Suomessa paljon ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin töihin jo 1960–70-luvuilla. Maalta muuton yhteydessä elämäntapa on yksityistynyt, mikä tarkoittaa sitä, että suurperheet ovat hajonneet ja elämä on muuttunut yksilökeskeiseksi. Esimerkiksi lähes kaikilla perheenjäsenillä on omat henkilökohtaiset matkapuhelimet.
Nykyisin muutetaan myös suuriin kaupunkeihin, erityisesti Etelä-Suomeen,
koska sieltä saa paremmin työtä. Suurissa kaupungeissa asuminen
on kalliimpaa kuin pienemmissä kaupungeissa. Jokaisessa kunnassa on kunnan
rakennuttamia vuokra-asuntoja. Kaupunkien vuokra-asuntoihin on usein vaikea
päästä, koska niihin on pitkät jonot. Hyvätuloiset
eivät pääse kunnan vuokra-asuntoihin. Heidän on vuorattava
asunto yksityisiltä markkinoilta tai monet päätyvät oman
asunnon ostoon. Perheet voivat maksaa asuntolainaa jopa kolmekymmentä vuotta.
Suomessa perhe tarkoittaa isän, äidin sekä lasten muodostamaa kokonaisuutta. Tätä sanotaan ydinperheeksi. Niiden koko on pienentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Perheisiin kuuluu useimmin kahdesta kolmeen lasta. Avioerot ovat yleistyneet viime aikoina. Nuoret saattavat muuttaa pois kotoa täytettyään 18 vuotta, joka on täysi-ikäisyyden raja.
Nuori mies ja nainen asuvat usein yhdessä ennen virallista naimisiinmenoa eli asuvat avoliitossa. Avoliitot ovat yleistyneet vanhempienkin pariskuntien elämässä. Myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat voivat rekisteröityä virallisesti. Aikuiset lapset asuvat usein kaukana vanhemmistaan, koska he ovat muuttaneet töihin ja opiskelemaan muualle. Tämän takia lasten ei ole aina helppo tavata vanhempiaan usein. On tavallista, että vanhat ja sairaat ihmiset asuvat erityisissä vanhuksille tarkoitetuissa taloissa, joissa ammatti-ihmiset hoitavat heitä. Myös yhteiskunta ottaa vastuuta vanhusten hoidosta.
Vaikka Suomessa on korkeatasoinen sosiaaliturva ja yhteiskunta pitää heikoimmista jäsenistään huolta, on täällä kuitenkin omat ongelmansa. Yksinäisyys on lisääntynyt ja se on varmasti yksityistyneen elämäntavan varjopuoli. Yksi näkyvä ongelma on runsas alkoholinkäyttö. Suomalaiset ovat valitettavasti kuuluisia humalahakuisesta juomisestaan. Tämä on yksi keskeinen sosiaalinen ongelma ja aiheuttaa myös perheiden hajoamista.
Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia Suomessa. Naisten lähdettyä töihin 1960–1970-luvuilla miehet alkoivat tehdä kotona samoja töitä kuin naiset. Naiset ovat nykyisin samoissa ammateissa miesten kanssa. Yhteiskunnan päättäjissä on myös entistä enemmän naisia.
Yhdenvertaisuudesta säädetään Suomen perustuslaissa näin: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Suomen luonnon rikkaus on neljä vuodenaikaa. Sää muuttuu jatkuvasti ja siitä puhutaan paljon. Luonto on tärkeä hyvin monille suomalaisille. Syksyllä pimeän aikaan monet ovat masentuneita ja odottavat lumen tuloa. Talviurheilu, kuten hiihto, luisteleminen ja laskettelu, on erittäin suosittua. Monet matkustavat esimerkiksi talvilomalla Pohjois-Suomeen hiihtämään tuntureille. Tuntureille mennään myös vaeltamaan useiksi päiviksi erityisesti syksyllä, jolloin luonto on värikäs eli on ruska-aika. Luontoa kunnioitetaan eikä luonnossa liikkuessa ole sopivaa pitää kovaa ääntä. Vesi on myös tärkeä rentoutumisen muoto. Kaikki lapset opetetaan uimaan.
Tavallisesti suomalaiset joko omistavat tai vuokraavat kesällä mökin maalta, mielellään järven rannalta. Siellä halutaan olla rauhassa ilman kiirettä rentoutumassa. On tärkeää, että mökissä on sauna, jossa käydään joka päivä. Sauna onkin yksi suomalaisuuden tuntomerkki. Aikaisemmin saunassa on synnytetty lapset ja siellä on pesty myös kuolleet. Nykyisinkin lähes kaikki haluavat mennä saunaan säännöllisesti. Saunassa ei vain peseydytä vaan samalla siellä rentoudutaan. Kerrostalojen yhteissaunasta voi varata vuoron omalle perheelleen. Siellä voi olla myös talon yhteisiä naisten ja miesten saunavuoroja.
Nykyiseen suomalaiseen vapaa-aikaan kuuluu, että harrastuksia on paljon lapsesta lähtien. Vanhemmat vievät lapsia iltaisin ja viikonloppuisin urheilu- tai taideharrastuksiin. Aikuiset ja vanhuksetkin harrastavat paljon. Suomalaiset lukevat myös paljon kirjoja. Kirjoja on helppo lainata kirjastosta ilmaiseksi. Jos kirjasto ei ole lähellä, voi kirjoja lainata kirjastoautoista, jotka ajavat säännöllisesti eri alueilla.
Suomessa on uskonnonvapaus. Kukin saa kuulua siihen uskonnolliseen yhteisöön, johon haluaa, tai olla kuulumatta mihinkään. Suomen väestöstä noin 90 % on kristittyjä. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 85 %, ortodoksiseen kirkkoon noin 1 % ja helluntaiseurakuntiin noin 1 % suomalaisista. Lisäksi Suomessa on monta muuta kristillistä kirkkokuntaa. Muslimeja, juutalaisia, buddhalaisia, hinduja ja muiden uskontojen edustajia Suomessa asuu vähän. Maahanmuuton lisäännyttyä muslimiyhteisöjä on perustettu monille paikkakunnille. Uskontokuntiin kuulumattomia on noin 10 % väestöstä.
Suomeen valtauskonto, luterilaisuus, on tullut Saksasta. Lapset kastetaan luterilaisen kirkon jäseniksi noin kuukauden ikäisinä. Ennen kirkko huolehti opetuksesta ja köyhien hoidosta. Nyt yhteiskunnalla on vastuu kansalaisten hyvinvoinnista, mutta kirkko auttaa edelleen apua tarvitsevia. Jokaisella paikkakunnalla on luterilainen kirkko ja seurakunta. Seurakunnassa on töissä ainakin pappi, kanttori, diakoniatyöntekijä ja lapsi- sekä nuorisotyöntekijöitä. Kanttori huolehtii seurakunnan musiikkielämästä ja diakoniatyöntekijä seurakunnan auttamistehtävästä. Suomalaiset menevät kirkkoon erityisesti juhlapyhinä. Adventti, joka aloittaa jouluajan, joulu sekä pääsiäinen ovat suosittuja päiviä käydä kirkossa. Nuoret menevät 15-vuotiaina rippikouluun, jolloin heille opetetaan kristinuskoa. Rippikoulun jälkeen nuoret tunnustavat uskonsa konfirmaatiossa, joka on suuri perhejuhla.
Lähes kaikki suomalaiset juhlapyhät liittyvät kristilliseen vuodenkiertoon. Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimpiä juhlia kristityille. Joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Joulunaika alkaa neljä viikkoa ennen joulua, jona aikana juhlaan valmistaudutaan perinteisesti hiljaisuudessa ja pientä paastoa viettäen. Nykyisin joulukuu on muuttunut vilkkaaksi pikkujoulujen viettoajaksi. Työpaikat, koulut, päiväkodit ja erilaiset yhteisöt kokoontuvat viettämään pikkujoulua laulaen joululauluja, polttaen kynttilöitä ja syöden yhdessä. Nykyisin yksi kauppojen tärkein myyntiaika on juuri ennen joulua, koska jouluun kuuluu lahjojen anto perheelle ja ystäville. Joulupukki tuo lahjat jouluaattona, joka on 24.12.
Joulupäivä on perinteisesti perheen juhla, jolloin ei mennä ulos. Uutena vuotena juhlitaan yhdessä ja mennään ulos ampumaan ilotulitusraketteja. Pääsiäinen on joulun ohella tärkeä kristillinen juhla. Pääsisäistä vietetään Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi. Vappu on kevään juhla, jota vietetään riehakkaasti ulkona. Silloin juhlitaan erityisesti ylioppilaita ja työväestöä. Juhannus on keskikesän juhla, jolloin ihmiset menevät kaupungeista mökeille ja järvenrannoille.
Lisätietoja www.suomi.fi
[ 