Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Paljon tunteita, vähän heikkouksia - Kotiteollisuus Lutakossa 8.10.
Kun näinkin tunnettu bändi saapuu keikalle, sitä odottaa suurta väenpaljoutta, tönimistä, tappelemista ja kiroilemista, eikö vain? Sitä odottaa karvaisia miehiä, pitkiä hiuksia, niittejä ja nahkaa. Sitähän minäkin. Ja minä erehdyin.
Olin täysin varma, että kun saavun puolituntia ovien avaamisen jälkeen, joutuisin seisomaan tuolin päällä ihan vain nähdäkseni kaikkien niiden 180 senttisten ihmisten päiden ylitse. Ja miten kävikään, nojasin aitaan eturivissä ja vielä keskellä ilman kyynärpää-tekniikkaa. Minun ja parin kavereni suurin puheenaiheemme oli mistä voi johtua näin pieni ihmismäärä, jos keikka alkaa jo puolentunnin päästä. Kello löi 21 eikä porukkaa ollut kuin muutama kourallinen. Vihdoin kello 21.30 ja uskaltauduin kysymään henkilökunnalta keikan alkamisaikaa. Kotiteollisuus tulisi soittamaan tasan 23.00 aikaan.
Emme uskaltaneet liikahtaa paikoiltamme koko tuona aikana vaan viihdytimme itseämme kuivilla vitseillä, kertailimme rock-tietämystämme ja saimme muutaman uuden kaverin. Ei mitenkään huono saldo. Lopulta kahden ja puolentunnin odottelun jälkeen näimme ensimmäisen vilauksen bändin laulajan Jouni Hynysen parrasta. Yleisö alkoi pakkaantua yhä tiivimmin eteenpäin ja vihdoin paikka näytti siltä miltä pitääkin.
Ehkä se on vain tämä suomalaisuus, mutta yleisö oli aika hiljainen ja vaisu, ainakin aluksi. Jo ensimmäisen kappaleen jälkeen Hynynen ilmoitti, että ellei yleisöstä lähde enempää ääntä voimme sanoa aikaiset hyvästit. Niitä ei koskaan tullut vaan yleisö oli niin ihastunut Kotiteollisuuteen, että hakkasi kätensä tunnottomiksi saadakseen muutaman encoren. Tämä voitaisiin jopa laskea jonkun asteiseksi kiduttamiseksi, vallanhauksi. Jälkimmäiseksi mainittua hastoin myös Hynysen kiusoitellessa yleisöä, että joko ne äidit odottavat autossa lapsia kotiin. Annettakoon se hänelle anteeksi, kyllä sitä yleisöstäkin huudeltiin vaikka mitä. En minä tietenkään, mutta ne muut.
Keikan edetessä alkoi tunnelmakin nousta ja yleisö lauloi kappaleiden mukana parhaan kykynsä ja äänikapasiteettinsa mukaan. Ne jotka eivät antaneet panostaan laulamalla tanssivat senkin edestä, paikallaan tietysti.
En voisi kuvitella parempaa paikkaa tällaiselle keikalle kuin Tanssisali Lutakko, pieni ja intiimi tila tuo bändin yllättävän lähelle yleisöä ja Hynysen ääni täytti koko tilan viimeistä nurkkaa myöten. Paikka toi pintaan nostalgisia tunteita ja muistutti sellaista salaista, pienelle erityisjoukolle suunnattua keikaa. Ah, Kotiteollisuutta vain minulle ja noille parille muulle. Eikä tunnelmaa latistanut edes se, etten tunne kuin lähinnä Kotiteollisuuden vanhempaa tuotantoa, on pojilla sen verran karismaa ja taitoa!
Ainoa harmillinen seikka oli se, että jouduin jättämään huvin kesken kaiken ehtiäkseni puoli yhden bussiin. Missasin täysin yhden tai kaksi encorea ja sain myöhemmin kuulla, että kummatkin vierustoverini olivat haalineet tavaraa plektran ja soittolistan verran. Aina ei voi saada kaikkea, mutta edes reilun tunnin keikka Kotiteollisuutta on tarpeeksi tyydyttämään tämän lapsen musiikkihimon vähäksi aikaa. Sillei positiivisessä mielessä tottakai.
Taija Kolehmainen