Jyväskylän koulut syntyivät keskelle kieli- ja kulttuuritaistoa. Vielä 1850- ja 1860-luvuilla vallitseva säätyläisajattelu määritteli kullekin yhteiskuntaryhmälle omat lokeronsa. Yleisesti ajateltiin koulutuksen olevan ensisijaisesti virkamiesten ja sivistyneistön lapsia varten. Mielenkiintoista on, että tätä ajattelutapaa vaali myös rahvas. Ensimmäisten kansakoulujen perustamisen yhteydessä paljastui talonpoikaissäätyjen vastustavan lastensa koulutusta. Lasten pelättiin kasvavan herroiksi, jonka seurauksena he hylkäisivät omat juurensa ja paikkansa sukupolvien ketjussa.

Schildtin mielijohteesta sivistyskeskus

Jyväskylän saattaminen suomalaisen sivistyselämän keskukseksi oli kaupungissa asuneen piirilääkärin ja suomalaisuusmiehen Wolmar Styrbjörn Schildtin unelma. Unelma, jonka Schildt itsekin totesi "mielijohteeksi", kävi 1850-luvun lopulle tultaessa toteen. Asiaa edesauttoi myös Venäjän yllättäen myönteiseksi muuttunut suhtautuminen suomenkieliseen opetukseen.

Jyväskylän nimittäminen Suomen Ateenaksi oli hyvinkin perusteltua ennen vuosisadan vaihdetta. Jyväskylän yläalkeiskoulu, josta myöhemmin tuli Lyseo, aloitti toimintansa vuonna 1858. Kyseessä oli maailman ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Vuonna 1863 perustettiin kansakouluopettajia valmistavat ja vuotta myöhemmin avasi ovensa ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu, "Tipula".

Kun koulujen perustamista suunniteltiin Helsingin ulkopuolelle, Jyväskylää pidettiin hyvänä vaihtoehtona alueen puhtaan suomenkielen vuoksi. Suomettaren toimittaja Oskar Blomstedt totesi Jyväskylästä: "Jyväskylä on Suomen sydämessä. Sen ympäristö niitä maakuntiamme, johon muukalaisuus vähiten on vaikuttanut." Ja kysyi: "Missä olisi tällä sivistyksen taimilavalla luonnollisempi asema kuin siellä umpisuomalaisuuden keskellä?"

Jyväskylän koulujen varhaisvaiheet olivat kaikkea muuta kuin helpot ja rauhalliset. Sekä koulut, että niissä annettava opetus olivat jatkuvasti suomalaisen puolueen erityistarkkailussa aina siihen saakka, kunnes maahan syntyi muita suomenkielisiä opinahjoja. Koulutyön on sanottu muistuttaneen uudisraivausta. Suomen kieli ei ollut vielä sivistyskieli ja tieteellinen sanasto oli puutteellista. Suomenkielisten oppikirjojen olemattomuudesta kärsittiin, kunnes kaupungissa saatiin käyntiin aktiivinen kirjapainotoiminta.

Vuonna 1837 perustettu Jyväskylä oli kaupan keskus pohjoisella Päijänteellä. Koulujen avaamisen myötä syrjäinen ja hiljainen pikkukaupunki alkoi vähitellen muuttua suomenkielisen Suomen koulutuskeskukseksi. Koulujen tulo antoi vauhtia alueen taloudelliselle kehitykselle. Koska kouluissa tarvittiin opetusmateriaalia, tuli painotuotteiden valmistuksesta 1870-luvulta lähtien merkittävä kaupunkilaisten työllistäjä ja tärkeä teollisuuden haara. Tunnetuimmat alan yritykset olivat Weilin&Göös sekä K.J Gummerus.

Koulujen perustaminen, kasvu ja kehitys näkyi kaupungin arkkitehtuurissa. 1880-luvun alussa seminaarit saivat uudet Konstantin Kiseleffin suunnittelemat punatiiliset rakennukset. Rakennusten sanottiin "loistavan kuin Akropolis Ateenassa". Koulujen perustaminen näkyi myös uuden ammattikunnan, lehtoreiden, ilmaantumisena katukuvaan. Jyväskylään saapui maan pedagogien parhaimmistoa tuoden samalla kaupungin seuraelämään uutta väriä. He perustivat sivistysseuroja ja erityisen innokkaasti uskonnollisviritteisiä yhdistyksiä. Tuohon aikaan Jyväskylän kulttuurielämä ja hallinto olivat lehtoreiden hyppysissä.