivä Frank Millerin sarjakuviin perustuva Sin city kertoo kyseisestä pahapaineisesta kaupungista. ”Synnin kaupungissa” on uusi ja vanha kaupunginosa, jossa uudessa valtaa pitävät lahjotut poliisit, ja vanhassa ilotytöt. Keskenään he ovat sopineet etteivät puutu toistensa alueisiin. Sillä ennen kaupunginosien välillä on riehunut sota, jonka varjo vieläkin häilyy kaupunkilaisten yllä. Juonesta sen enempää ei voi kylläkään paljoa paljastaa, ilman että elokuvanautinto menisi pilalle.

Elokuva kertoo kolmen eri henkilön tarinan Sin cityssä, joiden elämät tavallaan kietoutuvat yhteen. Väkivaltaa leffassa riittää, ja vaikka aluksi sen runsaus hieman järkyttikin, lopussa se oli vain hauskaa!

Leffan tunnettujen tähtien kaarti on suuri; Mickey Rourke, Clive Owen, Bruce Willis, Jessica Alba, Rosario Dawson, Elijah Wood, Jaime King, Brittany Murphy, Benicio Del Toro, Josh Hartnett, sekä Alexis Bledel tekevät kaikki hienot roolisuoritukset.

Suosittelen ehdottomasti elokuvaa kaikille, itse pidin siitä todella paljon, vaikka en yleensä väkivaltaisista leffoista pidäkään. Elokuvan ikäraja on K-15.

Anni Poltinora

Syksyyn sisustaen

Kesä meni nopeasti ohi ja syksy alkaa olla jo ovella. Kylmillä ja sateisilla syysilmoilla on välillä pakkokin olla sisällä neljän seinän sisällä. Jos oman huoneen kunto ja ulkonäkö on alkanut tympiä tai tahdot uudistusta niin tässäpä pari vinkkiä.

Jos rahatilanteesi ei anna periksi pienelle sisustus ostosretkelle, niin voit toki itsekin piristää huoneen ilmettä. Vanhoista kenkä- tai pahvilaatikoista saa mainiosti kauniita säilytysrasioita. Leikkaa lehdistä tai sarjakuvista mieluisia kuvia ja valmista liisteriä. Liisteröimällä kuvat kiinni bokseihin, saat aivan uutta ilmettä huoneeseen. Miten olisi Aku Ankka-teemaiset säilytyslaatikot vanhoille kirjeille?

Toinen edullinen ja mukava vinkki on maalata lasipurkkeja. Pilttipurkit, hillopurnukat ja muut lasiset purkit voi kätevästi maalata eri kuosisiksi ja samalla saat hyvän ja tyylikkään säilytyspaikan koulukynille. Jos olet Marimekon ihailija voit maalata vaikka unikkoja purkkeihin ja saada rutkasti halvemman Marimekko tyylisen tavaran huoneeseesi.

Jos kukkaro antaa periksi ja halua löytyy, lähde ihmeessä kauppoihin tutkimusretkelle. Aina ei kuitenkaan tarvitse tehdä kaikkea kalleimman kautta. Kangasliikkeistä voi osua kohdalle halpa ja kauniskin kangaspalanen, josta voi halun mukaan tehdä tyynynpäällisiä, verhot tai vaikkapa päiväpeiton.

Sisustuksen tulee joka tapauksessa olla hauska ja piristävä asia, joten älä pakota itseäsi tekemään huoneestasi muotilehdessä olleen trendihuoneen näköistä, vaan valitse oma ja mieluinen. Vain mielikuvitus on rajana.

Nina Jääskeläinen