Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
DRACULA
Koulutehtävää varten lukutoukka sai luettua yhden klassikon lisää: alkuperäisen, lyhentämättömän Draculan.
Bram Stoker. Kannessa sydämestään verta vuotava lepakon ja ihmisen välimuoto. Aluksi 26 sivua teknistä lörpötystä, ”Pieni johdatus vampyyrien maailmaan”. Jonkin verran uuden sukupolven vampyyrikirjallisuutta lukeneena hyppään näiden sivujen yli suosiolla, ja sukellan suoraan 1800-luvun Transsylvaniaan lakimiehen alku Jonathan Harkerin kauhunhetkiin verenhimoisen kreivi Draculan linnassa. Kun pääsen kirjan vanhahtavaan ja ajoittain raskaaseen kieleen mukaan, tarina alkaa tuntua kiinnostavalta. Mutta minunlaisenikin kokenut ja kärsivällinen lukija hyppää housuistaan näkökulman vaihtuessa juuri tapahtumien alkaessa vaikuttaa oikealta, ts. action-vampyyrikirjallisuudelta, johon nykyaikana suurin osa kirjastokorttiaan kauhukirjallisuusosastolla vinguttaneista ovat tottuneet. Siis: Kun kreivi Dracula on iskemäisillään hampaansa uhrin pimeydessä valkoisena hohtavaan kaulaan, siirrytään toiselle puolelle Eurooppaa Wilhelmina Murrayn ja ystävänsä Lucy Westenran kirjeenvaihtoon, joka ei aluksi tunnu muulta kuin kirjainviidakolta, jolla ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta.
Tarinan henkilöt Van Helsingistä mielipuoli Renfieldiin olivat jo ennestään tuttuja, mutta tarina itsessään oli minulle täysin uusi. Päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja lehtileikkeistä ”kasattu” kirja on saanut kansiinsa 415 sivua, sisältäen edellä mainitun johdatuksen sekä lopun sanaselitysosion. Koulusta lainassa oleva versioni on painettu vuonna 1992, ja suomentaja on tosiaankin nähnyt vaivaa luodessaan kattavan selvityksen vampyyriuskomuksista eri puolella maailmaa. Siihen tutustuin vasta saatuani päätökseen kreivi Draculan jahtaamisen, eikä sen lukeminen paljoa selventänyt itse tarinan tapahtumia. Korvaamattomampi apu oli kirjan lukujen mukaan järjestetty hakemisto, josta sain tietää muun muassa kirjassa paljon käytettyjen latinalaissananlaskujen merkitykset.
Kokonaisuutena kirja oli hyvä, eikä kauhun keinoja oltu heitetty hukkaan vaan käytetty juuri sopivasti luomaan oikeanlaiset väristykset hiihtolomailtoihin. Olenkin siis itseeni hyvin tyytyväinen, sillä klassikoiden lukeminen on aina ollut enemmän tai vähemmän pettymys lukuun ottamatta tätä kertaa. Tämä teos tosiaan on, lainatakseni kirjakaupan mainosta; Kauhukirjallisuuden Raamattu.
Riina Nygrén