Jyväskylä Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin vuonna 1900
Millaisessa kulttuurisessa, aatteellisessa, taloudellisessa ja arkisessa ympäristössä täkäläinen ensimmäinen taiteilijasukupolvi eli ja varttui?
1. Ylikansoitettu kolmen tuhannen asukkaan kaupunki
Kun Pariisissa järjesteltiin siihenastisista suurinta maailmannäyttelyä, Jyväskylä oli runsaan kolmentuhannen asukkaan ylikansoitettu kaupunki. Mikäli asiaa tarkasteli suomalaisittain, kaupunkipahanen se ei asukasluvultaan enää ollut. Jyväskyläläiset kamppailivat saman ongelman kanssa kuin muut vuosisadan vaihteen kaupunkilaiset; täällä ongelma tosin oli mittavampi. Vaikeuksia aiheutti asuntopula, sillä vuonna 1899 laaditun asemakaavan kaava-alueella oli ainoastaan 337 asuinrakennusta. Keskimäärin jokaisessa asuinrakennuksessa eleli melkoisessa tilanahtaudessa kymmenkunta ihmistä.
Väki asui ensi sijassa Seminaarinmäen ja Harjun eteläpuolella Harjukadun (nykyisin Yliopistonkatu) ja Rantakadun (Hannikaisenkatu) välisellä alueella ja toisaalta Puistokadun (Minna Canthin katu) ja Kalervonkadun välisellä alueella. Kokonaisuudessaan rakennettu kaupunki oli pituudeltaan kilometrin ja leveydeltään puoli. Uudella asemakaavalla otettiin käyttöön vielä rakentamattomat maat, sillä vain kaavoitetulle alueelle oli lupa rakentaa. Uudet tontit aukesivat Lyseon takaiselle alueelle ja ulottuivat aina Tourujoelle saakka.
Välittömästi kaupungin rajan ulkopuolella oli epäsäännöllistä asutusta, jota kaavoitus ja rakennusmääräykset eivät sitoneet. Lohikosken ja Kankaan paperitehtaan esikaupunkialue alkoi rakentua ja siellä asui jo kymmeniä ihmisiä. Näitä suurempi taisi olla Tourulan esikaupunki. Syrjälä, Nisula ja enin osa Mäki-Matista kuuluivat Jyväskylän pitäjään. Sikäläiset ihmiset elivät Jyväskylästä ja tekivät kauppaa kaupungin puolella Mäki-Matin mäellä, minne esimerkiksi toukokuussa 1900 torikauppias Erik Wallin oli mennyt Syrjälän seppä Tobias Lindbergiä tapaamaan korjauttaakseen kärryjään. Tobias ja vaimonsa Fredrika haukkuivat Erikiä kärryvarkaaksi. Pelätessään leimautuvansa voroksi ja menettävänsä kunniallisen kauppiaan maineen – mäellä kun oli paljon suupaltteja juoruajia – Wallin päätti oikaista virheellisen käsityksen raastuvassa.
Kustaa H.J.Vilkuna
|
