Vuosisadan vaihteen romantikkojen mielestä Keski-Suomi oli sitä aitoa ja alkuperäistä pohjolaa, josta perinteinen suomalaisuus oli löydettävissä. Kieliolojen suhteen Jyväskylä ja Keski-Suomi olivat erikoista aluetta siinä mielessä, että väestö oli lähes täydellisesti suomenkielistä. Kuitenkin pääosa kaupungin virkamiehistä ja kauppiaista oli ruotsinkielisiä. Tästä huolimatta Jyväskylää on luonnehdittu "parhaaksi Suomen maaseutukaupungeista, mitä suomenmielinen mies 1870-luvulla saattoi ajatella". Vuonna 1837 Suomen virallisessa lehdessä kirjoitettiin Jyväskylässä herättävän huomiota se, "että kaikki osoitteet huoneiden seinillä, ovien ja porttien päällä ovat suoraa Suomen kieltä, josta voipi ymmärtää jyväskyläläisten olevan suomenmielisiä."

Ruotsin asema heikkenee

1800-luvun lopulla vanha nelisäätyjärjestelmä katosi ja tilalle tuli kaksi säätyä. Ihmiset jaettiin nyt herroihin ja tavalliseen kansaan, rahvaaseen. Kirkonkylän herrasväen muodostivat lähinnä virkamiehet. Vauraisiin kirkonkyliin asettui asumaan 1880-luvulta alkaen apteekkareita, kunnanlääkäreitä, asemapäälliköitä jne.

Säätyläisten kieli Suomessa oli perinteisesti ruotsi. Vielä 1850-luvulla koko Keski-Suomen virkamiehistö käytti mieluiten ruotsia, mutta vähitellen ruotsinkielen käyttö kutistui perhepiiriin. Vuoteen 1880 mennessä myönteinen suhtautuminen suomenkieltä kohtaan oli kasvanut niin paljon, että ruotsi sai väistyä. Erityisesti yliopistonuoret olivat entistä tiukempia kielivaatimusten suhteen ja korostivat kansallisia arvoja; suomea osaavat alkoivat ilmoittaa sen äidinkielekseen.

Keski-Suomi oli tullut kuuluisaksi puhtaana puhutusta suomenkielestään jo 1800-luvun alussa, koska kansan puhekielessä esiintyi paljon vähemmän murteellisuutta kuin esimerkiksi Karjalan, Pohjanmaan tai Savon puhekielissä. Kielikysymyksiin liittyen aluetta olivat jo tehneet tunnetuksi esimerkiksi Viitasaaren papin poika Henrik Gabriel Porthan (1739-1804), Laukaan papin poika Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) ja Saarijärvellä kotiopettajana toiminut Johan Ludvig Runeberg (1804-1877). Keski-Suomeen ja sen lähialueille tehtiin "kielimatkoja" lähempää ja kauempaa. Mm. Unkarilainen kielentutkija Antal Reguly viipyi vuonna 1840 parisen kuukautta Laukaassa ja tanskalainen tutkija Wilhelm Thomssen Keuruulla vuonna 1867. Lisäksi helsinkiläisten säätyläisperheiden poikia vieraili sekä Keuruulla että Jyväskylässä. Jyväskylästä tuli 1800-luvun puolivälin jälkeen parinkymmenen vuoden ajaksi itseoikeutettu suomenkielisen sivistyksen keskus. Tässä kehityksessä merkittävä rooli oli Wolmar Styrbjörn Schildtillä. Schildt oli ammatiltaan lääkäri, mutta samalla hän oli myös lehtimies, suomalaisuusmies ja suomen kielen kehittäjä. Kirjoittaessaan suomeksi hän käytti nimeä Volmari Kilpinen. Schildtin ansiota oli mm. ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun ja seminaarien perustaminen Jyväskylään.

1860-luvulla Jyväskylään syntyi monia suomenkielisiä kansanvalistusta palvelevia lehtiä. Ensimmäinen oli vuosina 1864-1866 ilmestynyt kasvatusjulkaisu "Koti ja koulu, Sanomia lasten kasvattajille". Ympäri maata levinneen lehden syntyyn oli vaikuttanut mm. seminaarin johtaja Uno Cygnaeus ja sitä julkaisivat lyseon opettaja K.J Gummerus sekä seminaarin suomen kielen lehtori Jaako Länkelä.

Kun Suomettaren julkaisu lopetettiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuonna 1866, suomenkielisen sanomalehden tilanne näytti hetken aikaa huonolta. Wolmar Schildt ryhtyi kuitenkin toimeen ja osti Jyväskylästä huonosti menestyvän kirjapainon missä aloitti vuonna 1867 "Kansan Lehden" julkaisemisen. Lehden toimittamiseen Schildt sai apua Cygnaeukselta ja hänen kauttaan seminaarin entisiltä oppilailta, "veikoilta", jotka kirjoittivat lehteen eri puolilta Suomen maaseutua.

Suomettaren jalanjäljissä nuorsuomalaista kansanherätystä jatkoi Jyväskylässä myös "Keski-Suomi" - lehti 1870-luvun alusta lähtien. Samoihin aikoihin lehti sai kilpailijakseen Weilin&Göösin kustantaman "Päijänteen". Muita ajan lehtiä Jyväskylässä olivat mm. Gummeruksen julkaisut "Kyläkirjasto, lukemisia Suomen kansalle erinnäisissä aineissa" vuodesta 1873, Suuren suosion saavuttanut "Kyläkirjaston Kuvalehti" vuodesta 1878 sekä "Lasten Kuvalehti" vuodesta 1880. Seminaarin historian ja kasvatusopin lehtori Olai Wallin toimitti vuosina 1875-1881 lehteä nimeltä "Kansakoulu".