Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Ystäviä tuntureista
Tarinamme alkaa vuodesta 2006 heinäkuisesta Lapista. Tarkalleen ottaen Muoniosta, vielä tarkemmin sanottuna Utkujärven majalta. Eli paikasta, joka on jossain pohjoisessa.
Olin perheeni kanssa jollakin elämyslomalaleirillä, paikanpäälle oli tullut viisi lapsiperhettä ympäri Suomea. Olin lähtenyt vastentahtoani kauas Lappiin perheeni kanssa, eikä asiaa lohduttanut se, että lasten keski-ikä oli 10-vuotta. Itse olin tuona kesänä 15-vuotias.
Noh, huomasin joukossa vähän samanhenkisen tytön kuin itse olin. Hän oli pikkuveljensä ja siskonsa, sekä ja isän ja äidin kanssa lähtenyt reissulle Lahdesta. Hän oli minua pari vuotta nuorempi, mutta se ei haitannut. Kiipesimme yhdessä tuntureille ja laskimme koskea, paistoimme makkaraa ja juttelimme mukavia. Viikon lopulla perheemme olivat niin tuttuja toisilleen, että matkamme jatkui yhdessä kohti Norjaa. Peräkanaa ajoimme pitkin Norjan serpentiiniteitä, yövyimme Altassa ja ylitimme Suomen rajan. Jäämeren vesi on todella kylmää. Kävimme tervehtimässä myös Ranuan jääkarhuja.
Tiemme erosivat jossain vaiheessa Ranuan jälkeen. Muistan siitä vain sen, että oli yö ja pysähdyimme jollekin huoltsikalle. Sitten vain lähdimme yhdestä risteyksestä eri suuntiin. Olimme tietenkin sopineet, mistä risteyksestä lähdemme eri suuntiin.
Seuraavana yönä olinkin jo tukioppilasleirillä, tosin kotipaikkakunnan leirikeskuksessa. Paljon en leiristä rätti väsyneenä pystynyt nauttimaan, mutta Lapin matkaa muistelen jälkikäteen lämmöllä.
Onneksi puhelimet on keksitty, sillä yhteydenpitomme jatkuu edelleen. Viimeksi näimme joululomalla. On hauska ajatella, missä kaksi eri puolella Suomea asuvat ihmiset voivat tutustua.
Ei sitä koskaan tiedä, kenet missäkin tapaa. Olen huomannut maailman olevan oikeasti pieni paikka -maailmankaikkeus onkin oma juttunsa.
Nadja Mäkelä
Ystävänpäivä
”Voi ei! Mä unohin kokonaan,et lauantaina on ystävänpäivä! Mä en ehi millään tehä kaikkille kortteja.. URGH!”
Käytävällä olevien päät kääntyivät huutajaa kohti, mutta sitten kääntyivät pian pois päin. ”Siis mä en kestä, multa lähtee kohta pää tämän kanssa! Kai sä autat mua Iitu?” huutaja kysyi.
”Sori Mimmi mut mulla on omia menoja.. Joku toinen kerta.”
Mimmin suu jäi auki hämmästyksestä ja tunnin alussa hänen leuat olivat aivan jumissa.
Koulupäivän jälkeen Mimmi oli maassa. ”Mistä mä saisin aikaa tehä kortteja? Ei mulla ees oo tarvikkeita! Tää on kammoin ystävänpäivä”.
Kotona Mimmi kertoi pulmastaan äidilleen. Äiti mietti hetken ja sanoi: ”Jos kaverisi ovat tosi hyviä kavereita, he ymmärtävät kyllä kunhan selität”. Mimmi huokaisi ja lähti murehtimaan asiaa omaan huoneeseensa.
Enää kaksi päivää ystäväpäivään.. Kortit pitäisi antaa huomenna eikä mulla ole edes kopiopaperia! Mimmi mietti ja sitten hän päätti kertoa totuuden kavereille. Toivottavasti äiti on oikeassa..
Mimmi käveri koulun käytävällä nahden ympärillään halaavia ystävyksiä sekä ystävänpäiväkortteja. Miten selitän niille? Mitä jos ne jättää mut? Mimmiä rupesi hiukan pelottamaan asia, mitä enemmän hän sitä miettikään.
Sitten Mimmi huomasi kaverit käytävän päässä jakamassa kortteja. Hän nielaisi ja sanoi mielessään: ”Sä selviät tästä!”
Kaverit tulivat Mimmin luo ja antoivat korttinsa hänelle. Mimmin teki mieli itkeä ja huutaa mutta ei hän kehdannut. Mimmi nielaisi uudestaan ja avasi suunsa. Sitten se tapahtui. Mimmin poskille rupesi valumaan suuria kyyneleitä. Pian tajuttuaan asian, Mimmi sanoi: ”Mä olin unohtanu kokonaan, et huomenna on ystävänpäivä eikä mulla ollu tarvikkeitakaan kortteihin! Ja nyt ku mulla ei oo teille korttejakaan nii te kait jätätte mut yksin..” Mimmi niiskutti hämmentyneiden kaverien ympäröimänä. Sitten kavereista pisin sanoi ymmärtäväisellä äänellä: ”Ei me sua jätetä yksien korttien takia! Vaan ääliöt tekee niin. Sä oot aina meiän kaveri!!.. Halataanko ystävänpäivän kunniaks?” Mimmi huokaisi helpotuksesta ja sanoi halauksen jälkeen: ”Te ootte mulle tärkeimpiä maailmaassa!!”
Emma Simonen
Kiusattu
Ne kattoo mua taas pahasti. Mä ite istun yksin koulun ulkoportailla ja kuuntelen musaa mun uudella iPOD:lla. Sit mä nään ku yks niistä tulee mua kohti ja sanoo: -
Onks toi sun soitin?
-Joo, mä vastaan. Sit se tyyppi lähtee pois. Mä jäin miettii, et mitä se sillä tiedolla tekee ja sit mä kuulin naurua ja näin osottelua mua kohti. Se tuntu tosi pahalta, mut mä en näyttäny sitä. Mä olin tottunu jo siihen, et mua kiusataan. Mulla on koulussa vaan yks kaveri.. Katri, se on semmonen kaveri, joita on harvassa. Katri on yks niistä suosituista ja kumminkin on mun kaa.. Se tuntuu tosi hienolta. Mut just tänään Katri on kipee ja ehkä se on vielä huomennakin. Mä oon yksin. Mä en ehkä pärjää noille tyypeille. Ne kiusaa mua koko ajan; ei päästä mukaan mihinkään, nauraa mulle, arvostelee, osottelee.. Se on oikeesti hirveetä.. Ainut seura mitä mulla on tänään, on opettajat. Niitten kaa mä juttelen aina välitunneilla ja joskus ihan vaan muuten vaa.. Mut mä en oo uskaltanu kertoo et mua kiustaan. Se vaan pahentais asiaa. Äiti kyllä tietää asiasta ja sano, et se puhuu siitä kiusaamisesta opettajantapaamisessa. Mä ajattelin, et EIKÄ! Mun elämä on pilalla. Kun ne tyypit kuulee siitä, ne tappaa mut!