Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
"Tervetuloa näihin iloisiin hautajaisiin"
Teemu Brunila vääntelehtii mikin takana. Savupilvi leijuu hänen ympärillään ja kohdevalot värjäävät lavan siniseksi. ".. to fade into the bluest of the blue blues", hän laulaa ja yleisö keinuu tahdissa. The Crash on saapunut jäähyväiskiertueensa yhdelle klubikeikoista tanssisali Lutakkoon Jyväskylään 13. toukokuuta.
Kolmen tunnin odottelu palkitaan viimein, kun yhtye astuu lavalle lukemattomien ylipitkien täytekappaleiden jälkeen. Tunnelma nousee kattoon välittömästi ja Brunila väläyttää tyrmäävän hymynsä yleisölle. " Miksi kosketinsoittajat ovat aina parhaimman näköisiä?" kaverini yrittää huutaa taputusten yli ja samalla hetkellä kantautuvat ensimmäiset sävelet.
Huomaan taputtavani ja hyppiväni muun joukon mukana, Brunilan ääni lamauttaa aivoni täysin. Pelkästään lauluun hänen taitonsa eivät kuitenkaan lopu, sillä kappaleiden välissä hän jututtaa yleisöä kuin parasta ystäväänsä. Kuunnellessani välispiikkejä vuoroin nauran ja itken.
The Crash teki minuun suuren vaikutuksen, heidän live-esiintymisensä on ihailtavaa. Brunilan haikea ja vaikeroiva ääni valtaa tajuntani ja pian tuo pehmeä laulu tuudittaa minut toiseen maailmaan, joka on täynnä Em7:ää ja rumpujen pauhua. Tanssisali Lutakon pienessä salissa keikka tuntuu hyvin henkilökohtaiselta, juuri minulle soitetulta.
En ole koskaan tarkemmin perehtynyt The Crashin tuotantoon, tajuan tehneeni suuren virheen tämän suhteen. Tunnistan yhtyeen soittamista kappaleista vain muutaman ja niiden aikana laulan, tai siis huudan, ääneni käheäksi.
Eräässä vaiheessa keikkaa Brunila katsoo suoraan minuun, näin haluan uskoa, ja tuon pitkän sekunnin ajan tunnen kylmänväreiden kulkevan selkääni pitkin. Minuuttien kuluessa alan enemmän ja enemmän pelätä sen viimeisen kappaleen saapumista. Itse asiassa bändi poistuukin kahdesti lavalta, mutta palaa aina takaisin taputusten vaatiessa heitä soittamaan lisää. "Ne vaan kiusaa", kaverini huutaa korvaani.
Loppua kohden tunnelma muuttuu haikeaksi ja Brunila lohduttaa yleisöä: "Vaikka tämä loppuukin, muistakaa, että me ollaan still alive." Yleisö huudahtaa ja alkaa hyppiä. Herkän balladin "Sugared" jälkeen tunnen palan nousevan kurkkuun ja viimeisen kappaleen sekä fanien kiittämisen aikana minulla on jo kova työ pidätellä itkua. Toiset eivät siihen kykene ja niin The Crash poistuu kyynelten saattelemana lavalta, viimeisen kerran Jyväskylässä.
The Crash lopettaa uransa jäähyväiskiertueensa viimeisellä etapilla Ruisrockissa 5. heinäkuuta.
Teksti: Taija Kolehmainen
Kuvat: Ewe Meriläinen