Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt |
Elokuvat |
Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden esine | Konsertit ja keikat
| Videot | Kuvat | Vuodatuksia
Meet the Street -projekti |
Arkiston kätköistä | Tiedotteet
Toisenlainen toimintaelokuva kansien välissä
Miehiä rämpimässä metsässä ja huutelemassa käsittämättömillä murteilla toisilleen jotain kummallista armeija-slangia Neuvostoliiton sotilaiden pommittaessa niskaan. Tämä oli ensivaikutelmani, kun selailin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sivuja ensimmäistä kertaa, ja tuskainen olo valtasi minut pelkästään ajatellessanikin edessä odottavaa luku-urakkaa, kuvausta Suomen vaiheista jatkosodassa. Tietysti tiesin Tuntemattoman sotilaan olevan suomalaisen kirjallisuuden merkittävä virstanpylväs, mutta uskoin tämän olevan 50 vuotta itseäni vanhempien luoma mielikuva, joka kaipaisi kipeästi päivittämistä. En millään jaksanut käsittää, miksi Tuntematon sotilas olisi merkityksekäs lukukokemus myös tälle sukupolvelle, jolle kirjan kuvaama jatkosota merkitsee vain vuosittaista sotainvalidikeräystä ja ehkä isoisän vähän pitkästyttäviä tarinoita jostain menneisyydestä.
Haluttomana tartuin kuitenkin teokseen, jonka aihe tuntui kovin kaukaiselta. Tekstikin tuntui yhtä käsittämättömältä kuin pelkkiin erikoisefekteihin luottava toimintaelokuva: henkilöitä, heidän arvonimiään ja jotenkin irtonaisia tapahtumia vilisti silmieni ohi enkä tahtonut muistaa kenestäkään oikein mitään. Vielä pahempia olivat sotimiseen liittyvät termit, joista en tahtonut ottaa sitten millään. Olin jo valmis tyrmäämään kaiken Tuntemattomasta sotilaasta ikinä kirjoitetun ylistyksen, mutta sitten aivan arvaamatta Väinö Linna sai temmattua minut mukaansa tarinansa pyörteisiin. Ensin huomasin sydämeni tykyttävän, kirjan henkilöt kamppailivat sodan tiimellyksessä, sitten yhtäkkiä hihittelin heidän kanssaan lepotuokion koittaessa ja lopulta jouduin surun murtamaksi, kun muutama lempihahmoni veti viimeiset hengenvetonsa. Kirjan lukeminen ei ollutkaan enää tuskaa vaan enemmän haikeutta toi se hetki, kun Tuntemattoman sotilaan maailma oli aika jättää taakse.
Kirjan loppuun päästyäni en enää ihmettele, miten surkeasti päättyvän jatkosodan kuvaus voisi olla jotenkin mielekästä saati sitten opettavaista luettavaa. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän oivalsin, että kirjassa tapahtumat kietoutuivat henkilöihin ja heidän tarinoihinsa. Linna on äärettömän taitavasti kirjoittanut metsikössä rämpivät sotilaat eläviksi, korvan juuressa jutteleviksi hahmoiksi, joista tulee yhtä tärkeitä lukijalle kuin sotilaille oli oman isänmaan puolustaminen. Tämä on ehdottomasti kirjan valtti ja tekee siitä ylistyksensä arvoisen, sillä ilman henkilökaartin nerokasta kirjoa sotatapahtumien lukeminen olisi melko puista puuhaa. Linna tiesikin todella, miten kirjoittaa jatkosodan kohtalo ikuisesti ihmisten muistoihin, sillä kun se kytkeytyy teoksessa vahvasti lukijalle rakkaiden velikultien vaiheisiin, lukijakaan tuskin pystyy täysin ohittamaan sodan tapahtumia tunteitta ja ilman niiden mieleen painumista. Itseni kohdalla jopa orastava kiinnostus aihetta kohtaan alkoi nostaa päätään sen ohella, että arvostus sotaveteraaneja kohtaan kasvoi roimasti.
Sain myös todeta, että Linnan kirjan aihepiiri ei ehkä olekaan niin kaukainen kuin äkkiseltään tuntuu, sillä Tuntematon sotilas on kuin onkin kuin nykyajan toimintaelokuva – eikä tosiaankaan huono sellainen. Tässä tarinassa juoni ei ole vain merkityksetöntä räiskintää ja henkilöhahmot ovat kaukana pelkästä pinnan raapaisusta, mitä ei mielestäni voi kovin monesta tämän vuosituhannen elokuvasta sanoa. Ja loppujen lopuksi kun miettii, onko elämä niin paljon muuttunut noista ajoista meidän nykynuorienkaan kohdalla? Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat varmaankin meille aivan yhtä tärkeitä kuin noille reilut 60 vuotta sitten eläneille nuorukaisille. Varmaa on ainakin se, että seuraavana itsenäisyyspäivänä minä seuraan itsenäisyyspäivän vastaanoton mekkokirjon sijaan Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiota toivoen, että se edes joillain tavalla vastaisi kirjalähteensä ilmiömäisyyttä.
- Sanna Pekkonen