S y d ä n m a a n k u v i a   -   H e a r t s c a p e s keskisuomalaista kuvataidetta 1980 ja -90-luvuilla CD-rom Taide syntyy elämästä. Taide on elämää. Nykytaidetta tehdään tässä ja nyt - se kommentoi aikamme ihmistä ja auttaa kokemaan ja ymmärtämään omaa elämäämme. Sydänmaan kuvia - Heartscapes CD-rom on elämysmatka keskisuomalaiseen nykytaiteeseen. Teos esittelee 55 kuvataiteilijaa ja 123 taideteosta. Artografia-linkki yhdistää CD-romin Internettiin ja taiteilijoiden omille kotisivuille ja nettigallerioihin. Taiteeseen kuljetaan viittä polkua: Metsä ja Maisema vievät kuvataiteen ympäristöön, Eros, Minä ja Leikki tutkivat ihmistä. Teemat ovat kaikille yhteisiä ja olennaisia asioita -myös taiteilijoille. Jokainen teemapolku on itsenäinen taideteos, josta voi nauttia sellaisenaan. Katsoja voi myös itse vaikuttaa teemapolun kulkuun. Polkujen varrelta löytyy vihjeitä taiteilijoiden teoksista. Aina teoksen löydettyään katsoja voi tutustua myös sen tekijään. Hän voi myös tutustua pelkästään taiteilijoihin tai etsiä tietoa. Jokainen katselukerta on ainutlaatuinen. Teoksen on tuottanut Jyväskylän taidemuseo ja sen on toteuttanut Cube Design Oy. M e t s ä 1990-luvun ihmisen tärkein kysymys on suhde luontoon. Tulevaisuudentutkijat antoivat jo 70-luvun puolivälissä maapallolle elinaikaa enää muutaman kymmenen vuotta. Suomessa huolen keskukseen ovat nousseet kansallisaarteemme - metsät. Hakkuuaukeat puhuttivat jo 60-luvulla. Toinen huolenaihe on ollut ilmansaasteiden vaikutus. Suomen kuvataiteelle metsä on ollut läheinen aihe. Vuosisadan alussa metsä kasvoi koko Suomen kansan vertauskuvaksi, ja metsään liittyi pyhyyttä. Kuinka nykytaide? Tunnistaako keskisuomalainen nykytaide saman kansan, saman pyhän? Nykytaide on astunut metsän sisään. Sen materiaalia ovat puunoksat, kasvit ja kivet, jotka kasvavat sekä metsän että ihmisen symboliksi. Ihminen on käynyt puhtaan luonnon kimppuun monin synteettisin eväin. Tapahtunut on ollut pakko tuoda myös taiteeseen. Se on osa meitä, ja sen kautta meidän on pakko katsoa itseämme. M a i s e m a Maisema on Suomen kuvataiteen rakkain aihe, johon on liittynyt kaipuu puhtaaseen ja alkuperäiseen. Kuluva vuosisata on kuitenkin mullistanut maisemaa. Kaupungit, tiet ja sillat ja voimaperäinen metsätalous ovat pienentäneet puhtaan ja alkuperäisen aluetta. Nykytaiteen suhde maisemaan on ongelmallinen. Vaikka idylli - järvenranta - on yhä voimakkaana läsnä, nuorempi taiteilijapolvi tulkitsee kuitenkin myös rakennettua maisemaa. Heidän töissään taiteen sisään rakennettu kauneuden vaatimus on joutunut koetukselle. Voiko soramonttu, tehdasmiljöö tai kesäinen laskettelurinne olla kaunis? - Todellisuudessa ei mutta taiteessa kyllä. Teoksiin on sisäänrakennettuna ruman estetiikan paradoksi. E r o s Ihminen ei ole ihminen, hän on nainen tai mies, jolla on ainainen ikävä toisen luo. Tuon ikävän sanoja ovat himo ja kiima, rakkaus ja kiintymys. Kolikon kääntöpuolella on yksinäisyys - Eros ei täyty. Kun taiteilija tutkii sukupuolisuuttaan, hän keskustelee työnsä kanssa. Taideteos, niin tekemisen prosessina kuin valmiina teoksena on se intohimon kaikupohja, jonka kautta taiteilija tulkitsee erostaan. "Materiaalin täytyy kutsua työskentelyyn, siinä täytyy olla huikea intensiteetti. Kun materiaali pyytää: 'Tee mulle jotain, tee minuun omat jäljet', työ voi alkaa." (Veikko Hirvimäki 1995) M i n ä Suomen kuvataiteen 1960- ja 70-luvut romuttivat vanhat totuudet sukupolvien jatkumosta. Poptaiteen ja sosialistisen realismin taiteilijat opettivat vuorostaan vanhempiaan, ja maailma hyökyi gallerioihin siinä missä olohuoneisiinkin. 80-luvulla taiteen aiheeksi nousi myös kysymys sukupuolesta ja sukupuolisuudesta. Nykytaide elää synteesien aikaa. Toisaalta se tunnustaa jälleen kulttuuriset juurensa - kaupungistuneet taiteilijat kulkevat lapsuutensa arkistoissa, syntymäkodeissaan, metsissä ja pellon reunoilla minuuttaan etsimässä. Toisaalta taiteilija etsii jälleen universaalia ihmisyyttä ilman yhteiskunnan, kulttuurin tai taiteen asettamia rajoja. Minän ja maailman välissä ei ole mitään ylimääräistä - postmodernin kenttä on avoin. L e i k k i Järki on ihmisen suurin vihollinen - Siksi on leikki. Leikin kautta lapsi oppii maailmaan, hän oppii tietämään, mikä mieli asioilla on. Kun aikuinen taiteilija käy leikkimään, myös hän hakee mieltä. Mieletön maailma, jossa ihmisen ahneus ja itsekkyys vahingoittavat toista, ja jossa Forresterien nulju naama täyttää koko TV-ruudun, tarjoaa taiteilijalle rajattoman temmellyskentän. Leikin, satiirin ja parodian kautta taiteilija karnevalisoi todellisuutemme. Maalaus on käännetty ylösalaisin - katsojan on pakko taivuttaa päätään ja pohtia, missä on maailman mieli. Sydänmaan kuvia - taiteilijat