Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Cheek ToukoBileiden pääesiintyjänä - Synergia-areena oli liekeissä
ToukoFestin iltabileet veti nuorisoa Synergia-areenalle sankoin joukoin. Illan pääesiintyjä oli Cheek, ja lämppäreinä toimivat Love.unot ja bändikisan voittaja Aboutface. Tuulesta ja sateen uhasta huolimatta nuoret jonottivat kärsivällisesti pääsyä kaksipäiväisen ToukoFestin loppuhuipennukseen.
Tapahtuman suosion saattoi havaita jo ulkona olleen jonon pituudesta. Nuoret saapuivat juhlistamaan ToukoFestin päätöstä kavereidensa kanssa, osa pääesiintyjää odottaen, osa vain viettämään aikaa. Veera, 13, osallistui aiemmin päivällä itsekin bändikisaan, joten kilpailun voittaja kiinnosti Cheekiä enemmän. Myös Jasu, 15, tuli paikalle lähinnä hengailemaan, esiintyjät eivät niinkään innostaneet.
- Päivätapahtuma oli tosi mukava, mutta bileissä on vähän tylsempää. Enimmäkseen istuskellaan vaan kavereiden kanssa.
Kavereiden seura toi myös Saaran, 16, bilettämään Synergia-areenalle. Hänen mielestään koko tapahtuma on kivaa vaihtelua normaalille koulunkäynnille.
Tapahtumaa oli järjestämässä suuri joukko aktiivisia nuoria, joihin lukeutui myös iltatiimiin kuuluva Laura, 17. Tämä oli Lauralle jo neljäs vuosi mukana ToukoFestissä. Hän toimi myös toista vuotta tanssi & musatiimin johtajana.
- Lähdin mukaan tiimiin, koska olen aikaisemmin itse käynyt ToukoFestissä ja ollut siellä esiintymässä, joten homma kiinnostaa edelleen. Lauran mukaan haastavinta tapahtuman järjestämisessä on soitinten ja tuomareiden hankkiminen bändikisaa varten sekä aiempien vuosien kaltaisen hyvän fiiliksen luominen. Palkitsevinta on itse työn tekeminen ja tuloksen näkeminen tapahtuman onnistuessa.
- On tosi kivaa, kun porukka on näin innoissaan, ja uskaltaa tulla rohkeasti esiintymään.
ToukoBileiden järjestyksenvalvojana toiminut HUMAKin opiskelija Pauliina kertoi illan sujuneen rauhallisesti.
- Ei ole ollut mitään pahempia häiriöitä. Nollatoleranssikin on pitänyt tosi hyvin, mitä nyt muutama on kääntynyt ovella.
Yläkoululaisten bändikisan voittaja Aboutface Kilpisen koulusta pääsi esiintymään myös iltabileissä toimien pääesiintyjän lämppärinä. Kokoonpano oli energinen neljän pojan punk/rock -yhtye. Bändi sai alkuillan yleisön hyvin mukaansa, ja poikien demoa voi käydä kuuntelemassa sekä MySpacessa että Mikserissä.
Itse illan pääesiintyjänä toimi Cheek, juuri uuden albumin julkaissut Suomen suosituimpiin kuuluva räppäri. Vaikka kaikki eivät kysyttäessä tunnustautuneetkaan Cheekin faneiksi, oli loppuillasta tungos lavan edessä kuitenkin melkoinen. Tunnetuimmat biisit nostivat areenan desibelitasoa huomattavasti. Myönnettäköön, että Cheek sai myös itse toimittajat liekkeihin.
Teksti: Laura Lahti, Marjo Boman, Tiia Rantanen
Kuvat: Tiia Rantanen, Laura Lahti
Kirjoittajat opiskelevat Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä.
Peter Pan yli 60 lapsen ja nuoren esittämänä
Musiikillisista näytelmistään tunnettu, jo 25 -vuotias harrastelijateatteriyhdistys Kulissi ry on taas tehnyt työtä pitkän talven ajan saadakseen kesän latoteatteriesityksiinsä oikeata tunnelmaa. Vuosittain tehdään Survo-Korpelan latoteatteriin kaksi musiikkinäytelmää, yksi lapsille ja toinen aikuisille. Lapsille on tänä vuonna luotu teatteriversio monelle tutusta satutarinasta, Peter Panista. Näytelmän ovat dramatisoineet Kulissi-ryhmän improvisaatioiden pohjalta Anumaaria Tulla sekä Riitta Vehmas, ja musiikin ohjauksesta vastaa Jussi Siukola, joka on myös säveltänyt laulut, joita näytelmässä tullaan kuulemaan.
19-vuotias Viivi Järvinen on ollut teatteriyhdistyksen toiminnassa mukana jo kymmenen vuotta. Tänä vuonna tuore ylioppilas kokeili ensimmäistä kertaa apuohjaajan töitä, ja sai uusia kokemuksia esityksen tekemisestä. - Mieluummin olisin kyllä lavalla. Näyttelemisestä ei vain pääse irti, täällä on hieno ryhmähenki ja tykkään esiintymisestä, tyttö kuvailee ensi-iltaa edeltävänä päivänä. - Apuohjaajana tuntuu hyvältä, kun näkee valmiin esityksen ensi kertaa. Kulissi ry:n puheenjohtaja Sari Honka osaa kertoa kuusivuotisen uransa vuoksi paljon teatteriyhdistyksen toiminnasta. - Esitykset toteutetaan aina musikaalisessa mielessä. Lasten näytelmiin käsikirjoituksia voidaan dramatisoida paljonkin, aikuisilla tehdään yleensä pitkälti alkuperäisten mukaan. Musiikeissa on sama, tänäkin vuonna kaikki lastennäytelmän laulut on tehnyt ja kirjoittanut Jussi Siukola. Aikuisille suunnatussa Teuvossa laulut ovat muokkaamattomia. Esitykset tuotetaan Hongan ja Järvisen mukaan reippaalla talkoohengellä, lavasteista asuihin ja kahvilan toimintaan. - Koska tämä on harrastuspohjaista, näyttelijät eivät saa esityksestä rahaa.
Peter Pan on poika, joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Yhdessä kadonneiden lasten kanssa hän asuu Mikä-mikä-maassa, jossa ikuinen lapsuus on mahdollista. Mikke ja Leena taas ovat ihan tavallisia lapsia, joiden maailmassa on vaarana kasvaa aikuiseksi liian pian. Eräänä iltana sisarusten maailma mullistuu, kun iltasatu Mikä-mikä-maasta käykin toteen, ja suuri seikkailu alkaa. Näytelmässä pohditaan muun muassa kysymyksiä hyvän ja pahan eroista, ja laulujen nokkelat sanoitukset tuovat hymyn huulille. Laadultaan esitys oli huippuluokkaa, ja monitasoinen lavastus oltiin saatu toimimaan laulukohtausten ohella loistavasti. Näyttelijät ovat saaneet talven aikana viikonloppukursseilla koulutusta mm. miekkailuun ja akrobatiaan, ja harjoittelun tuloksena yksikään miekka tai kuperkeikka ei päätynyt katsomoon. Näytelmä oli kokonaisuutena hyvin toteutettu. Ensi-illan lopussa lasten ja nuorten kasvoilta näkyi ylpeys siitä, että talven kova työ ei ole mennyt hukkaan, vaan katsojat lähtivät latoteatterista kokemusta rikkaampina.
Peter Pan Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissi ry:n latoteatterissa Kuokkalassa kesäkuun ajan. Lippujen hinnat ja lisätiedot www.kulissi.fi.
teksti: Riina Nygrén
Painovirhe Toukofest – tapahtumassa 26.5.2009
Kyselimme 10–13-vuotiailta keskisuomalaisilta nuorilta heidän harrastuksistaan ja tunnelmistaan Jyväskylän Hippoksella 26.5. alakoululaisten tapahtumapäivänä. Kysymykset koskivat mm. vapaa-aikaa ja sen määrää. Suurimmalla osalla nuorista oli jokin urheiluharrastus, kuten voimistelu tai jalkapallo, mutta vapaa-ajallaan nuoriso myös tilastoi tai nauttii musiikista. Nuoret mainitsivat vapaa-aikaansa rajoittaviksi tekijöiksi pääosin koulutehtävät toivoen iltoihin ja viikonloppuihin lisää pituutta.
Toukofestissä ensimmäistä kertaa vieraileva Tikan koulun 6A oli vasta saapunut, kun Painovirheen toimittajat ryntäsivät kyselemään kiperiä kysymyksiä. Vähäisen paikallaoloajan vuoksi heillä ei ollut kokonaisvaltaista kuvaa tapahtumasta, mutta odotukset olivat korkealla. Porukka oli ilmoittautunut mm. seikkailuradalle, ja päivän aikataulut jännittivät hieman. Toimittajien haastattelemat tytöt kuitenkin uskoivat, että päivästä tulee mukava.
Teksti: Riina Nygrén, Essi Vuorinen, Etta Kuusela
Tunnelmia Toukofestistä 2009
Näitä kysyimme:
1. Monesko kerta tämä on sinulle ToukoFestissä?
2. Mitkä ovat tämän hetkiset fiilikset ToukoFestistä?
3. Mikä on ollut parasta?
4. Mitä harrastat?
5. Miten vietät vapaa-aikaasi?
Ensimmäinen haastateltava ryhmä oli Pupuhuhdan koululta. Tytöt olivat 13 -vuotiaita. Iina, Sanna, Inka ja Sara olivat kaikki kolmatta kertaa ToukoFestissä. Kaikki olivat tykänneet olla tapahtumassa ja he olivat hyvillä fiiliksillä. Kaikki tytöt olivat yksimielisiä siitä, että parasta heidän päivässään oli monitoimitalolla tapahtuneet tanssi- ja talentesitykset. Harrastuksina monilla heistä oli tanssi ja yhdellä pianon soitto. Heidän vapaa-aikansa kuluu ulkona kavereiden kanssa ja netissä surffailemalla.
Samasta koulusta olivat saapuneet myös 12 ja 13 – vuotiaat Veera ja Maria. Veera oli tapahtumassa toista kertaa ja Marialle tapahtumassa käynti oli kolmas. Molempien tunnelmat olivat ”ihan hyvät”. He olivat kierrelleet tapahtuma aluetta ympäriinsä ja pelanneet muun muassa sulkapalloa. Maria on harrastanut pianon soittoa ja Veera harrastaa liikuntaa ja valokuvausta. Kumpikin heistä viettää aikaansa kotona netissä ja ulkoillen.
Riina, 13 -vuotias Pupuhuhdan koulun oppilas oli kolmatta kertaa ToukoFest tapahtumassa. Hänen tunnelmansa olivat hyvät. Riina oli lähinnä vain kierrellyt alueella ja katsellut esityksiä. Riinan vapaa-aika kuluu ulkona kavereiden kanssa.
Myöskin Vilma, 11 –vuotias, on Pupuhuhdan koululta. Hänen fiiliksensä olivat hyvät. Kaikki oli ollut hänen mielestään mielenkiintoista. Seikkailurata oli hänen mielestään parasta tapahtumassa. ” Siinä mentiin esteiden ali ja tunnelista.” Vilman harrastuksena on lukeminen, hän pitää erityisesti jännäreistä. Vapaa- aikana hän lukee kotona ja käy ulkona ja lenkillä.
Kypärämäen koululta tapahtumaan olivat saapuneet 11 -vuotiaat Ellariina, Lotta ja Ayla. Lotta ja Ayla olivat jo toista kertaa ToukoFestissä, mutta Ellariina oli ensikertalainen. Tytöt kommentoivat tunnelmiaan näin: ”Ollu hauskaa. Tosi kivaa. Kivaa, mutta kaikki tullu jo kierrettyä.” Kaikki pitivät erityisesti karaokesta ja Ellariina oli käynyt laulamassakin. Ellariinan harrastuksiin kuuluu pesäpallo. Lotta harrastaa taekwondoa. Aylan harrastuksiin kuuluu kuva- ja sanataide. Kaikkien tyttöjen vapaa-aika kuluu harrastusten parissa, ulkoillessa ja lukemalla.
Halssilan koulun 10 –ja 11 –vuotiaat Juho, Matti ja Mikael olivat kaikki ensimmäistä kertaa tapahtumassa mukana. Kaikilla oli hyvät tunnelamat ja heillä oli ollut kivaa. Poikien mielestä kaikki oli kivaa tapahtumassa. Juho harrastaa pyöräilyä, laskettelua ja jalkapalloa. Matin harrastuksiin kuuluu myös pyöräily ja laskettelu, mutta hän harrastaa myös skeittausta. Vapaa-aikana Mikael pyöräilee.
Nico, 12- vuotta, oli saapunut tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Nico on Mäkelänmäen koululta. Nicolla oli ollut kivaa tapahtumassa. Hänen vapaa-aikansa kuluu "olemalla ja elämällä."
Teksti: Elina Haapiainen ja Heidi Lehvonen (HUMAK)
Löytynyt: unelmatyölle tekijä!
Anna-Maija Purola on 25-vuotias nuori nainen. Hän on kotoisin Pohjanmaalta ja monen mutkan kautta hän on päätynyt asumaan Keski-Suomeen ja Saarijärvelle. Mutta mikä tekee Anna-Maijasta erityisen kiinnostavan? Ehdottomasti se, että hän on onnistunut löytämään vastauksen sellaisiin kysymyksiin, joihin jokainen törmää jossain elämänsä vaiheessa: Millainen työ minua kiinnostaa, mikä on unelma-ammattini ja mitä pitää tehdä, jotta näihin unelmiin pääsee käsiksi?
Anna-Maijan lapsuuden unelma-ammatti oli parturi, mutta astma esti tämän haaveen toteutumisen. Kuitenkin jo yläasteella Anna-Maija alkoi kiinnostua ammateista, joissa työskennellään ihmisten kanssa. Lukion jälkeen hän työskentelikin vuoden paikallisella ala-asteella kouluavustajana ja sai vahvistusta omista taidoistakaan toimia ihmisten kanssa. Välivuoden jälkeen hän alkoi opiskella lähihoitajaksi ja suuntautui opinnoissaan lapsiin ja nuoriin. Lähihoitajatutkinnon jälkeen Anna-Maija on ehtinyt tehdä oman alansa töitä ja nyt hän opiskelee kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Ää-nekoskella.
Nyt Anna-Maijan opinnot ovat jo aivan loppusuoralla ja hän on suorittanut tänä keväänä opin-tojaan Saarijärven nuorisotyössä. "Työoppiminen on minulle paras mahdollinen tapa oppia" Anna-Maija kertoo. Harjoittelussaan hän on päässyt toteuttamaan valokuvausprojektia syksys-tä saakka kokoontuneen tyttöryhmän kanssa. "Valokuvausprojektissa oli mahdollista tehdä työtä nuorten kanssa ja valokuvauksen kautta auttaa nuoria tuntemaan itsensä paremmin, löytämään heidän omia kiinnostuksen kohteitaan ja haaveitaan. Tämä on juuri sellaista työtä, mitä haluankin tehdä" Anna-Maija jatkaa. Hän kuitenkin painottaa, ettei kukaan voi koskaan olla täysin valmis vaan aina voi oppia lisää ja kehittyä sekä ammatissaan, että ihmisenä.
Kysyessäni häneltä, millä tavoin muutkin voisivat löytää ja saavuttaa oman unelma-ammattinsa, on vastaus selvä. Painavat neuvot kuuluvat seuraavasti:
" Pitää olla avoin kaikenlaisille asioille ja mahdollisuuksille
" Pitää kokeilla erilaisia työpaikkoja, jos se on mahdollista: koskaan kun ei voi tietää tyk-kääkö vaiko ei, ennen kuin on kokeillut
" Vaikka kaikista töistä ei maksetakaan rahalla, saa niistä kuitenkin aina kokemuksia ja ideoita tulevaisuuden varalle
" Jos on koulussa, jossa on mahdollisuus tehdä harjoitteluja, niitä kannattaa tehdä mah-dollisimman paljon: niissä voi harjoitella ammattilaisuutta, mutta ei tarvitse vielä oike-asti tietää mitä haluaa tai olla valmis
Oman haave-ammattinsa voi siis löytää kun tunnistaa omat vahvuutensa. Myös täysin erilaisis-ta kouluista, töistä ja muista kokemuksista voi koostua lopulta oman unelma-ammatin siemenet. Jos siis kesätyöonni ei tärpännyt sinun kohdallasi tänä vuonna, ryhdy etsintöihin heti paikalla: löydä esimerkiksi vapaaehtoistyötä, jonka palkkio ei kulu materiaaliin vaan kasvaa korkoa vuodesta toiseen!
Teksti ja kuvat: Maija Borén
Valokuvausprojektin vetäjä haastettiin valokuvattavaksi Luonetjärven rannalla.
Kesätyönhaku
Minulta kysyttiin, haluaisinko kirjoittaa jutun kesätöiden hakemisesta omalla paikkakunnallani, eli Uuraisilla, ja minähän lupauduin. Omalla kohdallani kesätöiden hakeminen oli jokseenkin vaivalloista. Vaikka pääsin ysiltä ja kunnan piti tukea juuri ysin päättävien nuorien kesätöiden saantia, onni ei suosinut juuri minua.
Helmi-maaliskuussa hain kaverini kanssa töihin vanhainkodille. Muutama kuukausi myöhemmin ilmoitettiin, ettei arpaonnikaan ollut suosinut minua. Vaajakosken S-Marketistakaan ei töitä herunut, kuten ei myöskään isäpuoleni rakennus- ja maalausfirmalta pikkuhommiin tai paikalliselta rekkayrittäjältä auton siivoomiseen. Paikat olivat joko täyttyneet, tai sitten ei vaan ollut varaa enää palkata kesätyöläisiä. Vaajakosken kirpputorilta töitä kysellessäni minulle vastattiin juuri em. tavalla.
Olen siispä hakenut töitä, monestakin paikkaa. Miksi en ole saanut niitä? Sitä joudun pohtimaan omassa, pienessä mielessäni valitettavankin usein. Onnekseni olen kuitenkin päässyt kahdelle, ihanalle riparille isoseksi, ja saan siitä vähän taskurahaa. Myös toukokuisen TET-paikkani ansiosta olen saanut hyvätuottoisia pitopalvelukeikkoja muutaman tälle kesälle ja uskonpa "työsuhteen" jatkuvan vielä syksynkin puolelle. Pariin lehtienjakelupaikkaan en ole vielä kerennyt soittaa, mutta en tunne enää pakollista tarvettakaan sille. Sillointällöiset työt sopivat minulle, menevälle ja liikkuvaiselle tyypille lähes täydellisesti.
Ystäväni harmitteli, ettei ole kerennyt hakea mihinkään töihin, joten paikkaa missä työskennellä ei ole. Hänen äitinsä kuitenkin kertoi sanoneensa tyttärelleen, että tämä on niin kovasti uurastanut kuluneen kevään aikana, että on lomansa totaalisesti ansainnut. Näin on varmasti monenkin kohdalla, mutta ajatus ei satu pamahtamaan mieleen juuri silloin, kun käyttörahan tarve olisi kaikista suurin.
Minä olen oppinut ajattelemaan niin ja aionkin ottaa kaiken mahdollisen irti tästä kesästä, töillä tai ilman. Maailman taloudellinen tilanne toki vaikuttaa myös töiden saantiin, niin nuorilla kuin aikuisillakin, joten vika ei varmastikaan ole vain ja ainoastaan sinussa, ehei todellakaan. Nautitaan yhdessä kesästä, käydään ilmaistapahtumissa ja otetaan chillisti, vielä kun se on mahdollista!
Tutta Oittinen