Jyväskylä
Keuruu
Laukaa
Muurame
Petäjävesi
Toivakka
Äänekoski
Jyväskylä Sinfonia
Finnkino
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lutakko
Free Your Mind
Keskisuomalainen
Äänekosken Elävän Musiikin Yhdistys ÄRMY
Etusivu | Ajankohtaiset | Arvostelut | Bändiesittelyt | Elokuvat | Tarinat | Runot | Linkkivinkit | Nuvan kuukautiset | Kuukauden julkkis | Konsertit ja keikat | Kuukauden resepti | Videot | Kuvat | Vuodatuksia | Meet the Street -projekti | Arkiston kätköistä | Tiedotteet | Toimittajaesittelyt | Vinkkejä Painovirhe-toimintaan | Information in English | Kirjoituskilpailu 2010
- Luxemburgissa
- Lähetä tämä 200 ystävällesi, niin...
- Keski-Suomen kansanedustajat ja ryhmä aktiivisia vaikuttamishaluisia nuoria kohtasivat 10.11.2008 Jyväskylän Yliopistolla.
Luxemburgissa
Saimme Hannan kanssa mahtavan tilaisuuden auttaa eurooppalaisia nuoria vaikuttamaan asioihinsa lähtemällä mukaan Meet the Street -projektiin.. Projekti jatkuu vuoden päivät ja ensimmäinen kokous järjestettiin Luxemburgissa 4.12.08. Loistava valinta maana ja kaupunkina, koska harvoin sitä Suomesta tulee lähdettyä tuohon pikkuruiseen paikkaan, jonne ei edes nähtävästi ole suoria lentoja. Pääsimmekin testaamaan lentokenttätaitomme neljällä eri kentällä kolmessa eri maassa. Joista tosiaan vain yhdessä puhutaan suomea.
Lähdimme hyvin varhain (siis todella, todella varhain. En viitsi edes aikaa mainita, koska tuottaa tuskaa pelkkä ajattelukin.) taksilla Tikkakosken lentokentälle, josta matkamme alkoi. Lensimme puolituntisen bisnesmiesten keskellä, tuntien itsemme tärkeiksi ja joukkoon kuulumattomiksi, ja saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle edelleen hyvin aikaisin. Sieltä matkamme jatkui lyhyen odottelun jälkeen kohti Pariisia. Pariisissa saimme odotella muutamia tunteja seuraavaa konetta, mutta aika kului nopeasti kokista litkien ja suklaita himoiten. Kun kolmannen kerran istuimme lähtöportilla sinä aamuna, alkoi kello jo olla sen verran, että normaalina päivinä juuri heräilisin (Hanna on vielä peruskoulussa ja aktiivinen oppilas, joten hän kutsuisi sitä ruokatunniksi). Uskomatonta, mutta totta, selvisimme myös Luxemburgin lennolle ja lennolta ehjänä sekä kylläisinä. Plussaa lentokonematkailussa on kyllä tarjoilu joka lennolla.
Luxemburgin lentokentältä otimme taksin kohti Youth Hostellia, jossa olimme muutamia tunteja etuajassa. Jätimme siis matkatavaramme hostellin huostaan ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Luxemburg on yksi ehdottomasti kauneimmista paikoista, missä olen käynyt! Talot olivat värikkäitä ja pastellisävyisiä. Arkkitehtuuri oli vanhaa, keskeltä kaupunkia löytyi jopa linnanraunioita (tai jotain niiden tapaista). Kaiken kaikkiaan kaupunki oli kaukana Suomen harmaasävyisestä betonimöhkälemaisemoinnista.
Torstai-ilta kului tutustumisleikkejä leikkien. Väsymys oli sanoinkuvaamatonta, ja nukahdinkin heti, kun pääni kolahti tyynyyn. Perjantaina oli herätys hiukan kahdeksan jälkeen ja nousimme ylös tukka pystyssä ja edelleen väsyneinä. Ehkä se oli sitä aikaeroväsymystä. Aamupalan jälkeen aloimme töihin. Muutaman leikin saattelemana ja herättelemänä jaksoimme hyvin kuunnella projektin työskentelytavat ja tavoitteet. Saimme myös hyödyllisiä oppeja siitä, miten kannattaa haastatella. Ehkä nuoret eivät nyt juokse mitä karkuun. Ruuan jälkeen saimme uudet (NOKIAN!) kännykät, joilla meidän on tarkoitus kuvata haastattelut. Saimmekin harjoitella puhelimen käyttöä haastattelemalla toisiamme ja tulimme siihen tulokseen, että italia, suomi ja tsekki ovat hyvin erilaisia kieliä.
Torstai-ilta päättyi kulttuurikatsaukseen. Kaikki ryhmät eri maista esittelivät omaa maataan. Saimme nähdä kaikkea powerpointista tansseihin ja youtube-videoihin. Illan jälkeen suurin osa osallistujista jäi viettämään iltaa yhdessä, mutta suomalaisten unentarve on kyltymätön, ja rojahdimme jälleen sänkyihin jo puoliltaöin. Aamulla totesimme sen olleen fiksua, sillä herätys oli jälleen kahdeksalta. Aloitimme aamun jälleen muutamalla herätysleikillä, jonka jälkeen kuulimme, mitä Luxemburgissa oli tehty nuorten hyväksi. Tämän jälkeen aloitimme oikein työskentelyn pienissä ryhmissä. Keskustelimme eri aiheista aina koulutuksesta urheiluun, ja pohdimme epäkohtia ja parantamismahdollisuuksia. Lopuksi teimme aiheista suorat kysymykset, joita sitten käytämme haastattelutilanteessa. Oli mielenkiintoista kuulla, miten asiat hoidetaan eri maissa, ja keskustelujen jälkeen olin hyvin tyytyväinen Suomen oloihin. Meillä ei ole niin suuria epäkohtia esimerkiksi koulutuksessa kuin monessa muussa maassa.
Luxemburgin joulutorilla vieraillut irlantilaisryhmä yllätti meidät mukavasti. He olivat ostaneet meille Pepe-lakut itsenäisyyspäivämme kunniaksi, ja kertoivat, että torilla oli myyty paljon erilaisia suomalaisia ruokia ja tavaroita. Olimme Hannan kanssa vierailleet torilla jo torstaina, joten harmiksemme missasimme suomiteeman. Lähdimme kuitenkin koko porukalla illalla ravintolaan syömään, joten jollain tapaa tuli myös itsenäisyyspäivää vietettyä. Ravintola (tai oikeastaan klubi) oli erittäin kaunis, kotoista ja luolamainen. Saimme hurjan kahdeksan ruokalajin aterian, joka kesti kolmisen tuntia. Annoksen olivat erittäin pieniä, ja koska suomalaisena on tottunut syömään viideltä, oli hidas ruokailu aluksi lähinnä tuskaa. Varsinkin, koska ruoka oli mitä oudointa. Parhaaksi ruuaksi osoittautui lämmin pinaatti juustolla kuorrutettuna. Jälkkärit olivat toki aivan omaa luokkaansa, ja loppujen lopuksi sitä tuli kuitenkin syötyä liikaa, vaikka aluksi uskoikin sen olevan mahdotonta. Lähdimme tsekkiläisten kanssa jo yhdentoista aikoihin takaisin hostellille, koska aamulla oli jälleen aikainen herätys ja meillä viidentoista tunnin matka. Tsekkiläiset esittivät meille vielä kansallistanssinsa ja pääsimmekin jälleen hymyissä suin nukkumaan jo ennen kahtatoista.
Sunnuntaiaamu valkeni kauniina, ja Hannan kanssa hyppäsimme reippaina (pah) sängyistä, pakkasimme pikaisesti ja riensimme aamupalalle. Varttia vaille yhdeksän hyvästelimme tutuiksi tulleet ihmiset, ja toivoimme näkevämme heidät taas pian. Saimme hostellilta kyydin lentokentälle, ja niin olikin taas aika matkustaa. Luxairin koneessa törmäsimme suomalaiseen lentoemäntään, joka toivotti meille hyvät joulut. Pariisin lentokentällä odottelimme kolmisen tuntia konetta Suomeen ja siemailimme kahvilassa ylihinnoiteltuja kaakaoita pienistä kupeistaan (listalla luki large hot chocolate, mutta ranskalaisethan ovat tunnettuja huonosta englannistaan). Toki ostimme paljon suklaata vietäväksi Suomeen. Iltapäivällä pääsimme lopulta koneeseen, mutta sumun takia lähtä viivästyi hiukan. Meitä se ei kuitenkaan haitannut, sillä mihinkään meillä ei ollut kiire. Jouduimme vielä Suomessa odottamaan Jyväskylän lentsikkaa, mutta aika vierähti nopeasti hyvin kirjan parissa. Keskiyön jälkeen laskeuduimme kotikentälle ja meitä vastassa oli puhelias taksikuski, joka halusi kuulla kaiken projektistamme.
Reissu oli kaiken kaikkiaan menestys. Matkatavaramme selvisivät perille kolmesta koneen vaihdosta huolimatta sekä Luxemburgiin että Jyväskylään, mikä on jo suorastaan mahdotonta. Emme juuttuneet yhteenkään turvatarkastukseen piippaavien rintsikoiden takia (Hannan kengät saivat kyllä kerran hälytykset soimaan, mutta se oli nopeasti hoidettu). Tulimme aina ymmärretyksi myös Luxemburgissa, jossa kovin moni ei englantia puhu (lue meidät mukaan). Mutta ennen kaikkea saimme paljon uusia tuttavuuksia, näimme uskomattomia maisemia ja pidimme hauskaa. Ja samalla saimme myös välineet, joiden avulla voimme tehdä jotain hyödyllistä.
Netta Lahdenperä
Lähetä tämä 200 ystävällesi, niin...
Aihe-rivillä toistuvat Väl- ja Fw -kirjainyhdistelmät paljastavat sen.: olen taas saanut täysin turhan ketjuviestin.
Sähköpostin kiertoviestit ovat tietenkin tarkoitettu alun perin viihdykkeeksi, mutta tätä nykyä ne alkavat olla yhä kaupallisempia. Sähköpostiosoitteita myydään eteenpäin ja samat viestit kilahtavat postilaatikkoon eri ihmisiltä. Lisäksi viestien ns. uhkaukset ovat täysin naurettavia: "Jos et lähetä tätä kellekään, niin sinua seuraa ikuisesti huono onni, ihastuksesi alkaa vihata sinua ja murhaa vanhempasi, räjäyttää talosi, parsii sukkasi, keittää varpaasi ja usuttaa lehmät kuolaamaan päällesi." Tällainen teksti ei houkuttele häiritsemään kanssaeläjiä tällä viestillä, vaan mieli tekisi lähettää tulikivenkatkuinen valituskirje sille, joka keksi koko idean.
"Eräällä afrikkalaisella, säälittävällä, laihalla, reppanalla 5-vuotiaalla tytöllä oli leukemia, kurkkusyöpä, keuhkosyöpä, aivosyöpä, rintasyöpä, rutto, vesirokko, kivessyöpä ja ankara nuha. Hän sai tämän viestin, lähetti sen eteenpäin ja parani!" Ahaa. Viesti on varmasti täysin luotettava: afrikkalaistytöllä kivessyöpä ja sähköpostiohjelma. Kukaan näihin tuskin uskoo, mutta joskus jopa lukemattakin viestejä lähetetään kaikille osoitteistosta löytyville ihmisille. Ja jos sattuu vaikka vilkaisemaan, monelleko viesti tulisi lähettää saadakseen ikuisen onnen ja autuuden, eikä yksinkertaisesti löydä niin montaa osoitetta, voi surutta lisätä itselleen viestin Lähetetty-tiedoista uusia, täysin tuntemattomien ihmisten yhteystietoja. Näin voit saada yhdellä lähetyksellä sata viestiä takaisin, tai vielä pahempaa: joku myy osoitteesi ulkomaille ja seuraavana päivänä konettasi koristaa virus.
Lähipiirin ihmisille olen jo tarpeeksi monta kertaa selittänyt, etten halua näitä turhia, tilaa vieviä, suoraan roskakoriin lentäviä viestejä, mutta kaikki eivät usko sitä kerrasta tai kahdesta. Lopulta edes hymiöiden avulla ei saa sanottua asiaansa tarpeeksi kauniisti, ja tuloksena on ikuinen (tai korkeintaan kuukauden kestävä) puhumattomuus. Viestit kuitenkin jatkavat tunkeutumistaan sähköpostiini.
En halua tyrmätä kaikkia kiertoviestejä, päinvastoin. Diaesityksellä tai suomen kielen sanaväännöksillä varustetut viestit tosiaankin piristävät, mutta esimerkiksi tässä esimerkkinä käytetty "Lue!" on tullut minulle viideltä eri ihmiseltä. Yhdellekään sitä en ole lähettänyt, ja vielä ei ole käynyt kuinkaan.
Roskapostisuojaukset toimintaan, lukijat!
Riina Nygrén
Keski-Suomen kansanedustajat ja ryhmä aktiivisia vaikuttamishaluisia nuoria kohtasivat 10.11.2008 Jyväskylän Yliopistolla.
Kohtaamisen alullepanijana toimi lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, jonka mielestä kansanedustajien tulisi keskustella nuorten kanssa heidän huolenaiheistaan. Tilaisuutta aloitettiin suunnitella jo alkuvuodesta 2008, mutta aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi se saatiin järjestetyksi vasta nyt. Tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan.
Tapaamiseen osallistuneet nuoret olivat kyselleet ja kartoittaneet tilanteita, terveisiä ja huolenaiheita etukäteen paikkakunnillaan. Seuraavia aiheita nousi yhteisesti esille keskustelussa kansanedustajien kanssa. Keskustelua ja lisäkysymyksiä aiheisiin syntyi runsain määrin, mutta lyhyt aika rajoitti hieman aiheissa syvemmälle pääsemistä.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana (avautuu uuteen ikkunaan)
Pääpaino keskustelussa oli koulutustason nouseminen ja siitä aiheutuva ahdistus ja masennus nuorten keskuudessa. Kaikilla ei ole vielä yhdeksännellä luokalla urasuunnitelmaa valmiina ammatillista koulutusta varten. Lukioiden keskiarvorajojen nostaminen ja tason kohottaminen on väärä tapa karsia opiskelijoita lukiossa.
Koko koulutussysteemi olisi saatava yhtenäisemmäksi ja viestit kulkemaan eri asteiden välillä sekä hyppäyksiä eri tasoille hieman tasoitettua. Yhteistyöhön ja siirtymävaiheisiin on panostettava. Tuntuu, että hyppäys yläasteelta lukioon on joskus kohtuuttoman suuri. Varsinkin peruskoulusta toiselle asteelle siirtymistä olisi pehmennettävä parantamalla mm. oppilaan ohjausta. Myös lukion oppilaan ohjausta olisi saatava parempaan kuosiin, sillä nykyään se on liian vähäistä eikä kovinkaan tehokasta.
Lisäksi yhteistyötä toisen asteen eri koulutusten välillä olisi lisättävä monipuolistamaan opetusta niin lukiossa, kuin ammattikoulussakin. Myös psykologien ja koulukuraattorien asemaa oppilaiden arjessa olisi lisättävä sekä helpotettava heidän luokseen pääsemistä. Näillä toimenpiteillä saataisiin estettyä syrjäytymistä ja koulupudokkaita. Koululaisten masennus näkyy, mutta sitä vastaan tehtävä työ ei juurikaan.
Luokaton lukio on kyllä muuten hyvä ratkaisu, mutta se vaatii oppilashuollolta paljon enemmän kuin vanhan mallinen lukio. Oppilashuollon resursseja ei kuitenkaan ole tarpeeksi nostettu. Yhteisöllisyyden parantamiseksi lukioissa on tehtävä paljon töitä, tässä hyvä rooli mm. oppilaskunnilla.
Ajan puutteen vuoksi vähemmälle keskustelussa jäi nuorten huoli oman paikkakunnan palvelujen, harrastusten ja koulujen säilymisestä. Pienillä paikkakunnilla varsinkin kuntaliitokset imevät palvelut kuntien keskuksiin. Välimatkat pitenevät ja tarjonta vähenee. Jos nuorille ei ole tarjota ohjattua toimintaa, eikä omia tiloja tai harrastusmahdollisuuksia, eristäytyminen, yksinäisyys ja jopa masentuneisuus lisääntyy. Nuoret kuluttavat aikaa kylillä ja keksimällä itse tekemistä: jotain laitonta. Vaihtoehtona tälle on kotona tietokoneella istuminen, eristäytyminen.
Pienillä kylillä nuoret asuvat kaukana toisistaan eivätkä tapaa muualla kuin koulussa. Sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä nuorten kanssa on vähemmän, kuin isommissa paikoissa. Nuoret haluavat yhteistä tekemistä, kun vain heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Jokaisella paikkakunnalla, oli se pieni tai iso, olisi nuorilla oltava tekemistä. Harrastusmahdollisuuksia olisi oltava tasapuolisesti kaikille. Viikonloppuihin kannattaisi satsata enemmän nuorten ohjelmaa, nimenomaan juuri iltoihin. Nuorisotalot eivät kovin usein ole viikonloppuiltaisin auki. Silloinhan nuoret juuri haluavat kokoontua samaan paikkaan ja kokoontuvatkin vaikka omaa tilaa ei olisi. Toisissa paikoissa ei yleensä vain ole aikuista valvojaa..
Monella paikkakunnalla ajetaan kyläkouluja alas. Kaikki oppilaat pakataan samaan paikkaan. Kyläkoulussa on pienemmät luokat, joten jokaista ehditään opettaa yksilönä. Pienessä joukossa opitaan arvostamaan jokaista yksilönä ja opitaan yhteenkuuluvuutta ja vastuuta toisistamme. Pienessä koulussa oppilaiden ongelmat huomataan nopeasti. Oma kyläkoulu opettaa arvostamaan omaa kylää ja näkemään sen mahdollisuudet. Kylän omaan kouluun on lyhyempi matka, kuin kaupungin kouluun. Lapset eivät halua isompaan kouluun, kun ovat päässeet pieneen kyläkouluun, jossa heidät huomataan. Isossa koulussa hukkuu massaan, jokainen kuitenkin haluaa olla yksilö ja erottua massasta, sosiaaliset paineet ovat isommassa koulussa kovemmat. Kyläkoulussa erottuu yrittämättäkin sillä siellä jokainen on yksilö. Kyläkoulussa lapset oppivat tulemaan toimeen kaiken ikäisten nuorten kanssa ja ikäsyrjintää on vähän. Opitaan olemaan "ystäviä yli rajojen". Kiusaaminen huomataan kyläkoulussa helpommin kuin isossa koulussa.
Kokouksessa päätettiin, että tämänkaltaisista kohtaamisista tulee jokavuotinen tapa. Ensi vuonna kansanedustajien ryhmän puheenjohtajan roolissa nuoria paikalle kutsuu Tuula Peltonen. Nuoret kokivat tilaisuuden tarpeelliseksi ja heistä oli kiva päästä kertomaan terveisiään kansanedustajille.
Tilaisuuteen osallistui yhteensä kuusi keskisuomalaista nuorta:
Hyttinen Jonna, Petäjävesi
Kolehmainen Taija, Äänekoski
Lampinen Teija, Jyväskylä/Karstula
Nevanlinna Kimmo, Jyväskylän maalaiskunta, Palokka
Pekkola Jani, Äänekoski
Raivio Emma, Pihlajavesi
Tilaisuuden järjesti yhteistyössä: Keski-Suomen liitto, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Jyväskylän yliopisto ja Nuorten Keski-Suomi ry.
Nuorten teksteistä koostanut Tiina Västilä