Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
Elokuva-arvostelu: Funny Games (USA 2007)
Michael Haneken ohjaama Funny Games kertoo tavallisesta amerikkalaisperheestä (Naomi Watts, Tim Roth ja Devon Gearhart), jotka lähtevät kesäksi heidän loma-asunnolleen. Perhe joutuu kahden psykoottisen nuoren pojan (Michael Pitt ja Brady Corbet) "hauskojen leikkien" kohteeksi ja pian he huomaavat, että kyse ei olekkaan vain fyysisestä ja henkisestä väkivaltaisesta ajanvietteestä, vaan että leikkien kohteeksi joutuukin heidän henkensä.
Haneke haluaa elokuvallaan kuvata ja kritisoida nykypäivän väkivaltaista yhteiskuntaa ja kuinka sitä näytetään mediassa. Funny Games on uudelleenkuvattu versio saman ohjaajan vuonna 1997 ilmestyneestä samannimisestä itävaltalaisesta elokuvasta. Juoni on tismalleen samanlainen ja jopa lavasteet ovat osittain alkuperäisiä. Haneke on halunnut kuvata leffan uudelleen amerikkalaisversiona, jotta se saisi laajempaa huomiota.
Elokuva on varmasti yksi häiriintyneimmistä ja ahdistavimmista, joka on ikinä tehty. Se leikkii katsojan mielellä ja melkein jokainen pienikin yksityiskohta, kuten golfpallot tai poikien käyttämät valkoiset hanskat vain lisäävät tunnetta. Myös psykopaattien ajoittainen kameraan katsominen ja yleisölle puhuminen on henkisesti hyvin häiritsevää. Funny Games saa katsojan kärsimään tavalla jolla suurin osa ei varmasti ikinä ole kärsinyt. Se haastaa katsojan istumaan ja katsomaan elokuvan loppuun. Jos haluaa hieman esimakua leffasta, kannattaa kuunnella elokuvassa monesti soiva Naked Cityn kappale Bonehead. Funny Games ei ole hauskaa tai kevyttä katsomista, mutta se herättää paljon ajatuksia. Kokeilkaa haastaa itsenne, jos ei leffateatterissa, niin viimeistään kun se tulee vuokrattavaksi ja on helpottava mahdollisuus painaa Pause-nappia, jos ahditus käy ylitsepääsemättömän suureksi. Elokuva on K-15.
Anni Poltinora