Keski-Suomea ei oltu tallennettu kuvina 1800-luvun alkupuolella juuri ollenkaan. Ajan sivistyneistölle muodostui mielikuva tästä alueesta Runebergin kirjoituksista. Runoissaan Runeberg kuvasi rahvaan luonnetta ja ankaria elinolosuhteita ulkopuolisen silmin. Vasta kun Jyväskylään oli perustettu lyseo, tyttökoulu ja seminaari, alkoi kaupungin oma sivistyselämä ottaa ensiaskeleitaan. Aloittelevan taide-elämän tärkeitä vaikuttajia olivat koulujen kuvaamataidon opettajat. Piirustuksen ja käsitöiden opetuksella oli tärkeä asema ajan kasvatustyössä. Se oli kuitenkin miesten keskuudessa yleisempää kuin naisten. Seminaarin piirustuksen opetus eli "kuvaanto" ei pyrkinyt edistämään taiteellista luovuutta, vaan se oli kaavamaista ja pohjautui käytännöllisiin päämääriin. Valmistuneista nuorista useampi lähti arkkitehdin uralle kuin ryhtyi kuvataiteilijaksi. Taiteilijan ammatin valitsi kuitenkin esim. Edvin Hämäläinen, joka oli opiskellut lyseossa ja valmistunut seminaarista kansakoulun opettajaksi. Hänestä tuli monipuolinen jyväskyläläisen taide-elämän vaikuttajahahmo. Korpilahtelainen Alvar Cawén ehti opiskella lyseossa pari vuotta ennen kuin siirtyi opiskelemaan taidetta Helsinkiin. Vuonna 1898 lyseosta valmistunut Jonas Heiska saavutti taiteilijana paikallisesti merkittävän aseman.

Ennen kuin Keski-Suomi sai omat taiteilijansa, aluetta olivat maalauksin kuvanneet muutamat muualta tulleet taiteilijat. Akseli Gallen-Kallela vieraili 1880-luvulta lähtien useita kertoja Keski-Suomen alueella, useimmiten Keuruulla ja Korpilahdella. Realismin hengessä maalannut Gallen-Kallela uskoi, että Sisä-Suomesta löytyi turmeltumaton, alkuperäisenä säilynyt ja omassa maailmassaan henkisesti rikas suomalainen kansa. Myös Louis Sparre ja Eero Järnefelt ikuistivat alueen kansan tyyppejä joissakin teoksissaan. Karelianismi vei alkuperäistä kansaa etsivät taiteilijat 1890-luvulla Sisä-Suomesta Karjalaan, mutta suurimman huuman hälvennyttyä monet taiteilijat palasivat Keski-Suomeen, joka hahmottui monelle kulttuuripersoonalle eräänlaiseksi modernien liikenneyhteyksien päässä olevaksi vara-Karjalaksi.

Musiikilla ja teatterilla oli aluksi merkittävämpi rooli kaupunkilaisten harrastuksissa kuin kuvataiteilla. Jo 1860-luvulla järjestettiin kaupungissa iltamia. Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi kehittyä kansanjuhlaperinne ja 1880-luku oli jo konserttien, näytelmäesitysten ja musiikillisten iltamien vuosikymmen. Kulttuurityötä tehtiin vahvassa valistushengessä. Jyväskylässä järjestettiin vuonna 1881 maan ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat, jotka organisoi Kansanvalistusseura. Myös kuorolaulanta ja soittokuntatoiminta oli suosittua ajanvietettä, joita mm. Jyväskylän Työväenyhdistys suositteli jäsenilleen "sivistyttävänä ja jalostavana huvina". 1880-luvun lopulta lähtien teatterikiertueet vierailivat Jyväskylässä ja kaupunkilaiset itsekin alkoivat innostua näyttelemisestä. Enimmäkseen näyteltiin kevyitä, yksinäytöksisiä komedioita, mutta myös esim. Minna Canthin realistiset teokset olivat suosittuja, vaikkakin ne koettelivat monen kaupunkilaisen suvaitsevaisuutta.

Jyväskylän ensimmäinen taidenäyttely oli todennäköisesti S.A. Keinäsen teosten esittely Jyväskylän seminaarin voimistelusalissa vuonna 1868. Keinänen valmistui seminaarin ensimmäiseltä vuosikurssilta v. 1867 ja opiskeli sen jälkeen taidetta Helsingissä. Näyttelyllä kerättiin rahaa hänen ulkomaan opintojaan varten.

Nykyisen Jyväskylän Taiteilijaseuran edeltäjä Keski-Suomen Taideseura perustettiin vuonna 1910. Sen tavoitteena oli keskisuomalaisen taide-elämän herättäminen. Seura järjestikin paikkakunnalla taidenäyttelyitä, arpajaisia ja taidetta käsitteleviä esitelmätilaisuuksia. Se julkaisi myös kirjallisuutta ja kuvallisia esityksiä eri taiteiden aloilta. Kartuttipa seura omaa taidekokoelmaakin. Piirustus- ja maalausiltoja seura järjesti Keski-Suomen Kotiteosaitan tiloissa (Asemakatu 1) ja maalarimestari Emil Kaistisen luona (nykyinen Aren aukio). Keski-Suomen Taideseuran ensimmäinen puheenjohtaja oli tilanomistaja Aatos Schildt ja johtokunnassa toimivat mm. taidemaalari Jonas Heiska, lehtori ja arkkitehti Yrjö Blomstedt sekä taidemaalari ja venäjänkielen lehtori Juuso Putro. Seuralla oli oma pysyvä taidenäyttely kunnallistalon toisessa kerroksessa vuodesta 1912 lähtien. Lisäksi seura järjesti Jyväskylässä ainakin vuosina 1911, 1913 ja 1914 suomalaisen taiteen näyttelyt. Myös maalarimestari Kaistinen järjesti mielellään verstaassaan yksityisnäyttelyitä ja tätä mahdollisuutta käyttivät hyväkseen ainakin Juuso Putro ja Edvin Hämäläinen. Ensimmäinen maailmansota ja vuoden 1918 tapahtumat hiljensivät myös Keski-Suomen Taideseuran toiminnan ja vuonna 1924 seura lopetettiin.