PääsivuKohteetTakaisin

Kukkumäen omakotialue

Sijainti: Jyväskylän XIII kaupunginosa

Kukkumäen omakotialue edustaa tyypillistä jälleenrakennuskauden omakotialuetta kaavoitukseltaan ja rakennuskannaltaan. Alue on rakentunut alunperin 1946 kaupunginarkkitehti Matti Hämäläisen laatiman asemakaavan mukaan ja se käsittää nykyisen Kukkumäen alueen, silloisen Keljon esikaupunkialueesta Jyväskylän-Haapamäen radan pohjoispuolelle jäävän osan. Alueen keskelle oli varattu alue tulevaa keskussairaalaa varten, tämän itäpuolella sijaitsi jo aikaisemmin osaksi kaavoitettu Asevelikylä. Rautpohjan tehtaat jäivät asevelikylänä tunnetun alueen pohjoispuolelle, Länsi-Päijänteentie oli silloin vielä suunnitteilla. Kaavoitusvaiheessa alueen etelä- ja kaakkoisreunassa oli esikaupunkimaista asutusta ja länteen oli rakenteilla Imatran Voima Oy:n muuntoasema. Muutoin alue oli rakentamatonta mäntymetsää.

Uuden asemakaavan tarkoituksena oli kaavoittaa lisää omakotialueita sodan jälkeistä asuntopulaa helpottamaan ja saada alueen etelä- ja kaakkoisreunassa sijaitseva palstoituksen pohjalta syntynyt esikaupunkiasutus ja sopimaton tilusjaoitus asemakaavan piiriin. Muutamia yksittäisiä aikakauden rakennuksia löytyy Kukkumäen-, Majajärven-, Kyllölän- ja Päivärinnanteiltä, sekä Keljonkadulta. Alueelle kaavoitettiin pääasiassa omakotitontteja ja yksikerroksisten rakennusten tontteja. Keljonkadulla sijaitseva kolmikerroksinen kerrostalo on harvinainen esimerkki alueelle aiotuista useampikerroksisista rakennuksista. Kyllöläntiellä ovat vanha työväentalo Valorinne v. 1949 ja aumakattoinen rapattu asuinrakennus samalta aikakaudelta.

Alue on läheisessä yhteydessä Mattilanpellon ja Tarhamäen asuntoalueiden kanssa. Maaston korkeuserot ovat suuria, alueen keskellä on Kukkumäki jonka rinteille asutus katuverkkoineen levittyy. Alueen pääkatuja olivat vuoden 1946 suunnitelman mukaan Keljonkatu ja Kukkumäentie. Kukkumäkeä yhdistää radan eteläpuoliseen Tarhamäkeen Rantakujan päästä lähtevä kävelytie, joka johtaa radan ja pienen puron ylitse. Tämän kulkuväylän tarkoituksena oli mahdollistaa radan eteläpuolisilta esikaupunkialueilta pääsy Keljon seisakkeelle, joka sijaitsi Rantakujan länsipuolella. Muutoin alue on suhteellisen eristetty radan eteläpuolisesta Tarhamäestä, vaikka välimatkaa asutusten välillä on lyhyt.

Kannaksenkatu johtaa alueen läpi Keskussairaalantieltä Keljonkadulle. Siitä erkanevat muut sivukadut. Katuverkosto on Kannaksenkadun pohjoispuolella Asevelikylän alueella tasaisen maaston vuoksi suorakulmaista, eteläpuolella Kukkumäen rinteellä ja päällä mutkaista, korkeuserot ovat suuria. Kadut ovat kaarevia, maaston olojen mukaan rakennettuja. Kukkumäen alapuolella, Keljonkadun läheisyydessä on puistoalue lampineen. Kannaksenkatu jatkuu etelään Keljonkadulle, jossa on uudisrakennusten lisäksi myös yksittäisiä 1940-luvun pihapiirejä. Kannaksenkadun ja Honkaharjuntien risteyksessä on aikakauden kaupunkirakenteelle tyypillinen kaksikerroksinen, rapattu entinen kaupparakennus.

1940-1950-lukujen jälleenrakennuskausi

PääsivuKohteetTakaisin