Lähes jokaisessa kodissa on nykyään tietokone ja lapset oppivat turhankin varhain käsittelemään sitä – ainakin jollakin tasolla. Kehityspsykologisesti tämä on hieman harmillinen asia, sillä lapsen tulisi tietokoneen näppäilemisen sijaan varhaisvuosina harjoitella ja oppia käyttämään oman kehonsa suuria lihasryhmiä. Tietokone on työkalu, jota oppii käyttämään myöhemminkin.
Kehon suurten lihasryhmien toiminnan oppiminen eli liikkeiden hallitseminen tietyllä tasolla on välttämätön kehitysvaihe, ennen kuin esimerkiksi käden tarkkaa hienosäätelyä vaativat hienomotoriset taidot voivat kehittyä. Jos tämä tarpeellinen karkeamotorinen vaihe jää liian heiveröiseksi, siitä muodostuu myös käsien hienomotoriikan kehityksen este: vaillinainen pohja ei mahdollista taidokasta käsien käyttöä myöhemminkään.
Suurten lihasten yhteistoiminnan harjoitteluun kannattaa siis lapsuudessa panostaa erityisen paljon. Suurten lihasryhmien yhteistoiminnan onnistuminen edellyttää ihmisen lihas- ja hermojärjestelmän sekä aistitoimintojen yhteispeliä. Tämä yhteispeli harjaantuu tehokkaimmin monipuolisella liikunnalla, koska liikkuessaan lapsella on kaikki aistit (mm. lihas-, tasapaino-, tunto-, näkö- ja kuuloaistit) tehokkaasti käytössä. Liikkuminen ei ole edes mahdollista ilman aistien yhteistoimintaa! Vastaavasti lihasten tahdonalainen liikuttaminen vaatii aivojen lähettämien toimintakäskyjen kulkua hermostossa. Se puolestaan harjaannuttaa hermostoa tehokkaaksi viestinviejäksi ja nopeaksi reagoijaksi. Lopulta lihakset sitten tuottavat toivotun liikkeen tai tavan liikkua.
Monipuolinen liikunta monipuolisissa ympäristöissä ja erilaisilla välineillä auttaa lasta kehittymään paitsi monipuoliseksi liikkujaksi, myös tukee hänen oppimisvalmiuksiaan: hänellä on mahdollisuus kehittyä taitavaksi käsien käyttäjäksi.
Siitä syystä:
Kaikkia näitä voi tehdä yhdessä perheen kanssa, aikuinen ja lapsi yhdessä, lapset keskenään ja joskus lapsi itsekseen.
8.1.2010 Arja Sääkslahti