PääsivuKohteetTakaisin

Tarhamäen omakotialue

Sijainti: Jyväskylän X kaupunginosa

Tarhamäen omakotiasutus on syntynyt Jyväskylä-Haapamäki rautatien ja Jämsään johtavan vanhan maantien väliin jäävälle alueelle, vanhaan kulttuurimaisemaan. Ensimmäisten kantatilojen historia ulottuu 1500-luvulle. Tarhamäki on kuulunut Keljon esikaupunkialueeseen ja se on siirtynyt maaostojen myötä osaksi kaupunkia, kokonaisuudessaan viimeistään vuoden 1941 esikaupunkiliitosten aikana. Tarhamäen asutus on tyypillistä Jyväskylän esikaupunkialueiden rakentamista noudattelevaa. Vanhimmat talot ovat 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Asutusta synnytti Korkeakosken viinatehdas ja saha ja myöhemmin myös Porin tulitikkutehdas Jyväsjärven toisella rannalla. Rakennuskannaltaan Tarhamäki muistutti esim. Halssilaa ja Holstia.

1920-luvulla muodostui Tarhamäkeen maantien ja rautatien väliselle alueelle mökkiasutusta ilman varsinaista kaavoitusta. Tontteja muodostettiin tällöin alueen vanhoista Lahden, Ylälahden ja Hovilan tiloista. Alueen asutuksen synty ajoittuu pääasiassa vuosille 1924-1925, jolloin maanviljelijä Onni Hovila alkoi myydä tilaansa tonteiksi. Myös Valkolan talosta irrotettiin palstoja tonttimaiksi. Alueelle on tyypillistä sekava, maaston mukainen rakentaminen. Asutus alkaa Korkeakoskelta ja ulottui alunperin Roninmäkeen asti. Nykyään Roninmäessä ja Hauskalantiellä on olemassa enää yksittäisiä kohteita 1900-luvun alkupuolelta kerrostalo- ja uuden omakotitaloasutuksen keskellä.

Tarhamäen ensimmäinen asemakaavan laati kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaan v. 1948. Kaava-alue käsitti viljeltyä peltomaata ja sekametsää, sekä "epätasaista ja järjestämätöntä esikaupunkiasutusta". Alueella on nähtävissä vielä ensimmäisen asemakaavan piirteitä, vaikka myöhemmin alueen läpi vedetyt valtatiet ovat pirstoneet kokonaisuutta huomattavasti vaikeuttaen alueen läpikulkua. 1960-luvulla nelostien alle jäi myös 15 omakotitaloa.

Länsi-Päijänteentien itäpuolista Tarhamäkeä jäsentää pohjois-eteläsuuntainen Korkeakoskentie, alunperin vanha maantie, jonka varrelta löytyy vielä muutamia yksittäisiä alueen historiasta kertovia rakennuksia, mm. Keljon koulu v. 1936, Hovilan tila pihapiireineen v. 1781/1939, Mäki-Paja 1900-luvun alkupuolelta ja entisen Parviaisen viinatehtaan rakennuksia v.1870. Valkeakoskentie kulkee jyrkästi Korkeakoskentielle laskevan mäen päällä. Siitä erkanevat pistotiet, joita Keijupolku ja Kyöpelinpolku yhdistävät. Tämä alue muistuttaa vielä vanhasta esikaupunkiasutuksesta kapeine, kujamaisine sorateineen. Korkeakoskentien loppupäässä sijaitsee Korkeakosken putous. Alue päättyy nk. Maailmanlopun siltaan tien pohjoispäässä.

Alue on 1960-luvulla rakennettujen valtateiden ja uudisrakentamisen myötä muuttunut epäyhtenäiseksi, mutta muutamat yksittäiset kohteet ja alueet tuovat esiin Tarhamäen historiallista asemaa vanhojen kantatilojen ja myöhemmin 1920-luvulla orastaneen esikaupunkiasutuksen tyyssijana. Alueelle tyypillistä mökkimäistä asutusta löytyy mm. Riihitieltä, Tarhamäentieltä ja Peltokadulta. Korkeakoskentie on vanha maantie, jonka ympäristö ja rakennuskanta on historiallisesti ja maisemallisesti arvokasta.

1800-1900-lukujen vaihteen esikaupunkialueet

Kirjallisuutta:
Lähteenmäki Seppo (toim.). Wanha Keljo. Osa nykyistä Jyväskylää. Keljon perinnetoimikunta 1992.

PääsivuKohteetTakaisin